Tuolla tuli sijoitustavoitteiden ketjussa nyt niin paljon asumiseen liittyvää keskustelua ja yksi siellä ehdottelikin viestien siirtoa, niin ajattelin avata tämmöisen.
Autoilulle on oma ketju, niin miksi sitten ei henkilöiden asumiselle ja sen vaikutuksesta omaan talouteen? Ei täytetä ainakaan sitten asuntosijoittamisen ketjuakaan, koska ei ihan sinnekkään suoraan kuulu väittely omasta asumismuodosta.
Omalla kohdalla omakotitalon rakentaminen mahdollisti vakuuksien nousut sjoitusasuntoja varten.
5 v sitten rakennettu omakotitalo johon tarvittiin silloin 340 k€ lainaa. Pankki ei jostain syystä arvottanut tonttia minkään hintaiseksi, joten tuo 340 k€ oli se kiinteistön arvo. Nyt muutama vuosi myöhemmin, kun arvioitettiin kiinteistö, oli se välittäjän arvion mukaan 500 k€. Tällä “arvonnousulla” sekä lainan lyhennyksillä mitä tehty, saatiin vakuuksia tarpeeksi kahden sijoitusasunnon ostamista varten. Jos olisi kerrostalossa vain asunut niin en tiiä olisiko silloin saanut vakuuksia/arvonnousua näin paljon aikaiseksi. Toki olihan siinä talon rakentamisessa vähän tekemistä, vaikka pakettitalon otti puolivalmiina.
Kiinnostava aihe.
Asun itse tavalla, joka tuskin on optimaalinen ihmiselle, joka haluaa säästää mahdollisimman paljon. Ei tämä varmasti myöskään kallein vaihtoehto ole ja luulen, että omakotiasuja saa omalla harrastuneisuudella aika paljon säästöjä aikaan. Ennen kaikkea isossa omakotitalossa ja omalla rauhallisella tontilla asuminen on meille kuitenkin hyvinvointi-kysymys. Oma rauha, luonnonläheisyys sekä oman kodin ja tontin lukemattomat mahdollisuudet. Toki, vastapuolena on sitten se, että paikkoja tulee pitää kunnossa ja siihen menee sekä aikaa että rahaa.
Asumme 90-luvulla rakennetussa omakotitalossa pienen taajaman reunalla. Matkaa pk-seudulle on reilu tunteroinen. Talossa on riittävästi tilaa isommallekin perheelle ja löytyy työhuoneet, lasten leikkihuoneet ja lämpimät autotallit. Vaikka olemme asuneet tässä vasta muutamia vuosia, niin tämä on osoittautunut jo niin erinomaiseksi paikaksi, että jos nyt kysytään, niin lapset saavat kasvaa tässä pihapiirissä aikuisuuteen asti.
Sitten kustannuksiin.
Ensinnäkin talon hintahan täällä pienemmillä paikkakunnilla on alhainen. Saimme oman arvioni mukaan talon vielä hieman alehintaan, kun aloite kauppaan tuli tutulta myyjältä. Jos vertaa omistusasumiseen PK-seudulla, niin meidän talon kauppahinnalla saisi näköjään Helsingistä reuna-alueiden kaksion tai vanhan kantakaupunkilaisen yksiön. Yhdellä työkaverilla on hyvin samankaltainen talo kuin meillä, mutta Espoon perukoilla. Hinta on liki kolminkertainen meidän taloon verrattuna ja omaa tonttitilaa on mitättömästi. Tietysti vuokra-asuminen olisi yksi vaihtoehto, mutta jostain syystä olen enemmän omistusasujamiehiä ja omakotitalo-asujia, niin minkäs teet.
Jos sitten miettii pakollisia juoksevia kuluja vuodessa, niin suurin piirtein näin (muistinvaraisia hiha-arvioita):
Päälle sitten tietysti auto, jota ilman kaupungissa voisi halutessaan yrittää. Itselleni tosin auton käyttöarvo on osoittautunut niin suureksi, että vaikea nähdä skenaario, jossa siitä luopuisin. Nuo kaikki kulut kun laittaa vaimon kanssa puoliksi, niin ei siitä kamalasti tule.
Laina puoliksi pitkällä maksuajalla, niin vastaavilla kuukausittaisilla kokonaismenoilla (laina + korko + juoksevat kulut) näyttäisi saavan vuokralle 60-neliöiden kaksion kantakaupungista, yksiön Punavuoresta tai 90-neliöisen Mellunmäestä. Korot tosin heiluu niin ankarasti, että laskelma on parhaimmillaankin suuntaa antava. Etenkin, kun vetelen summia vähän hatusta ja ynnäilen näitä vain päässäni.
Keskeisin ero taitaa tulla huolto- ja ylläpitokustannuksissa. Sellaisia pienhankintoja, joita ei kerrostalovuokralainen itse tee tai tarvitse on paljon: ruohonleikkuri, kottikärryt, palovaroittimet, lumikola, työkalut, puutarhaletku, ihan vain muutamia mainitakseni. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että tykkään puuhastella pihalla ja pienet nikkaroinnit kyllä sujuu.
Pintaremonttia tulee tehty jonkin verran varmaan ihan vuosittain. Toisina vuosina jotain ihan pientä, toisina taas isompaa. Ja sitten ne talotekniset remontit. Kattoremontti, vesivahinko tai isommat maarakennustyöt. Vaikka tekisit paljon itse, niin kuluja kertyy silti ihan reilusti. Onni on se, että näitä tulee verrattain harvoin jos pitää paikat kunnossa. Ja onhan se mukava nostaa lasten kanssa kesäaamuna oman maan perunaa, vaikka ei sille tietenkään kilohintaa uskalla laskea.
Lopuksi vielä asunnon arvosta. Mahdotonta tietysti sanoa, että missä isojenkaan kaupunkien asuntojen hinnat on vaikkapa 20-30 vuoden päästä, mutta oletettavasti hintakehitys on parempaa kuin meidän talossa. Henkisesti olen alaskirjannut meidän talon arvon jo taseestani. Vaikka kyseessä onkin laatutalo hienolla paikalla, niin ostajat voi olla vähissä vuosikymmenten päästä. Toisaalta jos pitää paikat kunnossa, huoltaa viisaasti ja tekee paljon itse, niin uskon meidän asuinkustannusten olevan vuosikymmenten perspektiivillä tarkastellen varsin kohtuulliset.
Olisi kiva kuulla täällä keskustelua kiinteistön arvonnoususta jos on rikkaalta alueelta tai jos esim joku kalliimpi talo on alueella jne tunnettu henkilö. Voiko tälläiset asiat nostaa alueen x hintoja?