Lakko on aina konflikti yhteiskunnassa, jota ei ole tarkoitettu toteutumaan. Se on osapuolien välinen epäonnistuminen. Olkoon osapuolia 2 tai 3 tai enemmän.
Seurauksia tulee ja aina konfliktin aikana eri osapuolia syyllistetään yksin syyllisiksi. Me sijoittajat, varsinkin pienemmät, olemme sivustaseuraajia ja joudumme sopeutumaan. Mutta ovatko nämä lakot vain loputonta murhetta, lopullisesti menetettyjä tuottoja, joita ei koskaan saa takaisin?
Otaan esiin toisen näkökulman, markkinoiden toimintalogiikan, katseen tulevaisuuteen, muutamaa viikkoa pitemmän aikajänteen. Onko optimismiin mitään aihetta?
Nämä lakot poikkeavat tavanomaisista. Ne eivät aiheuta yrityksille pysyviä nousevia kustannuksia, kuten yleensä vaikeat etuuksia nostavat lakot. Kustannusten osalta siis lähtökohtaisesti jatkamme lakkojen jälkeen vanhalta tasolta.
Ennen lakkoja ruostumattoman teräksen hintojen sanottiin saavuttaneen pohjan viime kesänä ja kääntyneen hitaaseen nousuun ja markkinoiden varastotasojen laskuun. Euroopan sinällään heikoilla markkinoilla tarjontaa on vähentänyt Outokummun kilpailijan (Acerinoxin Espanjan tehdas) lakkoilut. Viime viikkoina on raportoitu Euroopan hintojen nousua, toimitusaikojen pidentymistä ja puutetta tuotteista nopeasti toimitettaviksi. Ja sitten tämä Outokummun lakko, joka merkitsee merkittävää lyhytaikaista vähennystä tarjontaan ja erityisesti nopeasti toimitettavaksi. Tilanne vaikuttaa hintatasoon, ainakin nopeuttaa odotettavissa ollutta nousua. USA:n markkina on ennestään suhteellisen vahva ja Aasia (Kiina vahvistunut).
Tuonti ei nyt ole merkittävä uhka, ei ainakaan samassa määrin kuin muutamia vuosia aikaisemmin. EU:n anti-dumping sääntöjä on merkittävästi kiristetty, tullit jopa 72%. Ja toimitusketjut eivät edelleenkään ole luotettavia tai halpoja, uusimpana epävarmuustekijänä Punaisen meren sotiminen.
On selvää, että Outokumpu kärsii lakoista merkittävästi Q1 ja myös Q2. Ne menetykset ovat kaatunutta maitoa, joita ei enää kannata murehtia.
Tornion tehdas on erittäin tehokas, mutta erityisesti kun sillä voidaan ajaa maksimikapasiteetilla. Silloin kustannukset yksikköä kohden ovat alimmillaan. Näyttää ilmeiseltä, että lakon jälkeen päästään jatkamaan maksimikapasiteetilla täyttämään tyhjentyneitä varastoja ja uusien tilausten osalta ehkä hieman paremmalla hinnalla. Tulevatkohan lakkokustannukset lopulta katetuiksi muutaman neljänneksen aikana tehokkaammalla tuotannolla ja paremmilla hinnoilla? (Kuten toisellakin prosessiteollisuuden alalla, selluteollisuudessa). Ainakin siihen on mahdollisuudet.
Jonkinlaista optimismia voisi ehkä tukea myös shorttareiden toiminta aivan viime päiviltä, kun positioita on nopeasti merkittävästi suljettu, osakekurssi on hieman noussut ja vaihto on aiempiin viikkoihin nähden noussut merkittävästi?
Vai olenko pelkästään optimisti?
Oheisessa linkissä on useita lyhyitä artikkeleita em markkinamuutoksista.
