Mielenkiintoista on ollut lukea hienoja uratarinoita tässä ketjussa. Monella ollut nousujohteista ura ja palkkakehitys. Todella paljon hyvätuloisia, mikä nyt ei sinänsä yllätä kun sijoitusfoorumilla ollaan. On toki muutama vähän pienituloisempikin ilmoittanut ansionsa tänne…ihailtavaa rohkeutta. Tietysti tämäntyyppisissä ketjuissa hyvätuloisimmat on eniten äänessä, mikä vähän vääristää. Onneksi olkoon kaikille hyvän tulotason saavuttaneille, olette varmasti kaikki sen omalla kovalla työnteolla ja opiskelulla ansainneet!
Itsellä hieman kivikkoisempi tarina työelämässä. Jaan tämän muistutuksena, ettei kaikilla aina mene elämä työuran suhteen kuin oppikirjassa. Eikä tarvitse mennäkään.
Ensimmäinen vakituinen työpaikka oli armeijan jälkeen tehtaassa tuotantotyöntekijänä (palkka noin 2200e). Olin ollut jo kesätöissä, joten sitä kautta tuonne päädyin. Sitä tein pari vuotta ja sain opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta (Tradenomi, turvallisuusala). Jo heti alussa minulla oli vaikeuksia sisäistää opetettuja asioita. Paljon asiaa tuli kerralla, enkä oikein pysynyt muiden mukana oppimistahdissa. Monilla oli jo vankka työkokemus alalta, joten sekin aiheutti alemmuuden tunnetta, kun tunsi itsensä huonommaksi kuin muut. En ole kovin älykäs ja tunsin itseni noihin aikoihin todella tyhmäksi. Myös ala osoittautui sellaiseksi, joka ei itseä kovin tuntunut kiinnostavan. En myöskään ujouteni ja heikkojen sosiaalisten taitojeni johdosta onnistunut verkostoitumaan luokkatovereideni ja potentiaalisten työnantajien kanssa opintojen aikana. Tuo tilanne aiheutti jonkinasteisen masennuksen, mihin en sitten osannut tai kehdannut apua hakea.
Suoritin kuitenkin tutkinnon loppuun tehden kesätöitä ja osa-aikatöitä tehtaalla, jossa olin aiemmin ollut. Sain opinnot valmiiksi 2020 keväällä, jolloin korona iski. Työharjoittelun kautta en saanut töitä ja muutenkin oli hankala työpaikkaa saada, kun korona aiheutti ison shokin talouteen. Myös motivaatio koulutusta vastaavan työn saamiseen oli melko heikkoa ja päädyinkin vakituiseen työsuhteeseen samaan tehtaaseen. Motivaation koulutusta vastaavien töiden hakemiselle oli nollissa kun ala ei tuntunut omalta ja muutenkin mieli aika maassa. Noin 3v meni siis käytännössä hukkaan elämästä ja olin taas käytännössä lähtöruudussa. Opintolainaa 16 000e maksettavana. Toisinaan ollut myös aika nöyryyttävää selitellä työporukalle ja tuttavapiirille miksi olen taas samassa paikassa. Myös uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut aika vaivaannuttavaa, kun olen joutunut tämän tarinan selostamaan. Nyt kun olen uusia töitä etsinyt tämän vuoden puolella, niin niissäkin tilanteissa ollut raskasta yrittää selittää, miksi näin on käynyt, sillä en oikein tiedä itsekään. Osittain syynä varmaankin väärä alavalinta ja osittain mentaalipuolen ongelmat.
Onnekseni työnkuva oli hiukan parempi kun pääsin tehtaamme laboratorioon töihin. Palkka 2500e + pari sataa vuorolisää. Samassa työssä olen edelleen 2,5v myöhemmin ja palkka nyt lisien kanssa noin 2900e. Nyt olen siirtymässä yrityksen sisällä toimistotehtäviin (asiakaspalvelua, tilausten käsittelyä jne.) ja palkka nousee noin 3000e pintaan. En osaa sanoa onko tuleva työ kovin mielekästä, mutta ainakin vaihtelua nykyiseen ja ei tarvitse vuorotyötä tehdä.
Monesti kun kuulee hienoja uratarinoita tuttavapiiristä ja muualta mediasta niin tulee aika voimakas ahdistuksen tunne. Ei pitäisi koskaan verrata itseä muihin, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Kuitenkin asiat ovat tällä hetkellä ihan hyvin ja olen saanut säästettyä rahaa tämän 2,5v aikana sen verran, että minulla on reilusti enemmän varoja kuin velkaa. Opintolainan aion maksaa hitaasti pois ja se on mulla sijoituksissa tällä hetkellä. Ja muutenkin vakituinen työ 3000e palkalla ei ole erityisen huono tilanne ollenkaan. Hieman huolettaa tuleva taantuma, sillä tällä työkokemuksella en ole kovin vahvoilla työmarkkinalla, jos joudun irtisanotuksi.
Aion varmasti opiskella lisää tulevaisuudessa työn ohella ja yrittää päästä vähän parempaan asemaan työmarkkinalla. Vielä en tiedä mitä haluaisin isona tehdä, mutta vaihtoehtoja on jo muutama tullut mieleen. Luovuttaa ei saa, eikä elää liikaa menneisyydessä vaan mennä eteenpäin, kuten aioin nyt tehdä. Yritän lopettaa asian murehtimisen. Sitä on tullut jo tarpeeksi tehtyä ja nyt olisi syytä keskittyä enemmän tekemään asioille jotain. Ehkä joskus on sitten parempi palkka ja tyylikkäämpi titteli ![:smiley: :smiley:](https://emoji.discourse-cdn.com/facebook_messenger/smiley.png?v=12)
Niin ja ikää on se 27v eli aikaa on vielä. Tulipahan jaettua ajatuksia ja ehkä täällä on muitakin, jotka samojen asioiden kanssa päätään vaivaavat. On ihan okei olla vähän hukassa työuran suhteen, eikä sitä pitäisi hävetä tai verrata itseä niihin, joilla ainakin näennäisesti menee paremmin. Tämän yritän itsekin pitää mielessä. Tsemppiä kaikille tulevaan syksyyn!