Aihealueesta voisi kirjoittaa pitkästikin, mutta koitetaan pysyä tiiviissä yhteenvedossa ja kirjoittaa lyhyesti tähän liittyen. Menee silti aika paljon ohi Orocon, vaikka nämä nyt kupariin liittyykin valmistusmateriaalien vuoksi…
Offshore voimalat sijaitsevat monesti pitkällä rannasta. Puistojen kapasiteetti tuottaa pätötehoa on kuitenkin merkittävä, jolloin järkevään tehosiirtoon kannattaa käyttää korkeaa jännitettä (MV poissuljettu). Vaihtosähköllä siirtoetäisyyden kasvaessa pätötehon siirtomäärä laskee, koska on siirrettävä yhteyden tarvitsema varausvirta eli loisvirtaa. Tämä on huono yhdistelmä, koska halutun pätötehon siirron pienentyessä myös pätökapasiteetin määräämä siirtoyhteyden vakaus huononee.
Varausvirta voi kuluttaa koko yhteyden virtakapasiteetin ellei käytetä sarjakompensointia, tai
rakenneta yhteyden välille asemia (jossa esim kompensointia voidaan tehdä). Vaihtoehtona toki on myös rakentaa lisää yhteyksiä (johtimia), jolla saadaan siirtokapasiteettia lisättyä, mutta jossakin vaiheessa homma tulee kuitenkin kalliimmaksi kuin tasasähköllä siirtäminen.
Esimerkkinä noin 70-90km siirtoetäisyyden koko kapasiteetti menee varausvirran kuljettamiseen 400kV järjestelmäjännitteellä ilman kompensointia. Lisäksi tulee seikat, että tasasähköyhteyden siirtojohtojen kustannukset on pienemmät kuin AC (pelkästään jo johdintrn määrästä johtuen). Ennen DC muuntoasemien rakentaminen oli kallista, mutta kustannuksissa ollaan päästy selvästi alemmaksi ajan saatossa.
Riippuen käytetystä DC-tekniikasta, on AC siirto maalla järkevää silmukoitavuuden vuoksi kun sähköasemia saadaan helposti yhteyksien väliin. Tasasähköyhteydellä se on vaikeampaa ja kalliimpaa. Pelkästään jo näistä edellämainituista syistä tasasähkön käyttäminen merialueilla on hyvä keino, koska merelle ei ole järkevää rakentaa sähköasemia 100-150km välein, kuten niitä on maa-alueilla mahdollisuus tehdä. Toki lisänä vaikeuttamassa DC puolta on yliaallot, korroosiot, tasavirran hallinta kytkentäilmiöissä jne, jotka kaikki tuo paineita komponenttitasolle ja sitä kautta kustannuksiin.
Kupari vs. alumiini on pitkälti myös kustannuskysymys. Edellä mainitut seikat vaikuttaen, kustannussäästöjä saadaan vähemmillä siirtojohtojen käytöllä. DC yhteyksiin yleensä nykyään tehdään bipolaarinen yhteys ilman maaelektrodia. Monopolaarinen yhteys ilman paluujohdinta ei ole kovin suotuisa yhdistelmä, koska maan tai meren käytön virran paluureittinä on havaittu aiheuttavan paljon ongelmia (kompassihäiriöt, korroosio-ongelmat, ekosysteemiongelmat).
Maalla kuparikaapelit on hyviä lyhyillä etäisyyksillä, niiden lämpöominaisuudet on hyvät jolloin myös kaapelin siirtokyky on parempi. Ilmassa alumiinijohdin jäähtyy riittävästi suhteessa ja siirtokyky on yleensä riittävä. SJ-ilmajohdot on yleensä ACSR-johtoja eli teräsvahvisteisia alumiinijohtimia. Avojohtoja on ylipäänsä taloudellisesti ja teknisesti järkevää käyttää, kun niiden suurempi poikkipinta on jopa eduksi koronahäviöiden kannalta ja alumiinin epämagneettisuuskin on hyvä virranahtoilmiön kannalta.
Yhtä kaikki, kyllä sitä kupariakin ihan riittävästi tarvitaan sähkönjakelussakin…