Verokortin lisäprosentista pikaisesti vetäsin, nyt korjattu, mutta joo, vielä pienemmäksihän tuo nettovaikutus jää
Juu verokortin lisäprosentilla moni perustelee, paljonko esim. lisätöistä saa käteen. Tämä on liian yleinen harha, jota porukka ei tajua. Marginaaliveroprosentin mukaan verottaja lopulta ryövää. Esim. 40k€ tienaava sairaanhoitaja 17€/h palkalla ei paljon kannata lisätöitä tehdä oman työnantajan ulkopuolella, kun käteen jää 8.5/h. Ylityöt ne on mitkä kannattaa.
Näinhän se on. Itse jaksoin noita esimieshommia noin vuoden ja sitten palasin takaisin vanhoihin hommiin. Palkkaa piti hinata tonnilla alaspäin bruttona, mutta ei se nettona niin kirpaissut. Kuitenkin palkka jäi korkeammalle tasolla, kuin mitä olisi ollut ilman tuota vuoden “kokemusta”. Ihan hyvä kaiketi näin.
Usein johtoryhmä/CEO tms, vaativimpiin tehtäviin vaaditaan johtamistaitoja, joita hankitaan juurikin esihenkilö pesteistä. Toki jos johtamis/esihenkilö asiat eivät kiinnosta, tulee todella pitkät viikot. Raha ei saisi mielestäni olla iso draiveri tässä.
Itselläni oli n. vuosi sitten samanlainen tilanne, että siirryin asiantuntijatehtävistä esimiesvastuuseeen (10 alaista) ja samalla n. 1000e/kk korotus palkkaan. Ajattelin itse, että CV:ssä näyttää hyvältä, kun päässyt etenemään samassa firmassa vastuullisempiin tehtäviin ja saa kokemusta esimiehenä toimimisesta. Vajaan vuoden jaksoin ja vaihdoin toiseen firmaan missä katsoivat positiivisesti juurikin sitä että olen edennyt firman sisällä ja löytyy esimieskokemusta. Palkka nousi uudessa paikassa toisen 1000e/kk ja nyt vain kaksi alaista. En välttämättä olisi tätä uutta paikkaa saanut ilman tuota kokemusta ja toki aiempi kokemus on myös helpottanut myös omaa tekemistä.
10 henkilön tiimi on jo melko iso ja se voi viedä melko paljonkin aikaa jos homman haluaa hoitaa hyvin. Nyt kahden henkilön kanssa pärjää paremmin ja jää aikaa “hands on” tekemiselle mistä tykkään.
Siirryin itse öööö 2018 alussa asiantuntijasta esimieheksi silloisen esimieheni vaihdettua työpaikkaa. Alaisia taisi olla tuolloin kymmenen pintaan. Itselleni jäi pari asiantuntijaroolia, joita hoidin otona “just in time, just enough” tyyliin. Ainakin säästyi veronmaksajien rahoja, kun ei tarvinnut rekrytä asiantuntijoita.
Nykyään tiimissäni on 17 henkeä ja olen luopunut asiantuntijatöistä käytännössä kokonaan. Se voi olla monelle paha paikka, kun osaaminen happanee ja oma substanssityö muuttuu paperinpyörittelyksi, hallinnollisiksi hommiksi ja “johtamiseksi”. Johtaminen lainausmerkeissä sen takia, että koko termi on niin helvetin epämääräinen, että se voi sisältää mitä vaan maan ja taivaan välillä. Vaikka en enää tee asiantuntijahommia, niin olen yrittänyt pysyä sen verran kärryillä, että ymmärrän aina mistä puhutaan vähintään otsikkotasolla.
Olen viihtynyt ihan hyvin, mutta välillä mietin kuinka mukavaa olisi olla kovan tason asiantuntija naputella vaikka AWS/Azurea päivät pitkät ja suunnitella ratkaisuarkkitehtuuria. Esihenkilötyössä on paljon paskojakin puolia. Välillä tulee tosi tiukkoja paikkoja kuten irtisanomiset, avainhenkilöiden irtisanoutumiset ja erilaiset henkilökohtaiset haasteet. Henkilöstöä/tiimiläisiäsi pitää aina tukea, vaikka olisit itse eri mieltä asioista. Niinkin yksinkertainen asia kuin ihmisten kuunteleminen ottaa huomioon ihan uudella tavalla. Tähän hommaan ei voi lähteä kuin soitellen sotaan, vaan se vaatii opettelemista siinä missä muutkin asiantuntijatyöt.
Sitten on vielä se, että oman tiimin sisältä nouseminen esihenkilöasemaan voi ja varmasti herättääkin närää osassa porukasta. Jotkut kokevat, että paikka olisi kuulunut heille. Lisäksi ns. kavereiden käskyttäminen voi olla vaikeaa ja osan on vaikea ottaa ohjeita vastaan. Olikohan 2010 kun sain tiiminvetäjän roolin pienessä ryhmässä, jossa olimme ihan hyviäkin kavereita. Yksi sanoi minulle suoraan, etten ota sinulta ohjeita vastaan. Tällaisiin tilanteisiin kannattaa varatua ainakin henkisesti.
Tässä nyt nopeasti jotain hatusta vedettyä, toivottavasti näistä on jotain apua.
Edit: sellainen lisäys vielä, että valinta voi katkaista pysyvästi asiantuntijan urapolun. Jos tehtävässä viihtyy vuoden pari ja on pitänyt huolen osaamisestaan, niin paluu voi vielä olla helppo. Kun alkaa vuosia kertyä, niin ns. kovan substanssin asiantuntemus alkaa heikentyä väkisinkin.
Tämä onkin näköjään ajankohtainen teema ja olen itse taas vastaavan mahdollisuuden edessä.
Olen siirtynyt jo kerran aiemmin urallani asiantuntijasta n. 10 hengen tiimin esimieheksi, mutta vaihdettuani työnantajaa, palasin asiantuntijaksi.
Nyt olen taas asiantuntijana tilanteessa, jossa nykyisen puolivaloilla viheltelyn sijaan minulle tarjotaan kehitystiimin vetovastuuta (~5 henkilö) sekä laajempaa kokonaisvaltaista vastuuta yrityksen, no sanotaanko vaikka “liiketoiminnan kehitys- ja transformaatioprojekteista”. Nykyinen asiantuntijaroolini on osaamiseeni verrattuna aivan liian kapea ja ottaisin käytännössä harteilleni osan nykyisen CIO:n tehtävistä.
Uran kannalta tarjotun tehtävän vastaanottaminen on minulle itsestään selvää. Se to mukanaan erittäin mielenkiintoisia haasteita ja myös tiiminvetohommat kiinnostavat kaikessa raadollisuudessaan. Kääntöpuolena on että asiantuntijahommat jää vähemmälle kun siirryn enemmän projektinveto- ja käsienheilutteluhommiin. Olen tehnyt asiantuntijatöitä jo 15+ vuotta, joten tuo muutos mietityttää ja uskon että tulen kaipaamaan niitä
Taloudellisesti minua ei kovempiin hommiin aja enää mikään. Tienaan nykyisessä roolissani jo ~95k vuodessa ja kuten mainitsin, se tulee todella helpolla ja melkein vajailla työviikoilla. Uudessa tehtävässä pitäisi saada melkein vähintään 1000€ / kk lisää, jotta se tuntuisi taloudellisesti merkitykselliseltä. 1000€ bruttona on ~500€/kk nettona, joten sillä lennättää perheen kerran vuodessa etelään ja kerran vuodessa Lappiin) Mutta, kuten yllä mainittiin muidenkin toimesta, raha on huono motivaattori.
Mukava kuitenkin kuulla että muutkin pohtivat urillaan samoja asioita
Millä alalla toimit? Itse KTM ja avainasiakaspäällikkönä teollisuudessa, ok palkka mutta kohtuu stressaavaa. Toki tykkään työstäni myös, ja kynnys vaihtaa olisi suuri.
Energia-alalla ja talouden hommia.
Yksi isoimmista virhekäsityksistä - ja se on valtavan yleinen - on että siirtymä asiantuntijasta esihenkilöksi olisi ylennnys. Ei ole. Se on ammatinvaihto.
Se mikä tekee sinusta hyvän asiantuntijana todennäköisesti ei auta esihenkilön tehtävässä yhtään. Pahimmillaan se voi jopa haitata sitä koska se houkuttelee asiantuntijatehtävien hamstraamiseen itselle delegoinnnin asemesta. Erityisen vaarallista on jos koet olevasi tulevan tiimisi kokenein tai taitavin asiantuntija.
Esihenkilön tehtävät ja onnistumisen merkit ovat aivan erilaiset kuin asiantuntijan. Siksi kokenut ja taitava asiantuntija on ensimmäisessä esihenkilöroolissaan aloittelija, suorastaan harjoittelija.
Siksi siirtymään ei minusta kuulu sisältyä palkankorotusta lainkaan. Pikemminkin paine on palkan alennukseen. Valitettavasti alussa mainitsemani virhekäsitys on yleinen myös johtajien ja HR-ihmisten keskuudessa ja palkankorotus saattaa olla tulossa.
Toki kun oppirahat on maksettu ja uusi rooli otettu haltuun, sinulla on kaksi ammattia (asiantuntija ja esihenkillö). Voit valita jomman kumman tai tehdä molempia vaihdellen (mutta mielellään ei yhtä aikaa). Ovia on enemmän auki kuin aiemmin ja sitä kautta myös potentiaalia ansiotason nousuun. Tässä on toki vaaransa myös: voi olla että päädyt luopumaan hyvin työllistävästä asiantuntija-ammatista ja päädyt tilanteeseen jossa ottajia kaltaisellesi esihenkilölle ei ole monta.
(Mielipiteet omiani mutta pohjautuvat laajaan lukemiseen. Minulla tuli juuri 2 vuotta täyteeen ensimmäisen esihenkilöroolin aloituksesta.)
Pitkälti samaa mieltä. Toki sillä, että sinulla on kokemusta asiantuntijaroolista on valtava etu. Tiedät kenelle työ delegoida, summittaisesti kauanko sen tekemiseen menee ja keneltä pyytää apua, jos ongelmia tulee eteen. Toisin sanoen helpottaa resurssointia.
Syy miksi palkka yleensä nousee tuossa vaiheessa on se, ettei siihen rooliin yleensä ole tunkua. Sinun täytyy kasvattaa lehmän hermot, olla valmis keskeyttämään työsi jatkuvasti ja sammutella niitä tulipaloja myös työajan ulkopuolella. Koska olet työnantajan ja työntekijän välissä, joudut jatkuvasti pohtimaan asioita monesta näkökulmasta. Suoraselkäinen ja oikeudenmukainen tyyli voi tappaa urakehityksen lyhyeen, mutta toisaalta eipä tarvitse hävetä peiliin katsomista. Joka tapauksessa teit niin tai näin, olet molemmista suunnista suurennuslasin alla.
Itse uskon tuossa roolissa siihen, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Itsellä ehkä suurimman ongelman tuossa roolissa aiheutti se, että piti hymyssä suin selitellä kaikenlaisia ylhäältä tulevia päätöksiä parhainpäin alaisille. Vaikka kaikki yhdessä tiedettiin millaista torttua yläkerrassa on taas tuotettu ja näkyihän se mulla naamastakin. En vaan osaa valehdella.
Rivimiehenä helpompi elää, kun voi sanoa torttua tortuksi. Ja keskittyä tekemään oikeita töitä, eikä powerpointteja. Onneksi tarjoutui hyvä mahis päästä noista pomohommista ajoissa eroon.
Hyviä keskusteluja tässä ketjussa asiantuntijasta esimieheksi -teemasta. Tuosta Ibidemin viestistä sain vielä yhden ajatuksen, jota on syytä pohtia etukäteen. Eli miettiä johdon kanssa yhdessä ja tehdä jopa roadmap valmiiksi, JOS tuo siirto esimieheksi ei onnistukaan. Liian monta kertaa olen itsekin nähnyt eri organisaatioissa miten hyvästä asiantuntijasta ei tullutkaan hyvää (tai tyytyväistä) esimiestä. Paluu vanhaan asiantuntijarooliin saatetaan helposti kokea epäonnistumiseksi, jolloin monesti ulospääsy tilanteesta on lähteä muualle hommiin. Firman kannalta tietysti huono tilanne, kun menetetään hyvä (asiantuntija)työntekijä ja toisaalta työntekijän kannalta ajolähtötilanne on harvoin ideaali. Siksi on mielestäni sekä työntekijän, että firman etu, että työtehtävien vaihdosta keskustellaan etukäteen avoimesti ja mietitään eri skenaarioita myös mahdollisten mutkien tullessa matkaan.
Meillä uuden hyvinvointialueen osalta tarvittiin pienelle yksiköllemme jonkinnäköinen uusi “tiimivastaava”, jossa pientä vastuuta lomien ja muiden käytännön järjestelyiden osalta. Palkkio vastaavuudesta huikeat 70e/kk.
Siis jäikö tuosta nolla pois?
No jos tuossa ei ole lisääntynyttä työmäärää/vastuuta enempää kuin luonnehdit, niin ei korotuskaan silloin suuri ole.
Haluan nähdä sen henkilön, joka hymyssä suin 70€/kk korvauksella pyörittää lomalistoja, hoitaa sairaslomille sijaiset yms.
Kyllä tuosta pitäisi se 500€ saada lisää, vaikka tiedän että moni firma teollisuudessakaan ei maksa kuin pari sataa.
Olen pohtinut tätä samaa teemaa ja tullut pääni sisällä siihen ajatukseen, että asiantuntijoita voitaisiin kivuttomasti kokeilla esimiesrooleissa tarjoamalla nykyistä useammin määräaikaisia esimiestehtäviä talon sisällä. Omien kokemusteni mukaan työnantajat ovat yleensä haluttomia palkkaamaan määräaikaisia pikkupomoja esim. kesälomien tai vanhempainvapaiden kaltaisten lyhyiden poissaolojen ajaksi, vaikka nämä olisivat mainioita tilaisuuksia koeajaa uusien ihmisten soveltuvuutta esimiestehtäviin.
Jos esimieshommat tuntuisivat toimivan määräaikaisen pestin aikana, niin samalle työntekijälle kannattaisi tarjota tietysti vakituisia esimieshommia kun sellainen pesti seuraavan kerran aukeaa. Vastaavasti taas jos määräaikaisen pestin aikana esimiestyöt eivät lähtisikään sujumaan, niin työntekijä palaisi vanhoihin hommiinsa lyhyen määräaikaisuuden päätyttyä ilman pelkoa kasvojenmenetyksestä tai muista kiusallisista tilanteista.
Tämä on erittäin totta. Omalla kohdallani olin pitkään tiimin “vanhin” joka määrättiin tiiminvetäjän sijaiseksi tämän pidemmän poissaolon ajaksi. Sen jälkeen olikin skiplevel-keskusteluissa johtajan kanssa helppo nostaa esiin kiinnostus siirtyä esihenkilötehtäviin.
Omassa tiimissäni olen vastaavasti kysellyt alusta asti kahden kesken, millaisia urakehityksen suunnitelmia ja kiinnostuksia heillä on. Sittemmin erään kanssa olenkin sopinut eräänlaisesta oppimisjaksosta, jolloin hän mm. avustaa minua joissakin hallinnollisissa tehtävissä ja on sijaisena pidemmissä poissaoloissa.
Tämä vaatii toki johdon tuen. Meillä sitä on saanut. Vastaavia sijaisuusjärjestelyjä olen nähnyt muissakin tiimeissä vaikka taustalla olevista keskusteluista en mitään tiedäkään.
Tuohan pitäisi hoitaa niin että vastaavalle järjestetään riittävä aika noiden tehtävien hoitamiseen niitä muita työvastuita vähentämällä. Valitettavasti julkisella puolella säästövimmaasa ei usein anneta sitäkään. Ja sitten ihmetellään kun hommat ei suju.
Palkanlisämallissa ongelma on, että se olettaa esimiestehtävien olevan tuottavampia kuin asiantuntijatehtävät. Toki on niin, että jos niitä ei hoideta niin koko tiimin hommat menee sekaisin, mutta monissa asiantuntijatehtävissä sama koskee myös ihan tavallista asiantuntijaakin.
Ainakin softankehityspuolella ajatus että esihenkilötehtävät ovat ainoa tapa edetä uralla on tuhonnut monia hyviä koodareita. Siksi maailmalla moni tuotefirma määrittelee nykyään urapolkuja ilman esimiesvastuuta jossa vaativuus ja palkkaus nousee parhaimmillaan ylimmän johdon tasolle. (Konsulttitalot joita Suomessa on enemmän onkin sitten ihan oma kuvionsa.)
Aika kyllä kohtalaisen hyvin järjestyy tässä tapauksessa. Itse kieltäydyin siksi, etten näe 70e/kk (netto ehkä vajaat 50e/kk) olevan riittävän hyvä korvaus siitä, että kollegat valittaa ja syyllistää väärin tehdyistä lomalistoista ja aloittaa asioista avautumisen minulle entisen palveluesihenkilön sijasta.