Monessa tilanteessa varallisuus ja tulot jotka määrittävät ovatkin ne kotitalouden tulot… ja korkean verotuksen vuoksi matalampaa palkkaa saavan rooli korotustuu… vaikka meillä kotitalouden tulot ovat bruttona 166k, kun minun palkkani on n.75% summasta niin nettona saadaan selkeästi vähemmän kuin jos tuo tulisi 50-50
Vaikka oma palkka on huomattavasti kollegoita suurempi ihan vain työpaikkoja kilpailuttamalla ja hieman opportunistisella asenteella, se että vaimolla on HUS sairaanhoitajan tulot muuttaa asetelmaa niin että kaikki missä lähtökohtaisesti 2 ihmisen tulot ratkaisee kuten asunto ovatkin aika perustasoa meillä kun emme ole ehtineet vuosikymmeniä kerryttää ja mitään perintöjä ei ole tai ole tulossa.
Asunnon ostossa juuri Konepajalta tipahdettiin tarjouskaupasta kun 84 neliön perheasunto nousi lopulta 645k hintaan… kun kysytään pitäisikö kanta-kaupungissa olla mahdollisuus kenen tahansa asua, niin hämmentää ketkä täällä oikeasti asuvat kun jokaiseen ei remontoitavaan perheasuntoon tuntuu löytyvän joku HYVIN maksukykyinen.
Edit: kämpän hinta noussutkin jo 680k, oma 595 tarjous kuulostaakin jo varovaiselta…
Ikä 32, DI, myyntihommissa isossa kotimaisessa pörssiyhtiössä. Palkka noin 60k€ vuodessa + lisät, joita tosin ei kovin paljoa yleensä tule.
30 ikävuoden kohdalla ja näin 8v työskentelyn seurauksena oma suhtautuminen urakehitykseen on aika vahvasti lässähtänyt. Tässä on onnistunut oman alkupalkan kutakuinkin kaksinkertaistamaan bruttona, mutta nettona ansiokehitys onkin sitten aikalailla masentavampaa. Katsoessani ympärilleni ja ylemmäs työorganisaatioomme näen 50h työviikkoja, 5 teams palaveria/päivä, stressiä ja silti vastineeksi vain kenties 10-30% itseäni suurempia nettoansioita. Vähän nyt veikkaan, että “jään tähän”. En tarvitse alaisia, enkä noita 50h työviikkoja palkkahommiin. Tässä nykyisessä asiantuntijatyössäni en koe minkäänlaista stressiä aikatauluista yms.
Asenteeni muuttumiseen on päivänselvästi vaikuttanut myös nämä sijoitustouhut, joita olen nyt noin 5v verran harrastellut. Edelliset kaksi vuotta on ollut vähän tolkutonta menoa pörsseissä ja sen seurauksena pääomatuloni ovat ylittäneet ansiotuloni. Tämä pörssikehitys tuskin on ikuinen tilanne, mutta ei tämä nyt tosiaan oikein motivoi käyttämään +20h/vko lisää työnantajan palvelemiseen saadakseen ehkä +1000€/kk käteen. Tässä yksittäisenä päivänä salkku voi olla +5000€. Se on nettona kahden kuun työn palkka.
Työskentely on tärkeää, mutta ei sen pidä olla koko elämän keskipiste, Suomessa varsinkaan. Vapaa-ajallakin on arvoa, mitä ihan junnuna ei oikein vielä ymmärtänyt arvostaa.
Ei tuossa ole mitään järkeä. Täytyy toivoa, että muuttoliike maakuntiin kasvaa etätöiden yleistyessä, niin saadaan Helsingin asunnotkin järkevämpiin hintoihin.
Loppupeleissä näkisin kaikkien voittavan siinä, että ihminen saa työuransa aikana ostettua ja maksettua sen palkkaan nähden unelma-asuntonsa.
Mulla meni järki noiden palavereiden kanssa. Aamusta iltaan palaveria, missä käytännössä organisaatiossa ylempänä olevat kävivät läpi mitä pitää tehdä ja mitä on tehty. Monessa firmassa näistä saisi karsia puolet pois kun siirryttäisiin ihan siihen, että työntekijöihin luotetaan eikä pidetä koko ajan hihnaa kireällä.
Palaverin turhuuden huomaa viimeistään siinä vaiheessa, jos organisaatiossa on yleinen tapa tehdä palaverin aikana muita töitä. Tiedottamistapoja kun on muitakin, monesti riittää pelkkä sähköposti.
Täysin samaa mieltä. Meillä on myös turhanpäivisiä paltsuja. Aina kun joltain kysytään jotain niin hän herää, että mitä täh, kun on keskittynyt tekemään jotain muuta työtä samalla.
15v sitten meillä kunnossapidossa oli 1 palaveri kuukaudessa. Nyt on päivittäin. Tehtaasta menee edelleen saman verran tavaraa läpi.
Toki eri ala kyseessä, mutta antaa hyvin perspektiiviä aiheeseen - lisät todellakin vaikuttavat paljon - etenkin, jos sattuu tekemään kolmivuorotyötä & vähänkin ylitöitä. Tässäpä oma tilinauhani vuoden ensimmäiseltä kuudelta kuukaudelta;
Ainakin näissä omissa hommissani ne lisät ovat elintätärkeän iso osa palkkaa. Jos hakeutuisin 3v maisteriopintoihin, ja sen jälkeen tulisin valituksi osastonhoitajan (lähiesimies) virkaan, palkka olisi sen noin 3500€ bruttona, ja aikanaan vuosien saatossa nousisi noin 4300€ tienoille.
Puhumattakaan kuntapuolesta, jossa peruspalkka osastonhoitajalla on sen n. 3100€, ja siinä on ja pysyy. Tai noh, toki 10v työkokemuksen jälkeen saa sen hulppeat 7% kokemuslisät, eli +3300€/kk… ja siihen se sitten jääkin.
Vaikka opiskelu kiinnostaisi, ja varmasti jossain vaiheessa tulen tutkintoni maisteritasolle päivittämään, ei tämä kyllä ainakaan palkan puolesta kauheasti motivoi. Vastuu kasvaa hurjasti, työvaativampaa, kolme-neljäkymmentä alaista, joiden kanssa väännät työvuoroista ja muista ongelmista. Toki päivätyössä on etunsa, mutta nykyisellään en sellaista missään nimessä edes haluaisi. Ja palkka putoaisi valtavasti.
Ymmärrän somessa hoitajien valituksen matalista palkoista, jos hoitaja tekee vaikka poliklinikalla pelkkää päivätyötä. Mutta kolmivuorossa jokainen sairaanhoitaja pääsee reilusti yli mediaanotuloille, ja todennäköisesti keskiarvotuloillekin - ilman ylitöitäkin. Se somessa kuuluva “peruspalkka oltava vähintään 3500€ kuten insinööreillä!” rummutus taas ei ole mahdollista. Onhan erikoistuvan lääkärin / yleislääkärin peruspalkkakin alle 3500€.
Tilintarkastaja 5v kokemuksella. Koulutus KTM. Suoraan koulun penkiltä tilkkarihommiin, ei muuta alan kokemusta. Asuinpaikkana pienehkö maakuntakeskus.
Vuosiansiot bonuksineen noin luokkaa 70te vuosi ja muutama tonni kilometrejä ja päivärahoja tähän päälle. Palkka noussut tasaisesti, vastuu myös. Ylitöitä ei tainnut viime kaudella tulla kuin ehkä 20-30h. Ylitöistä meillä ei makseta, ne voi pitää tunti tunnista hiljaisena aikana pois.
Erittäin hyviä ja opettavaisia hommia mikäli talouspuoli kiinnostaa. Lukujen analysointia, valuointia, riskienhallintaa, kokonaiskuvan luomista nopeasti, ihmisten johtamista, prosessien johtamista, myymistä ym.
Taidealan yrittäjä, jolla tietyt sesongit, jolloin hommia pusketaan enemmän, mut myös hiljaisempia jaksoja, jolloin voi lähteä vaikka pidemmäksi aikaa kiertämään maailmaa.
Oon nostellu tähän asti about 3k€ palkkaa / kk. Mut nyt on kaikki isoimmat investoinnit tehty yritykselle luultavasti suht pitkälle tulevaisuuteen, joten varmaan jatkossa tulee nosteltua vähän enemmän. Viime vuonna alotin koronadipistä täyttämään OST:tä parin kilon kuukausitahdilla. Rakastan työtäni, joten sitä en tuu lopettamaan, mut kunhan salkku kertyy ja osinkotulot kasvaa, ni voisin kuvitella olevani vielä valikoivampi millaisia projekteja otan vastaan ja kuinka paljon väsytän itseäni sesonkeina. Toisaalta sellainen work hard, play hard -mentaliteetti sopii mulle… kiva päässä välillä kunnolla vapaalle
En vähättele hoitajien työtä, mutta on siinä syykin miksi insinöörien ja lääkärien mediaaniperuspalkka on korkeampi. Samasta syystä parturi-kampaajan peruspalkka on matalampi kuin hoitajan.
Plus sitten jenkkimäisempi: mitä enemmän tuotat työnantajalle voittoa, sen suurempi palkka. Tosin Suomen progressiivinen verotus ei tuohon niin suuresti anna insentiiviä.
Lääkärien ja hoitajien palkkaero ymmärrettävä, koska ala on sama, toisella pidempi koulutus ja enemmän vastuuta. Insinöörien ja hoitajien erosta voikin sitten olla montaa mieltä. Toki myös hoitajien ja lääkäreiden palkkaero ei enää ole tätä päivää, koska niin paljon on hoitajien työnkuva muuttunut ja vastuuta valunut alemmas.
Tähän voisi karkeasti sanoa, että suomessa kouluttamaton työntekijäasemassa oleva ansaitsee suhteessa eniten. Kaikki muut ovatkin sitten palkkakuopassa.
Sairaanhoitaja ja kaupan kassa saa lähes saman palkan joka on täysin käsittämätöntä.
Palkkaa saa sen mitä pystyy itselleen neuvottelemaan. Se on niin simppeliä. Jättäisin keskustelun työn arvosta ja keskusjohtoisesta palkanmäärityksestä Tampereen yliopiston tasa-arvotutkimuksen dosenteille.
Jos menisin neuvottelemaan korotuksesta niin nauraisivat pellolle
Suomessa on satoja tuhansia työntekijöitä matalapalkka-aloilla ym, jotka eivät vahingossakaan neuvottele omista palkoista. Täällä heitä varmasti on vähemmän, joten ei näitä oman kuplan sisältä helposti havaitse
