Sanomattakin selvää, että luotto Oma SP:n yrityskultturiin ja johtoon koki tässä kolauksen. Tällaisissa asioissa on ymmärrettävää, että osakkeen omistajat reagoivat voimakkaasti ja esimerkiksi myy omistuksiaan. Kun tässä on tovi mennyt webcastista ja vähän pureskellut asiaa, niin herää kysymys miten Oma Säästöpankin osakkeen kurssi hinnoittelee jo riskiä. Jos olettaa täyden karhu-skenaarion, missä uusia puljauksia paljastuu ja joudutaan tekemään massiivisia alaskirjauksia, niin mikä olisi sopiva todennäköisyys tälle tapahtumalle? Ja mikä vastaavasti base-skenaarion tn, jossa hiljalleen asiat vakiintuvat ennalleen.
Oma tulkinta on tällä hetkellä pysyä toistaiseksi omistajana, mutta suuremmalla tarkkaavaisuudella ja liipaisinherkkyydellä seuraten tapahtumia. Osakkeen riskit ovat koholla, mutta tuottopotentiaali edelleen olemassa.
Webcastissä käytiin seikkaperäisesti läpi, että 200meur oli Asiakasvastaavan johtohenkilön lainaportfolio, joka on käyty läpi. Tästä koko massasta on löydetty neljäsosasta eli 50meurosta luottoesitysten valmisteluihin liittyvää kokkausta, joihin tällä 19,5meur varauksella on valmistauduttu.
Jatkotoimet on, että nämä 50meur asiakkaat maksavat luottonsa lainakirjojen mukaisesti pankille takaisin. Varmasti siellä tehdään töitä, onko asiakkaat rikkoneet vakuutuksiaan tietojen oikeellisuuksista ja jos jotain vilunkia asiakkaiden suunnalta löytyy voidaan luotto irtisanoa tai sopia lisävakuuksista, jos sellaisia on antaa.
Edit: Onko yksi tai useampi taho lopullinen edunsaaja ei ole avattu. Kuitenki puhuttu AsVan vastuista, niin uskoisin että 200meur koostuu useista aidoista asiakaskokonaisuuksista ja 50meur, jota perataan, voi kokonsa puolesta alkaa olemaan jo vain yksi asiakaskokonaisuus. Viestinnässä on kuitenkin puhuttu jatkuvasti monikossa, mutta onko viitattu useisiin kokattuihin yksittäisiin kokonaisuuksiin, joiden olisi oikeilla tiedoilla olla muodostaneen vain yhden todella ison kokonaisuuden.
Itsekin uskoisin, että nyt kun on tilaisuus pistää vahinko ”jonkun muun” syyksi, on paras laittaa kerralla kaikki mikä vaan samaan soppaan suinkin laitettavissa. Jos toisi jälkeenpäin lisää, pitäisi olla uudet selitykset. Mikä olisi parempi tilaisuus? Tuskin ylimääräsiä tulosvaroituksia samasta asiasta halutaan kirjoitella.
En siis usko, että tietoisesti vähäteltäisi juuri tätä tapausta. (No ehkä hieman siinä kohtaa mietin, että sattuipa luvut sopivasti, jottei kasvuputki graafista katkennut). Isommaksi riskiksi näen, että vastaavan tyylisiä touhuja olisi hiljaisesti hyväksytty normaalina bisneksenä enemmänkin ja näitä yllätyksiä alkaa tulla toimarillekin vasta kun tilanne on päällä. Kuten aiemminkin todettu, OmaSp:stä saanut lainaa sellaiset, joille en itse olisi antanut. Sen puolesta vähän jännittää.
OmaSp selittää tapahtunutta alaskirjausta yhden johtohenkilön tietoisella ja
tarkoituksellisella ohjeiden vastaisella toiminnalla. Pankki on arvioinut tässä vaiheessa
tapahtumasta aiheutuvan 19,5 mueron tappion. Pankki ilmoittaa suhtauvansa tapahtuneeseen erittäin vakavasti. Koska kyseessä on yhden hankilön
ohjeiden rikkominen, niin odotan, että pankki perää asianomaiselta vahingonkorvauksia tapahtuneen johdosta. Tiettävästi vahingonaiheuttajalla on merkittävä varallisuus, joka on kertynyt pankin maksamista palkoista, tulospalkkioista
sekä omista sivubisneksistä, joiden mahdollistaja OmaSp on ollut.
Jos vahingonkorvauksia ei lähdetä vaatimaan, niin se osoittaa, että pankin toimintakulttuurissa on laajemminkin sen verran vikaa, että ettei vahingonkorvauksia
uskalleta oikeusteitse lähteä peräämään ja halutaan painaa asia villaisella.
Minusta on myös hyvä huomata, että aina se että kaikki luvut paranee, kasvu on todella kovaa ja firmassa on “yrittäjämäinen” kulttuuri ja “tekemisen meininki” ei ole yksinomaan hyvä asia.
Etenkään luottamukseen perustuvassa pankki tai vakuutusbisneksessä. Yritysten hautausmaalta löytynee aika monta kovaa kasvanutta pankkia tai vakuuttajaa, jossa kuolinsyynä oli lopulta liian aggressiivinen luotonmyöntö tai underwriting -politiikka, joka lävähti silmille. Tylsyys voi välillä olla hyve.
Toki samaan hengenvetoon todettava että ei Oma nyt tietenkään miltään ongelmapankilta lukujen valossa näytä, päinvastoin. Etenkin jos ongelmat jäävät tähän.
Tulkitsen itse niin että tämä ongelma koskee 3 % lainakannasta, ja tästä 25 % kuuluu "kasvaneen luottotappioriskin " piiriin; tämä “kasvanut luottotappioriski” liittyy todennäköisesti IFRS9 -määritelmään “significnatly increased credit risk”, jollon tappiovarauksen suhteen pitää laskea lifetime expected credit loss, sen sijaan että laskettaisiin 12 month expected credit loss, se muuttaa ECL:ää luonnollisesti aika lailla. Joka lainalle lasketaan tappiovaraus, se on IFRS9:n perusta, sellaista määritelmää ei ole kuin “riskinen” tai “ei-riskinen”.
Ensimmäinen asia mikä tulee mieleen on että 3 % lainakannasta on ihan valtava luku. Se ei ole todellakaan yksittäistapaus, eikä sitä oikein voi vähätellä millään tavalla. Näyttää melko rumalta.
Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni ensisijaisesti toimintakulttuuriongelma. Pankeissa pitää olla sellaiset luotonmyöntökriteerit -ja prosessit että kenenkään yksittäisen henkilön toimintatavat eivät johda tällaiseen lopputulokseen. Tähän perustuu se että esim luottoryhmien toiminta on tarkkaan säädeltyä, ja tämän takia pankeissa on käytössä 1st/2nd/3rd Line of Defence- mallit. Kenenkään yksittäisen henkilön toiminnan ei pitäisi voida johtaa siihen että 3 % lainakannasta on tässä tilanteessa. Ei pitäisi olla sellaisia päätösmandaatteja että näin voi tapahtua, ja ihan minimissään tällaisen toiminnan pitäisi tulla esiin sisäisissä kontrolleissa.
Voisi veikata että kyllä tätä vielä selvitellään Finanssivalvonnan kanssa.
Tulee niin mieleen 90-luvun alun Tiku ja Taku -tapaus. Terminologiassakin on yhteneväisyys: maalaispankit.
Siihen aikaan muutenkin pankit oikein tyrkyttivät lainaa, erityisesti valuuttalainaa, ja tietysti liikemiehet Tiku ja Taku huomasivat tilaisuutensa tulleen. Niissä maalaispankeissa, joissa pankinjohtajat halusivat noudattaa aiempia tiukkoja lainanmyöntökriteerejä, ylipuhuivat Tiku ja Taku näiden maalaispankkien johtajien esimiehet laittamaan pankinjohtajat kuriin.
Kun homma kosahti, käräjille syytteeseen joutuivat lainat myöntäneet maalaispankkien johtajat ja roikkuivatkin sitten 5-7 vuotta löysässä hirressä, kunnes vapautettiin lopulta syytteistä, kun suuri yleisö ja media ei enää asiaa seurannut.
Näin Juurikki sen muistaa, kun oli yksi maalaispankin löysässä hirressä roikkuva johtaja Juurikin hyvän ystävän lähisukulainen. Mukava mies. Asia oli niin arka, ettei siitä kahvipöydässä puhuttu, mutta senaikaisen nuoren Juurikin ahdistuneita lamansyvyysspekulaatioita hän osasi hyvin rationaalisesti argumentoiden lieventää.
OmaSp:ssä ei tilanne ole ollenkaan niin hurja, kuin 90-luvun alun Tiku ja Taku casessa.
EDIT: muisti vääristää ja yhdistelee vähän sinnepäin. Wikipedian mukaan Tikun ja Takun uhrina olikin OKO Aleksanterinkatu. Näiden maalaispankkiveijareiden nimet ovat jo unohtuneet.
Kiinnitin samaan huomiota. Vähän kehno vastaus sinänsä, että tuon voi ymmärtää monella tavalla. Joku voisi ymmärtää (Ehkä myös Heikki?), että CEO tarkoittaa, ettei kukaan firmassa ei ole luotettava ja näitä tapauksia todennäköisesti tulee nyt lisää. Itse ymmärrän tuon niin, että nyt ei luoteta kenellekään niin paljoa oikeuksia, että tällainen toiminta olisi mitenkään enää mahdollista toteuttaa yhden henkilön toimesta. Toivottavasti homma oikenee ja tulevat yllätykset ovat positiivisia.
Hieman sivusta seurannut keskustelua täällä, ja minusta tämä case osui hyvin ja oikeaan pankkiin.
Eli OMA SP on kokoajan kärsinyt luottamuspulasta heidän lainasalkkua kohtaan. Tavallaan tämä riski on nyt toteutunut mutta erittäin epätoivotulla tavalla. Odotus oli että luottotappiot kasvavat - tämä on ollut mukana myös analyytikoiden ennusteissa. Nyt tuli kuitenkin ilmi että sisäisiä sääntöjä on rikottu, mikä on kuin “vasen oikea” yhtiön luottokannan luotettavuuteen.
Yhtiön TJ vaikutti olevan erittäin vakavissaan tämän ongelman suhteen. Ehkä vielä ei onnistuttu vakuuttamaan sijoittajia siitä, että luottotappiot jäävät tähän. Hän maalasi esimerkiksi erittäin synkän kuvan Suomen taloudesta ja konkurssien määrästä - joka on varmaan osittain oikeutettua.
Mielestäni tuolle 3 % on toisaalta annettu liian suuri merkitys. Eli kyseinen 3 % oli KAIKKI lainat, joissa kyseinen henkilö on ollut tavalla tai toisella mukana (tämä on siis altistuma) - eli ei siis lainat, joissa on jotain ongelmia. Kun tuo altistuma on analysoitu niin 3/4 osa tästä on mennyt ihan sääntöjen mukaan ja 1/4 ei ollut sääntöjen mukaisia, ja tuohon 1/4 on kohdistunut nuo luottotappiot. Ehkä tässä on kyse myös luottamuksesta, joka on täysin ymmärrettävää, mutta Saulikin jäi mielestäni jumittamaan tähän 3 % lukuun, vaikka TJ toisti, että 3/4 tästä on ihan ok.
Mutta aikaahan tässä tarvitaan näyttämään, että onko tase kunnossa. Ajan myötä myös riski mahdollisesti häipyy ja kurssi oikenee, jos ei tule samanlaisia yllätyksiä. Tulosta yritys kuitenkin tekee, tase on vahva ja pääomantuotto on korkea. Arvostus on erittäin matala. Pitää muistuttaa että firma tekee 40-45m liikevoittoa per kvartaali niin tuollainen 20m kerta isku ei ole niin paha. Noitahan sietäisi useammankin. Firman markkina-arvon pitäisi kuitenkin muodostua pitkän aikavälin eikä yhden tai kahden kvartaalin tuloksesta. Mulla saattaa olla myös nyt aika paha coping meneillä, mutta menkööt
Ihan henk koht huomiona, oli kiva katsoa että toimitusjohtaja vaikutti ihmiseltä eikä perinteiseltä businesspsykopaatilta, joka toistaa viestintäosaston tekemiä talking pointteja niinkuin esim Fortumin Rauramo, joka vaikuttaa siltä että myisi perheensä toteuttaakseen hallituksen suunnitelmia
Eikö luottopäätöksiä ole tekemässä yleensä useampi silmäpari ja jonkinlainen luottokomitea. Kovenanttien pitäis yleensä iskeä käsittääkseni kiinni hyvissä ajoin ennen kuin neste lorisee sukassa. Pankin tulosparannus on perustunut pitkälti korkojen nousuun ja no brainer pankkifuusioihin. Mitään yliluonnollista neroutta ei mielestäni pankin tulosparannuksien taustalla ole ollut. Nyt asiat näyttää pikemmin olevan päinvastoin. TJ:n kommentit hänen luottamuksesta omaan organisaatioon ovat sitä tasoa, että pitäisköhän miettiä olisiko joku muu parempi jatkamaan tästä eteenpäin? Pasi on ollut jo pitkään TJ:na niin nyt on mielestäni hyvä hetki uudistaa johtamista ja vaatimustasoa organisaatiossa.
Missä on todettu, että tässä on kaikki ko. veijarin osallisuudet? Sydänlammi sanoo haastattelussa, että “150 miljoonan potilla on joku etäinenkin yhteys tähän 50 miljoonaan pottiin”, joka viittaa siihen, että kyseinen kokonaisuus liikkuu jossain harmaalla alueella sen suhteen, että on kyseessä yksi asiakaskokonaisuus vaiko ei.
@Kasper_Mellas voinee korjata jos olen ymmärtänyt väärin, mutta ECL:n cross default iskee vasta tasolla 3, jolloin varauksessa ei ole kyse tästä, vaan ennemminkin Sydälammin mainitsemasta vakuusvajeesta?
Tulkitsin vähän eri tavalla tj:n kommentit. ELi 3 % on se määrä jota tämä ongelma koskee (eli ei ole mennyt sääntöjen mukaan), ja tästä 25 % on sellaisia joilla on nyt jo selkeitä maksuhaasteita ja/tai ongelmia vakuuksissa, ja näihin tuo korotettu luottotappiovaraus kohdistuu. Mutta ei siis niin että 1/4 on sääntöjen vastaisia, vaan 1/4 on jo selkeitä ongelmaluottoja (ei defaultissa, mutta tod.näk. stage 2 -tason luottoja). Tällöin mielestäni ei voida kategorisesti sulkea pois ettei tuossa 3/4 osuudessa tulisi ogelmia, vaikka tj sanoikin että ne on tarkistettu ja vakuudet ym ovat kunnossa.
Tässä on hyvä myös ymmärtää miten tuo luottotappiolaskenta menee, kaikille luotoille on tappiovaraus. Nyt on nostettu tappiovarausta tämä 1/4 osalta, mutta kuten Saulikin tuossa mainitsi, se on edelleen aika pieni määrä (alle puolet vastuun määrästä), se ei välttämättä tule riitämään, jos PD edelleen nousee ja vakuudet ovat rempallaan.
:
