Samaa mieltä. Strategia vaan on mikä muuttuu ajan myötä hyökkäyksestä puolustukseen Sittenkin voi yrittää olla vielä saatanan tarkkana.
2 tykkäystä
Minulla tavoitteet ovat muuttuneet ns. strategisiksi, pitkän tähtäimen tuotto-odotuksiksi.
Ensimmäinen tavoite on jo täyttynyt, löysin paikan mihin kuopata ylimääräiset rahani.
Olen aina ollut tuhlaajapoika luonteeltani, mutta ainakin toistaiseksi säästäminen rahastoihin ja osakkeisiin on toiminut kohdallani enemmän kuin hyvin. Ekana vuonna saanut jo 8k säästettyä, tuottojen kanssa sitten vähän niin ja näin.
Pitkän aikavälin tavoite on saada osinkotuloa se noin 500€/kk nettona.
21 tykkäystä
Oma tavoitteeni on noin 80% valmis, eli 50k osinkovirtaa per vuosi josta kasassa vajaa 40k Vaatimaton taloudellinen riippumattomuus siis joka mahdollistaa työnteon lopettamisen kun siltä tuntuu. Vielä pari vuotta ja ollaan tavoitteessa. Työeläke tulee sitten siihen aikanaan päälle bonuksena. Ikää nyt vajaa 50 vuotta.
44 tykkäystä
Tulla all in voxtur salkulla miljonääriksi.
38 tykkäystä
Brutto vai netto?
Itse vähennän verot ja korkokulut brutto-osingoista ja tarkastelen jäljelle jäävää lukua.
Brutto. Siitä lasken 30% verot ja sillä sitten pitää pystyä elämään eläkkeelle asti. Oletan että osinkojen kasvu hoitaa inflaation. Toki lasken siihen vielä sisään työelämästä poistumisen kertaluontoiset “tulot” puskuriksi, tällä hetkellä arvio on että saan noin 250k (brutto) korvausta työnantajalta+ansiosidonnaista joka helpottaa siirtymää (voin vaikkapa maksaa asuntolainat pois sillä).
1 tykkäys
Osongoissa on vain 85% pääomatuloveroa.
Eli 25.5% ennen 30 000euroa ja sen jälkeen 28.9%. Ja tietenkin vähennykset.
1 tykkäys
Olen viime aikoina miettinyt tavoitteitani uudessa valossa. Aiemmin tavoitteenani oli saavuttaa taloudellista turvaa ja jos mahdollista, niin päästä aikaisemmin pois työelämästä. Nämä ovat vieläkin tavoitteitani, mutta päässäni on pyörinyt ajatus ns. ylisukupolvisesta vaurastumisesta. Vanhemmillani tämä olisi ollut mahdollista toteuttaa helposti, mutta vaikka faija oli pankinjohtaja, niin ei silti sijoittanut kovin aktiivisesti. Kyllähän heillekin kertyi puskuria pahan päivän varalle ja jonkun kympin tai ehkä satasenkin salkku on, mutta vähänkään aktiivisemmin sijoittamalla noiden koot laskettaisiin miljoonassa/miljoonissa. Kysyin hetki sitten faijalta, että miksei kerännyt aktiivisemmin (sijoitus)varallisuutta, niin hän vastasi että hänen sukupolvellaan oli mahdollisuus elää hyvää elämää työnteolla. Asenteet ja ymmärrys asioita oli erilaista kuin nykyään. On hommattu mökki, talo, uudet autot ja matkailtu. Nämä on maksettu työnteolla ja eläkkeen on katsottu olevan riittävä kattamaan loppuelämän. Ei ollut samanlaista epävarmuutta eläkkeestä, eläkeiästä ja palveluista kuin meillä nykyään.
Koen mielekkääksi, että minulta jää lapsilleni ja lapsenlapsille (jos niitä tulee) reilu omaisuus, joita he sitten kasvattavat. Tuntuu jotenkin typerältä tuhlata kaikki ja missata taas yhden sukupolven osalta mahdollisuus kerätä sellainen omaisuus, joka alkaa ruokkia itseään. Kun tällaisen saa kertaalleen kerättyä ja vaikka yhtiöitetyä helpomman sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi, siitä voivat hyötyä parhaassa tapauksessa useat/lukemattomat sukupolvet. En tiedä olenko tässä vähemmistössä, eikä sillä ole väliäkään, mutta miksi seuraavan sukupolven pitäisi aloittaa nollasta? EIkö olisi mielekkäämpää, että he voivat kasvattaa ylisukupolvista omaisuutta omalla panoksellaan ja nauttia samalla sen tuomasta vauraudesta?
Huom! Tämä ei tarkoita, että minun tai puolisoni (ja siinä sivussa lasten) pitäisi firettää veri suussa tästä eläkeikään. Elämme jo nyt yltäkylläistä elämää ja puitteet ovat ns. kunnossa. Pyrin vaan siihen etten söisi pääomaa ja opetan myös lapseni pitämään siitä huolta.
43 tykkäystä
Tämä oli kyllä todella hyvä ja sukupolvien välisiä eroja avaava näkökulma.
20 tykkäystä
Tämä on varmasti järkevä perusajatus. Unohdat kuitenkin, etteivät yksilöt ole samanlaisia, ja että ympäristö ja sen mukana ihanteet ja haaveet muuttuvat ajan myötä. Perillisesi voi hyvin ihastua vaikkapa purjehtimiseen, maailmanmatkailuun tai haluta käyttää keräämäsi yhtiöitetyt varat vaikkapa elokuvan tekemiseen - ja hänellä on siihen paitsi mahdollisuus, myös oikeus. Saaattaa myös olla että sijoittaminen on viidenkymmenen vuoden päästä typerintä mitä kukaan voi tehdä, tai jopa kiellettyä. No ok, epätodennäköistä, pointti kuitenkin ettemme voi tietää tulevaisuuden suuntaa varmasti.
Mahdollisimman hyvän elintason tavoitteleminen perillisilleen on varmasti jaloa ja tuo motivaatiota. Kaikki vanhemmat haluavat parasta lapsilleen. Pitää kuitenkin muistaa, ettemme voi elää heidän elämäänsä emmekä määritellä mitä ja/tai mihin heidän tulee suuntautua. Tämä pätee myös sijoittamiseen.
Rahalla voi luoda mahdollisuuksia ja ponnahduslautoja. Kukin kuitenkin päättää itse mitä elämässään tekee ja toimii sukupolvensa aikaisten reunaehtojen mukaan. Keskittyisin siis oman elämäni ja sukupolveni asioiden kehittämiseen.
16 tykkäystä
Olen itse päässyt tämänlaisesta ajattelutavasta nauttimaan ja hyötymään ja olen siitä todella kiitollinen. Pääoma tuottaa jo sen verran, että ei ainakaan omalla tulotasolla olisi mitään mahdollisuutta saada samaa summaa säästöön, vaikka ei tässä mistään mahdottoman suuresta omaisuudesta ole kyse. Lumipallo pyörii siis mukavasti! Hyvään lopputulokseen riittää ettei pahemmin sössi asioita. Ei haittaa vaikka käyttäisin koko palkan elämiseen, kun pääoma kuitenkin tekee enemmän töitä kuin mitä minä.
“Joku toinen kuitenkin sen ryyppää aikanaan” lauloi Irwin ja näihän se on. Itse näen kuitenkin, että kasvatuksella on suuri vaikutus siihen miten pitkään tätä kirousta pystyy siirtämään eteenpäin. Ei myöskään ole huonoin mahdollinen vaihtoehto, että joku käyttää rahansa ja elämänsä purjehtimiseen tai elokuvien tekemiseen, jos se on sitä mitä haluaa tehdä ja siihen on suuri palo. Oikeastaan sitä vartenhan sitä varallisuutta on kerätty - että jälkeläiset voivat tehdä sitä mikä saa heidän sydämensä sykkimään.
8 tykkäystä
Turhaan luodaan sellaista mielikuvaa, että ikään kuin purjehdukseen ihastuminen veisi kaikki rahat. Päinvastoin, merenkulun oppiminen on hieno taito myös tulevaisuudessa, ja mahdollistaa sopivan varakkaalle ja muuten riippumattomalle täydellisen irtioton ja riippumattomuuden niin halutessaan.
6 tykkäystä
Paljon olen miettinyt tavoitteitani sijoittamiselle ja tavoitteet ovatkin vaihdelleet kovasti. Nyt kolmen viikon reissulla Thaimaassa on ollut aikaa pohtia ja raapustaa hieman ajatuksia ylös. Jospa tämä pysyisi ainakin ohjenuorana. 
Tavoitteenani on saavuttaa 200k sijoitussalkku (osakkeet/rahastot) 45 ikävuoteen mennessä (nyt olen 26), jonka myötä pystyn vähentämään työaikaa 50-60% työajaksi. Katsotaan, kasvaako nälkä syödessä ja pian tähän tarvitaankin miljoonasalkku. Asunto tulee vaihtumaan isompaan matkan varrella, mutta toivon mukaan sitäkin olisi vähintään puolet makseltu tuolloin. Tavoitteessani olen huomioinut mahdolliset lapset, joita toivon mukaan jossain kohtaa siunaantuu.
Raha on minulle vapaa-ajan mahdollistamisen väline ja pyrinkin kasvattamaan kuukausitulojani aktiivisesti, kuitenkin niin, että vapaa-ajan ja työn tasapaino säilyy. Palkankorotuksia toivon saavani vuosittain näin urani alkuvaiheessa sekä pyrin saamaan myös hieman sivutuloja. Työ tämän eteen on jo aloitettu ja se onneksi tuntuu enemmän mukavalta harrastukselta. Katsotaan, tuleeko sieltä kymppejä vai satasia kuukausitasolla.
Opiskellessa yliopistossa säästin kymppejä kuussa rahastoon sekä enemmän ASP-tilille ensiasuntoa varten. Kaksi vuotta sitten ostinkin ensiasuntoni ja aloin sijoittamaan enemmän rahastoihin sekä osakkeisiin. Tällä hetkellä sijoitussalkkuni on n. 11k ja lyhentelen asuntolainaa tasaiseen tahtiin. Opintolainaa tuli otettua reilusti (30k, jäljellä 24k ja lyhennykset alkavat parin kuukauden päästä) ja käytin sen surutta elämyksiin ja elämiseen. Nettovarallisuus on tällä hetkellä aika lailla ±0, ehkä joitain tonneja plussan puolella ollaan.
Tavoitteeni sijoittamisella on saada taloudellista mielenrauhaa, päästä vuosittain reissaamaan sekä vähentää työaikaa tulevaisuudessa, jotta aikaa jää enemmän harrastuksille ja mahdolliselle perheelle. Haluan kuitenkin elää myös nyt ja käyttää rahaani elämyksiin ja ravintolaillallisiin. Lisäksi olen ottanut joka vuosi 2-4 viikkoa palkatonta vapaata.
Nettona tililleni kilahtaa tällä hetkellä 2650€/kk palkkaa, joten siitä siirrän 500€ suoraan rahastoihin/osakesäästötilille. Mitä kuun lopussa on palkasta jäljellä (vaihtelee kaikkea 100-1000€ välillä yleensä), siirtelen rahaa puskuri/lomakassatilille, jotta voin tulevaisuudessakin lähteä kolmeksi viikoksi reissuun Suomen talven keskellä.
45 tykkäystä
Miten olette suhtautuneet asuntoihin? Mahd “halpa” jotta jää rnemmän sijoittamiseen vai kalliimpi jota pidetään kunnossa arvon takia?
Lähtökohtaisesti kannattaa muistaa, että jossain on aina asuttava. Lisäksi asuntomarkkinoilla hinnat on kyllä melko tehokkaat.
- Käyttömäärä se on esim. reissutyössä niitä käyttöpäiviä ropisee pois.
- Kuinka paljon valmis / kykenevä nikkaroimaan ja tekemään. (kiinteistö / osake)
- Sijainnilla pitäisi aina vähän peilata (työmatka, ruokakaupat, liikenneyhteydet, harrastepaikat yms)
- Hyöty- / hukkaneliöt. Lämmityskulut yms
Yllämainituista itse lähdin haarukoimaan. Omakotitalo oli oiva valinta vähän ydinkeskustan ulkopuolelta. Takan lämmitys, lumityöt, ruohonleikkuu yms on itse asiassa ihan jees.
Lista on melko loputon. Riskinsä on aina näissäkin, kun on puhe vanhoista taloista / asunnoista
11 tykkäystä
- sijainti
- sijainti
- sijainti
Avaan vähän lisää.
- lapsille hyvä koulu ja koulumatka
- oman arjen sujuvuus (työmatka, kauppa, palvelut, yhteydet niin omalla autolla kuin julkisilla)
- alue (ja kohde) , jossa arvonalenemisen riski mahdollisimman pieni.
11 tykkäystä
Ostanut sen mukaan, mitä on ollut löysää rahaa.
1 tykkäys
Sijainti ykkösasia, koska talossa täytyy kuitenkin asua mahdollisesti 40+ vuotta, halpuus tuli sitten ikäänkuin kaupanpäälle.
Eli kaukana kaikesta, talolle ei kauppakirjassa laskettu arvoa ollenkaan vaan pelkkä tontin hinta, eli riskiä arvonalenemisesta ei juuri ole. Ei ollut purkukuntoinen, vaan nimenomaan tämä sijainti, myyjä halusi päästä edes jollain summalla eroon. Talo lämpiää ilmaiseksi omalla puulla, joten hieman harva eristyskään ei haittaa. Muita talon “kosmeettisia haittoja” uusittu/paikkailtu pikkuhiljaa, en edes laske tätä hupia asumiskustannuksiin, koska eihän seinien maalaaminen tai lattian vaihtaminen ole asumisen kannalta pakollista ja kuuluuhan harrastuksista vähän maksaakin.
Ainoana miinuksena työmatkan pituus, mutta sekin ongelma korjaantuu kun jää pois työelämästä, eikä sitten vapaaherrana tarvitse ihmetellä mihin sitä päivänsä kuluttaisi, kun on tätä lääniä missä harrastaa.
21 tykkäystä
Asunnoista 2 näkökulmaa:
Ostat edullisen vanhemman omakotitalon syrjäisellä sijainnilla. Työmatkoihin voi helposti mennä 60-100 km per päivä, bensaa kuluu ja aikaa menee, sähkölasku voi olla posketon. Jos asut 20 vuotta ilman suurempia remontteja, asunnon markkinahinta muuttotappiopaikkakunnalla on lopulta 0 e - purkukulut ja kiinteistöverot, tontilla toki jokin arvo ehkä.
Toinen henkilö ostaa uudehkon kerrostalohuoneiston vaikka Turun keskustan tuntumasta melko “kalliilla”. Työmatkakulut 0 e kävellen/pyörällä, työmatkoihin menee 10 min aikaa samalla kun lenkkeilet. Nautit halvasta yhtiövastikkeesta ja mitättömästä sähkölaskusta, huoltoyhtiö hoitaa kaiken ylläpidon. Jos myyt 200 000 euron asunnon myöhemmin eläkeiän lähestyessä, voit saada asunnosta 400 000 euroa verottomana.
Itse tykkään kävellä kirjastoon/kauppaan/leffateatteriin/kahvilaan tai kulkea sinne 10 min matkan bussilla (kk-kortin hinta on jotain reilu 1,5 euroa per päivä) niin valinta on hyvin helppo. Elämisen kuluissa säästää niin paljon, että sijoittamiseen jää palkasta rahaa. Toinen taas haluaa asua kaukana kaikesta ja se on ihan ok varmasti hänelle. Asunnon jäännösarvo 20 vuoden päästä voi kuitenkin yllättää jos sitä ei osaa ennakoida. Toisella voi olla 0 euron kämppä ja toisella 400 000 euron kämppä kun eläkkeelle siirrytään (hankintahinta ja ylläpitokulut toki täysin erilaiset).
10 tykkäystä