Sampo näyttää tehneen Nordean kanssa kaksi virhettä: ostamisen ja myymisen. Osto siksi että tuotto on jäänyt Sammon mittapuulla matalaksi, myynti siksi että vieläkin suhteellisen edullisista osakkeista hankkiudutaan eroon nyt kun pankilla on hyvä johto ja suoritustaso on vakuuttava. Mistä mahtaa Sampo saada pääomalle parempaa tuottoa tällaisessa markkinatilanteessa? Tietysti pääoman voi jakaa osakkaille, jotka voivat ostaa Nordeaa vaikka suoraan.
Vaikuttaa siltä, että myymisen syyt ovat enemmän periaatteelliset kuin bisneslähtöiset. Puhdasta kapitalismia arvostava Wahlroos ei mielellään ole mukana liian säännellyssä toiminnassa.
I would not judge Sampo’s exit or entry into Nordea that harshly.
Why own a bank, when even in today’s favourable macro-environment is only able to generate ca 10% return on equity (and with probably growing regulatory conditions), when insurance operations generates at least double return on equity (20 % plus and higher).
Selling Nordea in this economical environment is the best thing Sampo can do now.
It decreases volatility in the Sampo share and increases Sampo’s return on equity significanlty (after returning excessive capital to shareholders). This makes Sampo as company a more interesting to invest in.
Investors are more likely to value a company a lot higher if a company return 20% plus on return on equity than having a drag on the return on equity (this is: Nordea).
I agree with your rationale, but this isn’t exactly a buy low, sell high case for Sampo. Even Sampo’s management has recognized that the investment was a mistake. I wouldn’t consider a zero interest rate environment particularly good for banks, but of course it’s likely to take years before the situation improves.
Mutta tuleehan vakuutussektori olemaan pian jo nyt tehdyillä EU-päätöksillä lähes yhtä tiukasti säännelty toimiala kuin pankit. Minne Wahlroos sitten pakenee? Puhtaan kapitalismin onnela Venäjälle vai?
Juurikilla on valikoiva ja pitkä muisti. Pankkisektorin alennusmyynnin yksi suurimmista syistä on jo vuosia ollut, ja ilmeisesti on yhä nytkin akuutti uhka siitä, että USA asettaa Nordealle, Danskelle, SEB:lle (jos Juurikki oikein muistaa) jopa miljardiluokan sakot Venäläisen rahan pesusta. Jossain kerrottiin (ks. aiempi keskustelu), että päätös viipyisi jopa vuoteen 2022. Antakaa nyt lähde, jossa tämä uhka on mitätöity, kiitos. Ei löydy vai?
EU rankaisee USA:n firmoja ja vastaveto tulee pian? Voisiko Suomi sakottaa muita maita mitä mistäkin syystä, niin päästäisiin tuosta ikävästä tuloverotuksesta?
Vielä sen verran tähän, että näin osakkeiden takaisinoston mahdollinen ylihinta tulisi nykyisille osakkaille. Jaetaan ylimääräinen tase sitten osinkoina eikä ylihintana joillekin osakkeita myyville.
Juuri tuon takia pysyttelen kaukana pankkiosakkeista, ja siinähän se syy löytyykin minkä takia Sampo haluaa eroon Esim. Nordeasta. Kovasti täällä on välillä kritisoitu Sampoa kun myy hyvän pankin pois ja sitten tulovirta heikkenee. Omasta mielestä Sampo tekee juurikin täysin oikean ratkaisun kun myy Nordean pois, Koko pankkiala on jatkuvasti liipaisimen alla ja jos vertaa sitä esim. vahinkovakuuttamiseen nin valitsen ilomielin sen jälkimmäisen.
Alkoi kyllä jälleen kylmä hiki kohota otsalle, kuten aina kun lukee KL:n Katja Incoronaton ansiokkaita artikkeleita Italiasta… Pidän tuota ensi vuonna alkavaa pankkiyhteisvastuuta korkoympäristön ja regulaation kanssa yhtenä merkittävänä tekijänä Nordeankin kurssin alavireelle. Palaset uuteen major finanssikriisiin on kyllä olemassa. (omassa salkussani Nordeaa löytyy, merkittävässä painossa…)
Huomasin vasta nyt, että täällä on pohdiskeltu hintaa mahdollisessa tilanteessa, jos N ostaisi S:n hallussaan pitämän osakepotin.
Itse ajattelisin, että eikös tällaisessa tilanteessa N. voisi saada osakkeet hieman markkinahintaa edullisemmin. Perusteena on että tällainen kauppa tehtäisiin blokkikauppana, jolloin S täästäisi kuluja verrattuna tilanteeseen, jossa se joutuisi myymään osakkeita markkinoille useissa erissä. Lisäksi S:n edelleen suurehkon osakepotin sullominen markkinoille voisi vaikuttaa negatiivisesti N:n kurssiin ja edelleen S:n N:n osakkeista saamaan hintaan. Näinolleen voisi S:lla olla perusteltua tyytyä hieman markkinahintaa edullisempaan myyntihintaan, koska muutoin toimien saatava hinta voisi olla huonompi, tai ei vastaisi asiaan käytetyn vaivan määrää.