Pohjatiedoiksi, että olen hieman päälle 30-vuotias Etelä-Suomesta, ja minulla on upea vaimo ja ihana tytär! Meillä on omistusasunto, josta asuntolainaa, sekä 2018 vuoden auto. Molemmilla vakityöt ja -tulot. Sijoittamista takana viisi vuotta.
Elintaso
Olen tottunut pienestä pitäen vaatimattomaan elintasoon. Vanhempani olivat duunareita ravintola ja logistiikka-alalla. Rahalla ei juhlittu ja ulkomailla ei käyty. Onnellisuusmittarilla taas lapsuuteni oli aivan fantastinen: rakastavat vanhemmat ja kaikki tarpeellinen aina saatiin. Lapsista ei säästelty.
Rahankäytön muutos tuli, kun saavuin teini-ikään ja harrastamaan tosissani. Pelimatkojen takia on tullut reissattua maailmaa ihan kiitettävästi, ja nämä kustannukset tietenkin lankesivat sitten porukoille. Ja niitä sitten tulikin, koska kaikkiin reissuihin pääsin mukaan, koska niistä ei voitu tinkiä. Muu perhe vähensi omia menojaan ja kulutustaan, jotta sain harrastaa ja urheilla saavuttamallani tasolla. Olen tästä ikuisesti kiitollinen!
Tällä hetkellä meillä menee vaimon ja pienen taaperon kanssa lainanlyhennysten jälkeen yhteensä noin 1500-1700e/kk muuhun elämiseen. Tämä sisältää kaiken yhtiövastikkeesta, lapsen päivähoitomaksuihin ja ruokiin. Molempien palkkatulot ovat noin 3keur/kk bruttona ja tähän päälle reilu 200e/kk Kelalta per nassu. Ai niin, ja lapsilisä.
Elämme mielestämme runsasta ja rikasta elämää, eikä mistään ole pulaa. Kaupasta ostetaan mistä tykkäämme ja tuntuu että Wolttiin törsäämme kauheasti rahaa. Kämppänä toimii noin 30 000 ihmisen kaupungin keskustassa oleva kerrostaloneliö, josta hyvät yhteydet oikeastaan minne vain. Ulkomailla käydään (tai käytiin ennen koronaa) 1-2 kertaa vuodessa. Kohteina ollut jenkkejä, Aasiaa ja Eurooppaa, eli ei halvinta pakettimatkaa Alanyaan.
Miten näin sijoittamisen ja säästämisen ennen
Tätä pohtinut etenkin viime aikoina todella paljon. Aluksi se idea oli siinä, että FIRE:ttäisi ja eläisi jalat kahvipöydässä luksuselämää. Etenkin koronan aikana ja sen jälkeen olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että omalle luonteelleni tämä olisi ehkä niitä viimeisiä asioita, joista nauttisin. Kaipaan ihmisten seuraa, sosiaalista kanssakäymistä ja sitä tunnetta, kun voin olla hyödyksi töissä. Nykyään olen haudannut FIRE unelman täysin.
Myös lapsi on vaikuttanut näkökulmaani paljon. Enää en halua tinkiä ”niistä pienistä asioista”, vaan toteuttaa perhearkea juuri siten, miten itse näemme parhaaksi vaimon kanssa. Emme säästele lapsen vaatteissa (emme myöskään osta vain merkkitietoisuuden takia) tai ruoassa.
Lapselle aloitin myös säästämisen heti hänen syntyessään. Ajattelin, että maksimoin ja laitan kaikki lapsilisät suoraan hänen sijoituksiinsa. Tähän tuli muutos myös varsin nopeasti (muistaakseni jonkun forumistinkin ansiosta!) ja aloin miettiä asiaa siltä kantilta, että samalla tavalla se vauraus siirtyy myöhemmin, ja pystyn ehkä välttämään sen sudenkuopan, että lapsi ei oppisi arvostamaan rahan arvoa. Tässä toki kasvatuksella myös rooli, mutta noin niin kun lyhykäisyydessään. Auttaa voi myöhemmin myös muulla tavalla, kuin suoraan rahaa lappamalla indeksiin toisen nimissä.
Eli miksi sijoitan?
Tällä hetkellä sijoitan täysin tulevaisuuden rakentamisen ja mielenrauhan takia. Haluan, että minulla on taloudellista pelivaraa, jos/kun elämä heittelee. Se tuo mielenrauhaa. Aiemmin ajattelin, että olisi upeaa, kun sijoitustuotot maksaisivat minulle ulkomaanreissun joka vuosi. Heh, voisin maksaa tuon ulkomaanmatkan nyt jo joka vuosi, jos lopettaisin joka kuukautisen säästämisen ja käyttäisin sen rahan ”matkakassaan”. Tämä on tällä hetkellä isoin tavoitteeni: kyetä rahoittamaan ihan normaalin arjen yllättävät kulut, ja tehdä asioita joista pidämme perheen kanssa(reissaaminen). En haaveile töiden loppumisesta, hienosta autosta tai omasta veneestä tai mökistä.
Nykytilanteessa mulla on kaikki mistä olen haaveillut, ja ainoa mikä edes vähän aiheuttaa kutkutusta mahanpohjassa on se, että joskus kun lentää sinne New Yorkkiin, voisi valita bisnesluokan turrepenkkien sijaan .
Todennäköisesti joskus tulevaisuudessa (toivottavasti) vanhana kippaan ja mahdollinen rahankäytön tuska siirtyy seuraavalle polvelle.