Saan kuukaudessa n. 3900 € 80 % työajalla ja elämän laatu on paljon parempaa, kun tekee lyhyempää työpäivää. Edellisestä palkankorotuksesta oli reilusti aikaa ja tittelikin muuttui jokin aikaa sitten ja sain vaivaisen 150 €/kk korotuksen. Vastuuta tuli aika paljonkin lisää, mutta itse työtehtävät eivät ole vaativampia (vaikkakin monipuolisempia). Perusteena viimeaikaiselle heikolle palkkakehitykselle on se, että sattuu olemaan jo valmiiksi korkea palkka (verrattuna siis muihin firman tekijöihin). Tiedän, että muualla saisi lisää liksaa.
Olen ollut pitkään saman työnantajan palveluksessa ja kiinnostaisi kyllä katsoa mitä muualla tarjotaan. Minulla on huomattavia sivutuloja, joihin olen voinut keskittyä myös paremmin lyhyemmän työajan vuoksi, mutta vähän on jäänyt kyrsimään tehtävän muutoksesta torsoksi jäänyt palkankorotus. Uudessa työpaikassa sivutulojen osalta voisi olla haasteita ja etenkin tuon lyhyemmän työpäivän osalta.
Itselläni 500e alempi kk-palkka (jr järjestelmäasiantuntijana). Alkaa jo näin vajaa kolmekymppisenä tekee mieli vaihtaa myös nelipäiväseen viikkoon, eikä ne vuotuiset 100e~ (brutto) indeksikorotukset hirveesti lämmitä.
Odottelen luultavasti että saa palkan hilattua hieman vielä ylemmäs ja alan kyselemään onnistuuko nykyisellä työnantajalla tuommoinen järjestely. Jos ei, niin aina voi nostaa kytkintä. Sekä pääseehän sitä takas grindaa täyttäviikkoa aina sitä halutessa. Jos palkka ei tippuis yli 10% niin vois vähentää vaikka samantein.
Taidat olla meikä Juuri tuosta syystä itse suht aktiivisesti etsin uusia juttuja sopivin aikavälein. Ei nyt kuitenkaan palkka ainoana syynä, vaan myös itsensä kehittäminen.
Ei se ehkä se raha, vaan että 90 € nettoa lisää ei todellakaan vastaa sen mukana rajusti kasvaneita työntekovaatimuksia (enemmän, nopeammin, vastuullisemmin). Samat saa paikkaa vaihtamalla, mutta se netto kasvaa 90 € sijaan esim. 400 €.
Mikä on mielestänne palkka/rahasumma (netto)/kk, jolla ihminen tulee ylipäänsä toimeen, eli pystyy pyörittämään elämäänsä niukasti? (Sovitaan, että Pk-seudun ulkop.)
Mikä on rahasumma (netto)/kk, jolla ihminen tulee toimeen “mukavasti”, eli ei tarvitse miettiä suotta raha-asioita?
Mikä on rahasumma (netto)/kk, jolla ihmistä voi kutsua hyvätuloiseksi?
Näitä palkkoja ja palkankorotuksia kun täällä lueskelee, niin tuntuu välillä, että osalla on ehkä hieman hämärtynyt todellisuudentaju, tai vaatimukset elintason suhteen ovat ainakin kovat. 150e palkankorotuksella (sovitaan, että nettona 90e) saa yhdelle ihmiselle kaupasta 2vkon ruuat vieläki kevyesti. Sillä saa myös 3-6 maksukanavaa, tai sillä maksaa sähkölaskun pienessä omakotitalossa (ei sähköläm.). Pelkällä palkankorotuksella!
Pahoittelut hieman provosoivasta sävystä lopussa, mutta kysymyksiin toivoisin kuitenkin analyyttisiä (tai vain numeraalisia) vastauksia, kiitos
Tämä on itse asiassa hyvää pohdintaa yleisesti ottaen. Ehkä tuo “vaivaiset 150 € / kk” harmittaa, kun edellisestä palkankorotuksesta (pl. indeksikorotukset) ovat olleet 2,5 vuotta sitten ja titteli muuttui tässä samalla. Omat sivutulot ovat siis huomattavia, joka varmaan omalta osaltaan hämärtää palkankorotuksen suuruutta.
Olisin odottanut väh. 500 €/kk lisää liksaa 100 % palkkaan huomioiden edelliset. Tässä välissä pätevyyksiäkin tullut lisää. Olisi ollut sitten prosentuaalisesti hieman yli inflaation, joten olisi saanut jonkunlaisen positiivisen reaalikorotuksen.
Itse pyöritän elämääni noin 1000€/kk summalla. Sisältää kaikki elämisen kustannukset sekä asuntolainan lyhennykset. Jos en kävisi töissä, niin autosta voisi luopua joka tarkoittaisi n. 200€/kk säästöä tuohon, ja muista asioista pystyisi nipistämään jonkin verran. Eli tulisin itse varmaan toimeen noin 700-800€/kk summalla kuussa.
Itse koen että tulen jo 1000€/kk kulutuksella ihan mukavasti toimeen, mutta toki jos haluaisi lisää mukavuuksia niin varmaan siellä 1500-2000€/kk netto olisi sellainen taso, jolla en joutuisi miettimään raha-asioita (kun jäisi se 500-1000€/kk yli = ei tarvitsisi miettiä harkinnanvaraista kulutusta)
Hyvätuloiseksi miellän sellaisen henkilön, joka pystyy pyörittämään keskivertoa selvästi leveämpää elämää miettimättä raha-asioita. Ehkä siellä tasolla 5000€/kk netto putoo tuohon kategoriaan, toki termi “hyvä” hieman hämää tuossa, joten omassa vastauksessa korostuu tuo määritelmä eikä niinkään termi.
Ja jotta saa jotain perspektiiviä kommentteihin, niin olen itse 27-vuotias ja töissä konsultointipuolella, ansiotaso noin 6500€/kk. Kaksi vuotta sitten kun aloitin, niin palkka oli 3000€/kk. Työ äärimmäisen stressaavaa, enkä todennäköisesti yli viittä vuotta tätä tule tekemään. Palkkakehitys on tullut puhtaasti sitä kautta, että olen ottanut kaiken vastuun, mitä on ollut tarjolla.
Olen myös yksi näistä, joille 150€/kk palkankorotus on “aivan sama” -asia, enkä tiedä osaisinko ottaa sitä edes positiivisesti. Johtuu ehkä siitä, että nykyisestä palkasta jää joka kuukausi niin merkittävästi säästöön, että tuollainen 75€/kk nettona lisää tuntuu mitättömältä. Tuntuisi varmasti merkittävämmältä, jos sen ajattelisi kulutettavana rahana noin kun asian ilmaisit.
Suomalaisen keskiansiolla marginaalivero huitelee 48% paremmalla puolella… Turha haaveilla, että palkankorotuksesta jäisi noin paljon käteen. Vaikka itsekin kyllä unelmoin, että saisi edes lähemmäs 50% kuin 35% palkankorotuksesta tilille asti.
Palkankorotukseen kommentoisin, ettei se vaan tule jostain, vaan sen myötä tulee joko vastuuta tai osaamisen vaatimus. Se että hoidan itsenäisesti vaikka projekteja satojen tuhansien edestä vuodessa ja saan tästä hyvästä esim. tuon 90€ kuukaudessa enemmän käteen, ei oikein kuulosta houkuttelevalta yhdistelmältä.
Onko tämä siis laskennallinen marginaalivero%, vai todellinen/toteutunut ka.? Eli onko verovähennykset (niiden ka) otettu tässä huomioon? Läheiseni on aikalailla keskiansiota tienaava ja marginaalivero% ei ole oikeastaan kovin lähelläkään 48%:a.
Kyllähän palkankorotuksia pyydellään todella usein myös “ilman syytä”, eli läheskään aina ei palkankorotuksen taustalla olekaan työtehtävän tai vastuun lisääntyminen.
Teen töitä markkinoinnin asiantuntijatehtävissä IT-alalla, kokemusta kohta noin 10v. Osaamiseni on aika laaja, minkä ansiosta kuukausipalkka hieman yli 6000e ja päälle optioita (markkinoinnissa ei-esimiestehtävissä tämä on käsittääkseni jo Suomessa aika hyvä taso).
Ylemmäs varmasti pääsisi jos menisi isomman firman leipiin, mutta muuten pitäisi käytännössä varmaan perustaa esim. oma mainostoimisto tai nousta johtotehtäviin tällä puolella että liksa nousisi (mutta samalla nousisivat vastuu ja työtunnit huomattavasti enemmän). Olen pitkään miettinyt olisiko yrittäjyys minun juttu (tähän ei siis ole mitään taustaa ja kotona/lähisukulaisissa ei ole yrittäjiä), mutta toistaiseksi olen nauttinut palkkatöistä.
Hiljattain tarjoutui kuitenkin työnantajan suunnalta mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa, joten päädyin yhdistämään nämä. Tämä on ollut todella hyvä kokemus!
Nyt päivätöissä teen lyhennettyä työaikaa ja päälle 1-2 päivää konsultoin omia asiakkaita siihen päälle.
Eli käytännössä nyt on ihan ok “pohjapalkka” ja päälle voi sitten tehdä minkä jaksaa omia keikkoja.
Sain omaan aikatauluun huomattavasti lisää pelivaraa
Palkkaan tämä on vaikuttanut myös positiivisesti: Kuukausitulot nyt noin 8500-9000e/kk (jos jaksaisi tehdä pidempää viikkoa niin ansiot nousisivat vielä tästä) arviolta 40 tunnin työviikolla.
Toistaiseksi keikkaa on tehty lähinnä kontaktien firmoihin eli ei ole pitänyt tehdä mitään erillistä myyntiä.
Yrittäjätaipaleen alku tällä tavoin “pehmeästi” on kyllä ollut todella hyvä kokemus - jos homma lähtee jossain kohtaa ns. isommin liikkeelle niin pohdin vielä jos hyppäisi täysipäiväisesti yrittäjäksi, mutta olen huomannut ainakin itse rakastavani tätä “kahden duunin” taktiikkaa. Toki nyt ei ole mahdollisuutta samanlaiseen työttömyysturvaan kuin ennen, ja YEL:iä pitää maksella, mutta olen luottavainen tulevaisuuteni suhteen.
P.S. Tämä on ollut myös todella silmiä avaavaa oman ajankäytön näkökulmasta, varsinkin siinä ettei tee enää ylitöitä niin hanakasti. Nyt kun voi laskuttaa aika hyvin tuntihinnalla konsulttihommia niin motivaatio tehdä saldoja sisään ei enää ole todellakaan niin iso.
Vähennyksillähän käyrää siirretään vain hieman oikealle. Miten vähennykset vaikuttavat esim. 80k€/vuosi tienaavan marginaaliveroprosenttiin? -Ei mitenkään. Kynnysten kohdalla eron huomaa, jos vähennykset sattuvat pudottamaan verotettavan ansion porrasta alemmas.
Tai sitten porukka operoi melko massiivisilla vähennyksillä
Mikä on minimi jolla tulee toimeen → varmaan tosi vaikea sanoa jollei aktiivisesti pyri siihen. Esim mulla menee 1000-1500€/kk 4 hengen perheen ruokiin (päälle työpaikan lounaat). Olen aika varma että tuon saisi puolitettua, mutta pakon alla varmaan kiristettyä enemmänkin.
Mikä on hyvätuloinen → todennäköisesti kaikki vastaa tähän tyyliin ”30% enemmän kuin minä tienaan” ellei ole juuri vuoden sisällä saanut reilua korotusta johon tottuminen kesken.
Omalta osaltani isoin palkankorotus (yli 1000€ lisää kk-palkkaa) tuli ilman että vastuu tai osaaminen oli merkittävästi muuttunut edellisestä korotuksesta. Korotus tuli siitä, kun tajusin olevani alipalkattu ja kävin pyytämässä sen mitä minulle mielestäni kuului. Edellinen korotus oli ollut muutaman satasen ja siitä oli aikaa muutama kuukausi.
Eli sanoisin että osaaminen ja vastuun kasvu ovat ne yleisimmät syyt isommalle palkankorotukselle, mutta joskus myös se, että ollaan lähdetty liian matalalta tasolta liikkeelle. Sanoisin tässä olevan myös suurimman syyn sille, miksi yleensä työpaikkaa vaihtamalla saa helpommin lisää liksaa. Nykyinen työnantaja helposti lukittautuu siihen lähtötasoon, etenkin työuran alkuvaiheilla olevien osalta.
En ehdi nyt tarkempaa skenaariolaskua valitettavasti tehdä. Alkuperäisessä esimerkissä puhuttiin ainakin keskipalkasta ja sen marginaaliverosta.
Toki voin vaihtaa alkuperäiseen viestiini nettopalkankorotukseksi esim. 75e, jos se on nyt siitä 15 eurosta kiinni? Mutta pointti ei kyllä ollut nyt yhtään tuo, vaan joku ihan muu.
Ihmisillä on hyvin erillaisia elämäntilanteita. Joten vastauksestkin on hyvin erillaisia. Vaikka itse kuulunkin hyvä tuloisiin niin se ei paljoa lämmitä kun tällä pitää myös elättää vaimo ja lapsi. Perheasunto asuntolainoineen pääkaupunkiseudulla. Onneksi ei ole autoa. Poikamiehenä kulut olisivat varmaan neljäsosa nykyisistä.
Juuri tuosta syystä itse suht aktiivisesti etsin uusia juttuja sopivin aikavälein. Ei nyt kuitenkaan palkka ainoana syynä, vaan myös itsensä kehittäminen.
