Mielenkiintoinen aihe. Tässäpä omat tulot työhistorialtani.
2009-2015: 3 000€ - 17 000€/v golfkentällä, puhelinmyynnissä ja viimeisenä vuotena jo hieman parempipalkkaisessa työssä lähihoitajaopiskelijana kaupungilla. Ensimmäisen kerran palkkatöihin menin 13-vuotiaana, ja töissä tuli oltua lähes ympärivuotisesti kasiluokasta eteenpäin. Keväät, kesät, syksyt golfkentällä & syksyt, talvet ja keväät puhelinmyynnissä.
2016: 14 000€/v. Valmistuin keväällä lähihoitajaksi, ehdin olla muutaman kuukauden töissä sairaanhoitopiirillä ennen armeijaan lähtemistä kesäkuussa. Armeijasta kotiuduin jouluksi, ja jatkoin töitä sairaanhoitopiirillä.
2017: 35 000€/v. Lähdin heti armeijan jälkeen tammikuussa jatkamaan opintoja ensihoitajaksi ammattikorkeaan, ja olin paria viikkoa lukuunottamatta lähes täysipäiväisesti töissä sairaanhoitopiirillä lähihoitajana. Pieniä pätkiä opintojeni aikana tein lyhennettyä työaikaa.
2018: 33 000€/v. Opinnot jatkuivat työnteon ohella samassa sairaanhoitopiirin mielisairaalassa, muutamia muutaman viikon jaksoja ilman työsuhdetta työharjoitteluiden vuoksi. Joitakin yksittäisiä keikkavuoroja yksityisissä hoitolaitoksissa, jotka olivat todella rahakkaita katastrofaalisesta hoitajapulasta johtuen. Sain muistaakseni “tingittyä” yhteenkin työvuoroon itselleni 400€ “bonuksen” sekä matkakorvaukset 80km/suunta työmatkaani normaalin palkan päälle, koska hoitajia ei yksinkertaisesti ollut muualta saatavilla 
2019: 25 000€/v. Työt jatkuivat mielisairaalassa opintojen ohella. Tähän vuoteen mahtui mukaan reilun 4kk mittainen (palkaton) ulkomaanvaihto Afrikkaan, Namibiaan. Aivan uskomattoman hieno kokemus.
2020: 54 000€/v. Valmistuminen ensihoitajaksi helmikuun loppupuolella (vuoden tavoiteaikaa etuajassa huolimatta lähes päätoimisesta työskentelystäni opintojen ohessa). Työskentelin tänä vuonna useassa eri työpaikassa; vanhassa mielisairaalassani, keskussairaalassa kirurgialla, HUSilla psykiatrialla, Pohjois-Lapin pienessä terveyskeskuksessa, ja loppukesästä lähtien nykyisessä työpaikassani Valtion mielisairaalassa. Loppusyksystä minut nimitettiinkin vakituiseen virkaan psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Ylitöitä tuli tehtyä tämän vuoden aikana melko runsaasti, yli 300h/v.
2021: 60 000€/v. Valtiolla palkka nousi mukavasti verrattuna sairaanhoitopiiriin, ja nousuvaraa reilusti edelleen. Ylitöitä alkukeväästä paljon, kesästä lähtien ei juurikaan. Yhteensä kuitenkin noin 250h.
2022: 60 000 - 65 000€/v. Palkka pitäisi nousta keväällä jälleen, yhteensä varmaan 5-10%. Jos ylitöitä jaksaa tehdä, niin 65ke voisi mennä rikki. Jos ei yhtään, niin +50ke.
Palkkauksen ja sen kehityksen kannalta valtion leipiin siirtyminen oli oikein hyvä päätös. Ja noh, itse työkin on melko leppoista, minkäänlaista tulosvastuuta ei ole eikä stressiäkään työt suuremmin aiheuta.
Tällä alalla on mielenkiintoista, että lähes poikkeuksetta yksityisellä sektorilla palkkaus on melko merkittävästikin heikompi, kuin kunnallisella/valtiolla. Tähän päälle usein vielä usein huomattavasti huonommat resurssit ja työolot. Eli paljon enemmän työtä pienemmällä palkalla.
Töitä on kyllä melko paljon tullut tehtyä, ja AMKin tarpominen läpi nopeutetusti ja lähes jatkuvasti samalla työelämässä työskennellen oli kyllä välillä melko kiireistä aikaa. Työpaikkakin oli 50min ajomatkan päässä, eli työpäiviihin tuli miltei 2h lisää mittaa matkojen vuoksi. Monesti tuli mentyä suoraan yövuorosta koulunpenkille tekemään tenttiä ja loppupäiväksi istumaan luennoille. Siitä sitten pariksi tunniksi kotiin nukkumaan, ja takaisin yövuoroon. Tai koulupäivän jälkeen iltavuoroon. Onneksi yövuoroissa pystyi hyvin opiskelemaan, ja esimerkiksi opinnäytetyöstä varmasti yli 50% tuli tehtyä työajalla. Monet opiskelijabileet jäivät välistä töiden takia.
Eipä silti kaduta, ei tarvinnut kituuttaa lainkaan kuten valtaosa opiskelijatovereistani joutui. Ja ulkomaillekin vaihtoon lähteminen onnistui osin sen vuoksi, että rahaa oli hyvin säästössä. En muista, että olisin oikeastaan ikinä stressannut juuri millään tavalla raha-asioista, koska olen ollut jo yläasteen alkutaipaleelta lähtien työelämässä. Ja nyt taloudellinen tilanne on ikätovereihin nähden oikein hyvä, nettovarallisuus ylitti 24-vuotiaana heittämällä 100ke. Monet ikäiseni opiskelevat vielä viitisen vuotta yliopistossa, ja valmistuttuaan pankkitilillä on säästöjen sijasta pari-kolmekymmentätuhatta opintolainaa maksettavana. Toki opiskelijaelämä on ainutlaatuista aikaa, enkä sitä halua vähätellä lainkaan, vaikka minulla se ehkä olikin hieman erilaista.
Voisi huonossa tilanteessa (esim. Washington D.C., jossa korkea tulovero ja kallis asua) käydä niin, että jenkki-miljoonasta jää vähemmän nettoa pakollisten kulujen jälkeen kuin Suomen huomattavasti pienemmästä tilistä. Ellei sitten asu siellä muutaman vuoden pidempään kuin tuo ulkomaan verotulojen Suomi-vero.