Juuri kuten @Kanye_Cash kertoi. Vaikka varaus on luonteeltaan vain “mahdollinen” ja voi toteutua eri kokoisena, ei Yhtiö niitä voi miten vain halutessaan tehdä. Niiden tulee aina perustua yksilöityihin vastuisiin ja tarkkoihin tietoihin
100meur varauksella saisi varmasti sen bankrunin laukaistua ja mahdolliset kovenantit voisi myös paukkua, mikäli bondeissa sellaiset on. Murskaisi lopunkin uskottavuuden, että eikö pankki itse tiedä, mitä se on syönyt. Pääosa taseesta varmasti ihan terve ja se loppuosa pitää nyt vaan ulkopuolisen tahon katsoa läpi.
Lainasopimuksissa on myös eri ehtoja, jotka liittyvät oikeiden tietojen antamiseen lainaa haettaessa ja lainan juoksuaikana. Jos pankki pystyy osoittamaan, että heitä on johdettu harhaan, niin pankki voi sanella jatkon, miten rikkomus voidaan hoitaa. Tässä ei ole merkitystä, onko pankin luottopäättäjä tehnyt sisäisiä rötöksiä. Kyseiset asiakkaat joutuvat myös tiukille tässä tilanteessa, mikäli OmaSP:llä vain riittää halua tähän lähteä.
Ja tuossa tapauksessa kyse oli siis ostettavan kohteen hinnan uudelleenarvioinnista, eikä vanhojen kohteiden vapaiden vakuusarvojen hyödyntämisestä. Kohde sijaitsee Uudessakaupungissa.
Tuon sijoittajaparin isäntäntähän kertoi nähneensä nettihuutokaupassa myynnissä luhtitalon, ei kertomansa mukaan edes tiennyt mikä on luhtitalo, otti virka-ajan ulkopuolella pankinjohtajaan “suoran yhteyden”, sai siltä istumalta lainalupauksen ja huusi juuri ennen huutokaupan sulkeutumista kohteen. Taisi liittyä juuri tuohon kohteeseen tuo kuvio.
Jos pankinjohtaja heittelee miljoonatason lainalupauksia puhelinrupattelussa ja koko hankintahinta on lisävakuudetonta lainaa, niin se kertoo kyllä paljon pankin toiminnasta.
Tämä on sitä ns. Omasp:n hyvää asiakaspalvelua, jota on hehkutettu pohjoismaiden nopeimman kasvun pohjaksi, myöskin kilpailijoita korkeammat marginaalit on sanottu johtuvan hyvästä palvelusta, josta asiakkaat ovat valmiit naksamaan. Nyt pikkuhiljaa paljastuu se tosiasiasia, että ne asiakkaat ovat valmiit maksamaan korkeita hintoja, jotka eivät muualta saaneet luottoja. Näinhän se on aina ollut, mutta nyt on selkeästi yritetty uskotella muuta eli puhuttu muunneltua totuutta.
Uskottavuuden ja luittamuksen saavuttamiseksi hallitus ja johtoryhmä vaihtoon ja toimintakulttuuri uusiksi. Ei taida säätiöillä riittää uskallusta ja ammattitaitoa muutoksen tekemiseen. Toivottavasti koetunkaltainen harrastelu ei jatku enää omistajien ja pankin hallinnon ja johdon tasolla.
Eipä tähän juuri koskaan ole lähdetty. Kyllä se on pankin ja luotonmyötäjän asia selvittää taustat. Pankki on vain hiljaa kärsinyt nahoissaan. Tiedän kokemuksesta. Onneksi ei omalle kohdalle juurikaan sattunut mutta “pojille”.
Olen samaa mieltä kyllä. Tosin uskon että tuo 100 meur löytyisi caseistä vaikka heti / ne ovat jo tiedossa. Ei ole yhtään parempi odotella ilmiselvien casejen realisointiin asti. Tämä oli pointtini.
Tässä jos varainsiirtovero ollut 2 % (riippuu ostettiinko kiinteistö vai osakkeet), niin kauppahinta ollut (40 k/ 0,02) = 2 meur. Tämä koko varmaan yleisempi pankin tapauksessa, kun nuo muutamat isommat caset.
Jos nyt mietitään tätä caseä esimerkkinä. Sanotaan, ettei lainaa voida maksaa:
Paljonko olisi realisointiarvo kyseisestä kerrostalosta uudestakaupungista? olettaen että se täytyy tapahtua 6 kk aikana (en itse tietä, mutta sen tiedän että likdviditeetti loistaa poissaolollaan)
Tosin jos laina on kerran saatu ja kaveri ilmoittaa ettei muita vakuuksia / omaa rahaa edes tarvittu, niin pankki antanut vakuusarvoksi pakosti tuon 2 meur koneelle. Sanotaan, että omaSp käyttäisi 75 % vakuusarvoa, niin tällöin koneelle talon arvoksi on laitettu: 2,65 meur noin.
Onko realistista odottaa, että 2 meur tulee joskus takaisin eikä sitä kirjata luottotappioksi ennen realisointia?
Tuollaisessa tilanteessa vakuuden arvoa tulisi päivittää vastaamaan nykyistä markkina-arvoa. Kun vakuuden arvoa lasketaan, jää luotolle mahdollista vakuusriskiä, joka näkyy pankin tuloksessa odotettavissa olevien luottotappioiden (ECL) kasvuna.
Kauppalehden artikkelisssa oli vertailtu pankkeja. OmaSp:llä oli selkeästi suurin luottotappio/luottokanta ratio (0,28), kun muilla pankeilla 0,01-0,09 väliin.
Mitäköhän tämä ratio tarkoittaa (jutussa ei avattu)?
Niin tuo ratio lienee vahvistettujen luottotappioiden suhde lainakannasta, eli 0,28%.
Luottotappiot ovat olleet viimevuosina todella pieniä, vaikka korot ovatkin olleet korkeammalla.
Nythän OmaSP korotti luottotappiovarausta, toteutuneet sitte selviävät tilikausittain myöhemmin ja vain toteutuneet syövät tulosta.
Mutta on kiistatonta, että OmaSP:n asiakaskunnan kiinteistö- ja autojobbareiden luotoissa piilee reippaasti luottotappioriskiä.
