Osakesijoittaminen

Palkkakeskustelu

Onhan se miljoona tehtävissä, mutta kun unohdetaan viime vuosien kovat tuotot, niin eipä se helppoa olekaan.

5% tuotolla 700€/kk 40 vuoden ajan. Työuran loppupäässä velattomana helppo nakki, työuran alkupäässä velat niskassa lapsia kasvattaen ei niinkään helppoa keskituloiselle perheelle.

Mitä se voisi keskituloisella lapsiperheellä tarkoittaa:
Nainen heti äitiysloman jälkeen takaisin töihin, pieni lapsi päiväkotiin. Isä ei pidä mitään tuloja alentavia vapaita ollenkaan. Perhe ottaa kaikki ylityöt mitä saa. Säästetään raivolla ja mennään joka asiassa sieltä missä halvimmalla pääsee, niin ehkä jopa 30 vuoden aikana tuo olisi monella kasassa ihan nykypalkoilla laskettuna. Mahdollisesti aiemminkin, jos laitetaan asumisenkin kriteeriksi pelkkä halvin hinta eikä mitään muuta. Sitten voi kiikkustuolissa istuessa yrittää luoda uudelleen suhdetta niihin omiin lapsiin ja korvata menetettyä yhteistä aikaa.

Tuosta yksi nolla pois, niin ei pitäisi tuottaa mitään tuskaa suurimmalle osalle. 70€/kk 40 vuoden ajan.

8 tykkäystä

Tässähän se kaikkien käsillä oleva “salaisuus” on! Omassa tuttavapiirissä sijoittaminen on hyvin vieras ja ehkä jopa pelottava käsite. Kun tulee raha, tai pikemmin sen puute puheeksi, muistutan usein niistä kahdesta vaihtoehdosta, joilla helpoin asiaan vaikuttaa, eli lisätä ansioita ja/tai vähentää kulutusta. Mutta jos tahtotila on lisätä vapaa-aikaa ja elämänlaatua matkustelulla yms. niin tietäähän tuon. Omaa tilannetta ja toimintamallia olen joillekin avannut, eikä pelkästään positiivista vastakaikua ole saanut. Etenkin tällä hetkellä, kun olen yhteiskunnan taakkana pelkkänä kulueränä, ovat nuo omat puskurit tuonut kyllä paljon henkistä turvaa, eikä niihin ole edes tarvinnut kajota. Tästä kun taas noustaan ja jossakin vaiheessa , toivottavasti, kiinni niihin pieniinkin, mutta säännöllisiin ansiotuloihin, aion kyllä nauttia täysin rinnoin siitä, että vaikeista ajoista selvittiin, jossa isona tekijänä oli edes auttavat valmiudet oman talouden hoidosta.

8 tykkäystä

Luulisin yllättävän monen suhteellisen hyvätuloisen kuitenkin saavuttaneen miljoonansa säästeliäällä elämällä ja onnistuneilla sijoituksilla. Hyväpalkkainen työ yhdistettynä tavallisten ihmisten menoihin jättää yllättävän paljon sijoitettavaksi. Nämä ihmiset eivät vain taida oikein mainostaa miljonääriyttään.

Lähteen mainitsin jo tuossa alkuperäisessä viestissä eli kirja
‘Millionaire Next Door’ … Ameriikan kielellä tietysti. En tiedä onko sitä käännetty.

Siitä on myös uudistettu versio näemmä mutta tilastotieto ei ole tästä oleellisesti poikennut.

Ja vaikka haluaisin sanoa, että Suomen verotus on kova, niin se ei varsinaisesti näytä muuttavan perustilannetta. Vastapuolella on sitten jonkinlaista sosiaaliturvaa, kuten
semi-ilmaista terveydenhuoltoa ja tukia, jotka saattavat mahdollistaa jonkintasoista säästämistä jopa työttömälle. Olen itsekin tuupannut pieniä summia säästöön aikana kun elin peruspäivärahalla jonkin aikaa ja oli perhettäkin.

Ja kyllä nuo amerikkalaisetkin näyttävät myös maksavan veroja aika tavalla - erityisesti ne suurituloiset. Verot pitää vain laskea menoiksi niinkuin muutkin. Huolellinen taloudenhoitaja voi miettiä miten näitäkin optimoida s.e. ei ylettömän paljon päädy maksamaan.

Yhteenvetona siis toteaisin, että tutkimusaineisto ei näytä tukevan yleistä käsitystä, jonka mukaan sijoittaminen, tai sen aloittaminen, edellyttää suuria tuloja. Tosiasiassa se pikemminkin edellyttää vain aloittamista.

2 tykkäystä

Ei vastaa kysymykseesi täysin, mutta tämä löytyi parin vuoden takaa hesarista (luvut Tilastokeskuksen):

Jotenkin olettaisin, ettei yrityskaupat selitä tuota kasvua ainakaan pelkästään.

Tämän päivän hesarista tosin osui silmään sitten verrokiksi Ruotsi:

" Muistelen sveitsiläispankki Credit Suissen tuoretta tilastoa, jossa listattiin dollari­miljonäärien määriä eri maissa.
Yllätyin Suomen miljonäärien määrästä. 85 114! Vau. Sitten katsoin Ruotsin luvun: 570 439.
Mitä?
570 439.
Se tarkoittaa, että yli seitsemän prosenttia Ruotsin aikuis­väestöstä hallinnoi yli miljoonan dollarin omaisuutta. Miljonäärien määrä on kasvanut vauhdilla: vuonna 2000 Ruotsin aikuis­väestöstä dollari­miljonäärejä oli alle prosentti."

Suomessa siis miljonäärejä on saman raportin mukaan 1,9%

11 tykkäystä

Näin se juuri näyttää olevan. Jos tulot nousee, muttei ole opetellut säästämään, ylimääräiset rahat tuppaavat valumaan elintasoon merkittävältä osin. Olen nähnyt tämän jopa omasta lähipiiristäni.

En myöskään ymmärrä tuota ajatusta, että elämä olisi jotenkin ‘kituuttamista’ jos säästää.
Säästäminenhän on mukava harrastus ja paljon terveellisempi kuin vaikka juopottelu.
En muista, että olisi koskaan tarvinnut kituuttaa. Silti olen säästänyt työttömänäkin ollessani, neljän lapsen isänä ja matkustimme ko. aikaan jonkun kerran ulkomaillekin.
Pitäähän talous tietenkin hallinnassa pitää (tulot>menot) mutta ei minulla koskaan ole isoja tuloja ollut.

10 tykkäystä

Eihän tuo miljoonaomaisuuteen pääseminen vaadi yhtään mitään muuta kuin sopivan perheasunnon ostamista PK-seudulta 20v sitten ja kahta hyväpalkkaista korkeakoulutettua työtä. Ei tarvi kyllä kituutella noilla korteilla ja ikää on todennäköisesti 50v esimerkin henkilöillä.

6 tykkäystä

En laskisi asuntoa tuohon mukaan. Sitä pitää myös huoltaa ja tuskin kukaan kadulle muuttaa, sitten kun asunto on maksettu eli edelleenkään sinulla ei ole sitä rahaa käytössä, ellet muuta halvempaan asuntoon.

@Puuhoyla2
Oma näkökulma oli ehkä enemmän firettämisen suunnasta, kuin pelkkää nettovarallisuuden tarkastelua.

Mutta kyllähän se omaisuudeksi lasketaan, hyvällä arvonnousulla hesassa jotkut rempat ym.ei tunnu missään. Hyvä niille jotka aikanaan ostanut halvalla tai vastikään perinyt. Terveisiä Kalevan vuokra ghetosta.

5 tykkäystä

Kyllä omistusasunto selkeästi nettovarallisuutta on, vaikka hinta laskisikin - voi muidenkin sijoitusten arvo laskea.

Kuten muillakin sijoituksilla, myös omalla asunnolla voi elättää (ainakin osittain) itseään.
Asuntoa voi käyttää vellan vakuutena esim. käänteisessä asuntolainassa tai sijoituslainan vakuutena. Eli omasta asunnostaan muuttamatta voi silti elää käytännössä sijoituksilla, jos asunnon arvo on riittävän korkea. Sen voi myös helposti muuttaa täysin sijoitukseksi muuttamalla muualle ja laittamalla vuokralle.

Remontteja en kuitenkaan siihen lisäisi. Melkoinen osa niistä on pakollista ylläpitoa (=kulua, ei välttämättä nosta asunnon arvoa vaan ainoastaan ylläpitää sen samana) ja loppuosastakin iso osa tehdään oman mieltymyksen mukaan, jota on vaikeata rahastaa jäljestäpäin.

5 tykkäystä