Kohun alkumetreistä saakka OmaSp on yrittänyt ylläpitää narratiivia, että kyseessä on yhden nimeltä mainitsemattoman henkilön sääntöjenvastaisesta toiminnasta ja kaikki on muuten hyvin. Itse en ole uskonut selitykseen hetkeäkään monestakin syystä ja tänään julkaistun jutun jälkeen sitäkin vähemmän. Yhdessäkään pankissa ei ole edes teoreettisesti mahdollista, että kukaan yksinään myöntää miljoonien luottoja ,tai pyörittää 200 miljoonan luottosalkkua muun johdon tietämättä, ihan vaan esimerkkinä.
Luottamusta pankin johdon sanomisiin ja viestintään ei lisää myöskään tänään Talouselämän artikkelissa mainittu Sydänlammin kommentti parin viikon takaa:
Toukokuun puolivälissä Talouselämä kysyi Sydänlammilta, onko hän tai Pasi Turtio ostanut tai myynyt sijoitusyhtiön kautta asuntoja Fincapin kautta?
”Yleisesti voin todeta, että en halua lähteä avaamaan julkisuuteen henkilökohtaisia asioitani. Tähän liittyen voin kuitenkin poikkeuksellisesti todeta, että en ole ostanut Fincap yhtiöltä sijoitusasuntoja, enkä ole myynyt sijoitusasuntoja Fincap yhtiölle, en henkilökohtaisesti enkä oman yhtiöni kautta”, Sydänlammi vastasi tuolloin sähköpostitse.
Uusi vastaus samaan asiaan asian tultua julki:
”Kuten olen jo aiemmin vastannut, en halua käsitellä henkilökohtaisia asioitani tai vapaa-ajan tekemisiäni julkisuudessa. Tämän johdosta en valitettavasti voi vastata esitettyihin kysymyksiin”, Sydänlammi kirjoittaa sähköpostitse.
Täysin omana mielipiteenäni sanoisin OmaSp:n olevan sekä riskienhallinnan, organisaation, hallinnon että johtamisen suhteen edelleen samalla tasolla pienten maalaispankkien kanssa, joiden tase on muutamia satoja miljoonia. Organisaatio on erittäin ohut ja avainkysymys lienee mistä löytyy johtaja, joka Sydänlammin poistuttua laittaa asiat kuntoon?