Asia varmaan on käsitelty juurta jaksain tässä ketjussa, mutta laiskuuttani en jaksanut alkaa ketjua penkomaan ja pahoittelut siis toistosta.
Venäjällä on ollut rengastehtaat suurimmilla toimijoilla, kuten Bridgestone, Continental, Michelin, Pirelli ja Yokohama (lähde).
Todennäköisesti kaikki korvaavat Venäjällä olleiden tehtaiden kapasiteetit joko rakentamalla uusia tehtaita tai muodostamalla sopimusvalmistusta esimerkiksi kiinalaisten valmistajien kanssa, valmistajien, jotka eivät nyt juuri ole kilpailleet länsimaisilla markkinoilla omilla tuotteillaan. Venäjällä olevat tehtaat siirtyvät paikallisten toimijoiden haltuun ja kun sota jossain vaiheessa loppuu ja markkinaa aletaan taas avaamaan sinne suuntaan. Eikö tällöin käy niin, että markkinoille on syntynyt merkittävää ylikapasiteettia uusien tehtaiden ja sopimusvalmistajien myötä? Ja jos näin, niin eikö nyt kannattaisi entistä enemmän pyrkiä etsimään ostajaa NR:n toiminnoille sen sijaan, että pyristelee pienenevillä katteilla isompia toimijoita vastaan?
Ounasteltavaa on Venäjän pysyvän poissa markkinoilta vähintään kymmenen vuotta, todennäköisesti huomattavasti kauemmin. Kaikki luottamus investointeihin ja kaupankäyntiin on hävinnyt, eikä pakotteet eikä myöskään luottamus palaudu helposti. Toki jossain vaiheessa ahneus voittaa varovaisuuden, jotta voi käydä häviämässä rahat uudestaan.
Olisiko niin huono muisti investoreilla että jo 10 vuoden kuluttua lähtisivät Venäjälle? En kyllä usko, sukupolvi menee. Uusi sukupolvi sai huomata ettei sopimukset pidä naapurin kanssa.
Rengasvalmistajan arvo on tuotemerkissä, ei vanhoissa tehtaissa.
Miksi suuri toimija haluaisi toisen tuotemerkin itselleen?
Käsittääkseni kaikki Venäjällä tehtaita omistavat eivät ole ainakaan vielä edes ilmoittaneet poistuvansa. Joka tapauksessa, muiden kuin Nokian Renkaiden tehtaat ovat olleet selvästi pienempiä ja siten niiden vientivolyymit (Venäjältä ulos) ovat olleet suhteellisen pieniä Uskoisin, että isommat toimijat pystyvät nämä kompensoimaan hyvin nykyisestä tehdasverkostostaan. Rengaskapasiteettia sinällään on maailmalla ennenkin ollut riittävästi, kilpailuetu ja siten tuloksenteko syntyy muista asioista.
Venäjälle tietysti jää runsaasti kapasiteettia joten sinne palaaminen (mikä nyt ei liene kovin lähiaikoina muutenkaan todennäköistä) on vaikeampaa ja voihan ne Venäjän tehtaiden uudet omistajat joskus aikanaan yrittää palata myös Euroopan markkinoille. Heillä ei kuitenkaan ole samanlaista brändiä, jakelua tai tuoteosaamista kuin isoilla länsimaisilla toimijoilla, joten en pitäisi tätä premium-segmentissä isona huolena.
Hallintarekisteröidyissä näköjään isompaa poistumaa, valitettavasti yksilöityjä tietoja ei ole saatavilla meille tuulipuvuille, kun Inderes lopetti yksilöidyn datan tarjoamisen:
BlackRock ei ole liputellut sen jälkeen, kun omistusosuus nousi yli 5%:n 21.2 tehtyjen kauppojen seurauksena: https://www.nokianrenkaat.fi/yritys/uutinen/nokian-renkaat-arvopaperimarkkinalain-9-luvun-10-n-mukainen-ilmoitus-omistusosuuden-muutoksista-304/#b70b8511
JPMorgan, Norjan Pankki ja Societe Generale sen sijaan menivät jo helmikuun puolenvälin aikoihin alle 5%:n rajan eivätkä ole nousseet takaisin.
Onko olemassa mitään järkevää odotusarvoa sellaiselle, että NR odottelisi vielä tämän vuoden myynnin kanssa, jotta annettaisiin mahdollisuus sodan päättymiselle ja hallinnon uudistumiselle? Tehdas sinänsä ei varmaan aiheuta paljoa kiinteitä kuluja tällä hetkellä. Mikäli uusi hallinto mukautuu sotakorvauksiin yms. niin eihän Venäjää voida pitää suljettuna loputtomiin? Onhan siellä markkinoita toisaalta Venäjän sisälläkin.
Venäjän markkinoille meneminen on jatkossa useimmilla yhtiöillä kiinni maan oikeusvaltion kehityksestä, joka ei näytä vakuuttavalta. Tai, markkinoille menemisellä tarkoitan tuotantolaitosten investoimiseen maassa. Kysykää vaikka lentoyhtiöiltä. Kuinka monen yhtiön luulette jatkossa lentävän maahan, ennen kuin vanhat koneet on maksettu? Ja en tarkoita niiden palautusta lentoyhtiöille muutaman vuoden kuluttua kun sota on ohi. Kun koneen huoltohistoriaan on tullut katko, mikään länsimainen viranomainen ei sertifioi sitä lentokelpoiseksi mistään hinnasta. Kun ei voi tietää, mitä jesarivirityksiä ja paikkauksia on pellin alle tehty, jota ei tarkastuksissa näy ja paitsi lentoyhtiön, myös tarkastavan viranomaisen oma perse on tulessa, jos joku tällainen kone tippuu alas. Ne ovat länsimaille kuollutta rautaa.
Venäläisten lentoyhtiöiden olisi pitänyt palauttaa maanantaina takaisin yli 400 vuokrattua konetta, joiden leasingsopimukset on irtisanottu osana EU:n pakotteita. Koneet pysyivät Venäjällä, ja niillä lennettiin maan sisäisiä lentoja.
Venäjälle viedään enää tavaraa ja vasta sitten, kun maksu on saatu tilille. Luotolla ei sinne enää kukaan myy.
Nythän niillä on sopimus Tatneftin kanssa, joka oletettavasti toteutuu jos vaan tarvittavat hyväksynnät tulee. Tuommoinen skenaario voisi tulla harkintaan jos nyt sovittu kauppa jostain syystä kaatuu, mutta ainakaan tällä hetkellä pidän aika mahdottomana että kukaan joka on Venäjältä päättänyt vetäytyä kääntäisi kelkan kun sota on käynnissä.
Entäpä jos Tatneft diilissä olisikin takaisinostoehto? Kovin salaperäisiä ovat osapuolet olleet ja vain tuo mahdollinen 400 MEUR kauppasumma mainittu. Tatneft ei ole kommentoinut virallisesti mitään diilistä. Muutaisko ko ehto näkymiä vai olisiko sitten vain ns. kuollut kirjain, kun sota vaan jatkuu ja mahdollisesti laajenee?
Kyllähän sille optiolle jonkinsortin odotusarvo on olemassa, aivan kuten Fortumissakin…
Se on tietysti kardinaalista, jotta kestääkö Ukrainaan kohdistunut erikoisoperaatiohyökkäys viellä vuosia vai ei.
(=Ukrainalaisten länsimainen kouluttaminen kun vie vääjäämättä oman aikansa, hävittäjälentäjissä varsinkin)
Noh, yhtä kaikki, tilanne on kauttaaltaan ns. “odottava” tunnelmaltaan…
Tämä ajatus syntyi itselleni sen vuoksi, etten usko, että mahdollinen ostohinta olisi merkittävä, minkä vuoksi myynnin kanssa ei välttämättä kannattaisi kiirehtiä. Miksi Tatneft maksaisi esim. 400Me, jos 40Me riittää vaihtoehtojen puuttuessa? Pelaamalla pitkää päätyyn sen sijaan voisi olla paljonkin voitettavaa takaisin. Suomalaiset tuotteet Made in Russia voi saada hyväksynnän markkinoilla, kunhan sota saadaan kunniallisesti loppumaan jossain kohtuullisessa muodossaan. Mutta ihan lottoahan se vielä on.
Harvat asiat maailmassa on varmoja, mutta sen uskaltaa sanoa että Made in Russia ei tule olemaan positiivinen asia länsimarkkinoilla seuraavaan 10-20 vuoteen…
Greed is good ja valitettavasti tällaiset asiat unohtuvat aivan liian nopeasti. Moni yritys pelaa edelleenkin Venäjän pussiin tavalla tai toisella tälläkin hetkellä, niin ei tule menemään montaa vuotta kun suuri osa pelaa jo avoimesti Venäjällä kun sota joskus loppuu. Valitettavasti.
Siinäkin mielessä tämä NR:n tehdas ja sen myynti ja sen hitaus voi olla ihan taktikointiakin.
Laitetaan tasapuolisuuden nimissä myös Continentalin raportista tietoa (joka julkaistiin tänään), heidänkin Tires-divisioona on ihan kelpo vertailukohta Nokian Renkaille, vaikka konsernista löytyy kaikenlaista muutakin. Contin renkaat saavutti noin 13 %:n oikaistun EBIT-marginaalin viime vuonna, kun toissa vuonna se oli vielä 14,6 %. Tälle vuodelle yhtiö ohjeistaa 12-13% kustannusinflaatiosta johtuen. Contikin on muistaakseni parhaimmillaan ollut yli 15 %:n lukemissa, mutta nyky-ympäristössä näemme taso jää hieman matalammaksi.
onks hallituksen jäsenet ollu myynti laidalla koskaan sodan keskellä ?
Ehdotan vakavissaan, että jätetään se Venäjän tehdas kaikessa rauhassa myymättä ja odotellaan sodan loppuvan…Kaikki sodat ovat aina loppuneet ja Venäjän kanssa tullaan käymään kauppaa jatkossakin kuten historia osoittaa, että ennenkin on palattu yhteistyöhön sodan jälkeen. Venäjä tulee olemaan jatkossakin meidän rajanaapuri.
Tunteita ei pitäisi koskaan sotkea liiketoimintaan…
Kun jätämme tehtaan myymättä, niin siellä on kaikki kalusto ja markkinat valmiina paukuttamaan rengasta.
Sitä odotellessa voimme toki rakentaa tehtaan Romaniaan ja laittaa siellä tuotanto käyntiin asap.
Näin toimien sodan päätyttyä kurssi ampuisi 25-30e tasolle välittömästi… Mainitsemaani kurssitasoa ei ole mahdollista saavuttaa myymällä Venäjän tehdas, niin pitkälle kuin minä kykenen näkemään tulevaa.
Onko allekirjoitettua sopimusta mahdollista purkaa enää on toinen juttu…
-En missään nimessä olisi myynyt Venäjän tehdasta.
Sepä vaan, että kaupankäynti Venäjän kanssa ruokkii ja rahoittaa heidän sotakoneistoa. Ilmeisesti haluat juuri sitä?
Näissä “Venäjän tehdas tulisi pitää omassa omistuksessa, sota loppuu pian” skenaarioissa joutuu sitten ottamaan aika suuria riskejä. Entäs jos se sota kestääkin vuosia (jäätynyt konlikti)? Entä jos Yhdysvallat päättääkin listata siellä businesstä tekevät yritykset mustalle listalle? Entä jos paikalliset sosialisoivat tehtaan mitään muilta kyselemättä? Entä mikä on tuotantokyky parin vuoden seisokin / korruption / kleptokratian jälkeen? Paikallinen kysyntä saattaa myös sakata talouden ottaessa osumaa sotapanostuksista. Kuka takaa, että vientiverot ei nouse sodan jälkeen talouden paikkaamiseksi? Ja muitakin riskejä on helppo keksiä.
Nyt on helppo huudella, että tehdasta ei pidä myydä. Mutta entäs jos sitä ylläpidetään tässä pari vuotta, maksetaan siitä kuluja kokoajan ja lopuksi menetetään koko tehdas kuitenkin tai riskit realisoituvat muulla tapaa?
Tehtaan myymisessä kyse lienee eniten riskiportfolion pienentämisestä sekä siitä, että johto voisi alkaa keskittymään johonkin uuteen, riskittömämpään toimintaan vanhassa väkisin roikkumisen sijaan. Venäjälle sijoittaminen osoittautui jo kertaalleen virheeksi, hankala jotenkin nähdä että se sijoituscasena olisi missään skenaariossa kovin huikea tulevaisuudessakaan. Fool me once, shame on you. Fool me twice, shame on me. Venäjän käynnistämä hyökkäyssota muutti liiketoimintadynamiikan pitkäksi aikaa eikä kukaan voi varmasti sanoa miten se loppujen lopuksi päättyy.
Itse näen asian niin, että nyt yksi high risk, high reward tarina päättyi hetkellisen hyvän rewardin kautta riskin realisoitumiseen. Nyt sitten vaan pitää suunnata energia ja osaaminen uusiin investointeihin ja osoittaa, että yrityksen kannattavuuden konsepti voidaan toistaa muualla.
Täältä voit käydä sisäpiirin kauppoja selaamassa: https://www.nokianrenkaat.fi/yritys/julkaisut/tiedotteet/2023/managementTransactions/ Nopeasti selaamalla lähinnä osakepalkkioiden vastaanottoa näyttäisi olevan.