Heikkilä ja Vilén kritisoivat videolla salkun kaikkien osakkeiden myymistä. Heikkilä oli kuitenkin sitä mieltä, että hyvät syyt osakkeiden myymiselle olivat psykologisia - yöunien menettäminen tai pelko markkinoiden laskusta.
Eikö osakkeiden myyminen ole kuitenkin täysin rationaalista? Osakkeen arvo on sen tulevien kassavirtojen diskontattu nykyarvo. Jos myymällä hyvin nousseen osakkeen saat verot huomioiden 10 vuoden osingot tänä päivänä, olet myydessäsi oikeassa mikäli osake laskee seuraavan kymmenen vuoden aikana ostotasollesi. Osakkeen ostajalla pitää olla vahva uskomus tämän ennätyspitkän nousukauden jatkumisesta hamaan tulevaisuuteen. Olenkin ihmetellyt miten analyytikot samanaikaisesti ovat yksimielisiä nousukauden päättymisestä ja kuitenkin suhtautuvat varovaisen positiivisesti yksittäisten yhtiöiden osakkeiden kehitykseen. Olisi kai epäkohteliasta olettaa johdon epäonnistuvan tulevissa pyrkimyksissään vaikka epäonnistumisia tapahtuu.
Ongelma on toki siinä ettei laskun ajankohtaa pystytä määrittämään. Siksi pitääkin käyttää todennäköisyyksiä, joiden avulla lasketaan matemaattinen odotusarvo. Oletetaan vaikkapa, että markkinat 20% todennäköisyydellä kasvavat vielä +10%, 60% todennäköisyydellä pysyvät tällä tasolla vielä vuoden ja 20% todennäköisyydellä romahtavat -40%. Saadaan odotusarvo (0,2*1,1 + 0,6*1 + 0,2*0,6) -1 = -6%
. Jokainen voi toki käyttää omia lukujaan, mutta jos saatu odotusarvo on negatiivinen, silloin uhkapelaajatkin tietävät ettei sellaista peliä kannata pelata. Et siis panosta mitään ja rationaalinen ratkaisu olisi myydä kaikki, vaikka kaikki kuplat voivatkin paisua vielä hetken ennen puhkeamistaan.
Teknoyhtiöt varsinkin 20-40 P/E:llä. Jokaisen sijoittajan pitää kysyä, ovatko Twitter, Facebook tai Apple olemassa vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Mieti kaksikymmentä vuotta taaksepäin: mitä kuuluu Geocitiesille, Altavistalle, Jippiille, MySpacelle - silloisille markkinoiden huipulla olleille yhtiöille?