Tätä juuri tarkoitan: mikä tekee jostain pelibrändistä voittajan? Starcraft ja Age of Empires II (AoE) julkaistiin samoihin aikoihin 90-luvun lopulla. Molemmat oli PC:llä pelattavia strategiapelejä, joten siksi vertailukelpoisia. Pelasin molempia pelejä ja tykkäsin molemmista. Jos olisi pitänyt valita, kumpaan yhtiöön sijoittaa pelin perusteella, olisin valinnut AoE:n, koska se oli teknisesti korkeatasoisempi. Sotilaat liikkuivat kätevästi muodostelmissa ja valtavienkin armeijoiden hallinta onnistui pelin takkuamatta. AoE:n mukana tuli kokonainen historian kirja ja muutenkin pelin product value vaikutti todella hyvältä.
Pelin kehittänyt Ensemble Studios kehitti AoE II:n jälkeen pari muutakin samankaltaista peliä: Age of Mythology ja Age of Empires III. Kummatkin saivat hyviä arvioita kriitikoilta, mutta niistä ei tullut suuria hittejä pelaajien keskuudessa. Sen sijaan Starcraftille muodostui uskollinen fanikunta ja Blizzardin julkaisema kakkososa otettiin hyvin vastaan. Miten sijoitukselle olisi käynyt? Ensemble Studios päätyi Microsoftille 2001 ja lopetti toimintansa 2009. Blizzard on tällä hetkellä valtava pörssiyhtiö.
Oliko AoE liian “geneerinen” samalla kun Blizzardin peleissä esiintyy persoonallisia, nimettyjä hahmoja? Toisaalta Call of Duty on aika geneeristä räiskintää ja sama peli pienillä muutoksilla voidaan julkaista uudelleen myynnin kasvattamiseksi. Entä onko parempi teknologia avain menestykseen? Heroes of Might and Magic -sarjasta on jo 7 osaa julkaistuna, mutta pelaajat näyttävät ajattelevan että kolmas oli se paras näistä. Historiassa on paljon esimerkkejä hyppäyksistä “parempiin” 3D-polygoneihin ja nämä pelit ovat sitten flopanneet rajusti aikaisemman tekniikan viedessä voiton. Stardew Valley on pikseligrafiikoilla tehty maalaiselämäsimulaatio ja erittäin suosittu, vaikka meillä on nykypäivänä fotorealistista renderöintiäkin.
Ehkä pelit ovat vain taidetta, jota on vaikea vertailla. Paradoxin menestyminen kaiketi riippuu myös sattumasta. Menestys voidaan saavuttaa tekemällä myös jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole vielä keksinyt tehdä. Tällaisten asioiden ennalta laskeminen tai päätteleminen jostain tunnusluvuista on kuitenkin vaikeaa. Varmuudella menestyvää konseptia eivät edes pelien tekijät tiedä.
AoE II:ssa, josta on viime vuosina julkaistu remasteroitu versio sekä paranneltu versio, kärsi (sijoittaja-, ei pelaajanäkökulmasta!) kenties lopulta ns. Harley-Davidson ongelmasta. Yhtiön moottoripyörät ovat niin hyviä, että edelleen merkittävä osa 40-luvulla valmistetuista pyöristä toimii. Käytännössä uuden ostaminen on mieletöntä kun vanhoja mutta hyväkuntoisia pyöriä on valtavasti tarjolla. Liian hyvä tuote? Monella pelisarjalla on käynyt hieman samaa. Esim. pelaajien näkökulmasta itse paholaisen eli Electronic Artsin toivomus olisi että pelaajat siirtyisi aina uuden Battlefieldin pariin, kun raskaasti odotukset alittanut BF V ei ole käsittääkseni onnistunut vetämään yleisöä toivotun paljon pois BF 4 ja BF 1 parista.
Paradoxilla on toki samoja ”ongelmia”. Esim. Hearts of Iron 2:sen modit vetävät pelaajia edelleen puoleensa, joitakin viehättää Hoi3:sen monimutkaisuus eikä Hoi4 ole saanut pelkkiä ruusuja pelaajilta.
Yhtiö on pysynyt kuitenkin taloudellisesti menestymään takkuilun jälkeen myös Hoi4 kanssa.
Mitä useampia pelejä on portfoliossa, sitä pienempi riski tuo on että pelisarjan aiemmat osat vie kaikki pelaajat.
Sattumaa on paljon pelissä, ja sitä sijoittamisessa on aina. Peliyhtiöden yksittäisten pelien menestymisen arvioiminen on paljon sattumankauppaa, varsinkin uuden IP:n kanssa.
Sattuman negatiivisia puolia (sattuma ei tunne erottelua positiivisen ja negatiivisen välillä) voi yrittää hallita mm. turvamarginaalilla eli yrittää olla maksamatta osakkeesta liikaa, hajautuksella jne.
Blizzard teki myös -90 luvulla huiman pelisarjan (Warcraft 1,2 & 3) joihin tuli käytettyä aikaa tuhottomasti (yksinpelinä ja laneina). Näiden jälkeen tekivät vielä megahitin WoW jonka itse onneksi skippasin. Mutulla veikattuna on edelleen yksi rahakkaimmista peleistä. Vaikka StarCraft on iso, on se pieni osa Blizzardin menestyksessä.
Pahoittelut, että nostalgisoinnissa mentiin hieman off-topic.
Verneri tyhjensi jo pajatson ja tuossa listassa on kyllä kaikki keskeisimmät asiat, mitä peliyhtiöissä katsoa. Pitkässä juoksussa erityisesti laatu ratkaisee ja siinä on kyllä innokkailla pelaajilla mahdollisuus saada vähintäänkin pientä kilpailuetua omien pelikokemusten kautta salkunhoitajia/analyytikoita vastaan, joilla aikaa pelaamiseen usein jää harmillisen vähän.
Pelisektoria nyt seuranneena on kyllä päivä päivältä vain vahvistunut, että näitä yhtiöitä pitäisi olla enemmän omassa salkussa (tällä hetkellä vain Remedy). Toimialan pitkän aikavälin kasvunäkymät ja laadukkaiden yhtiöiden herkullisen korkeat kannattavuusmarginaalit houkuttelevat.
Arvostustasoja tarkastellessa näyttää siltä, että aika moni muukin on lähtenyt tätä sektoria kauhomaan salkkuunsa ja arvostuskertoimet taitavat olla tällä hetkellä keskimäärin kaikkien aikojen huippulukemissa. Sen takia on jäänyt omankin “hajautetun peliyhtiöeläkesalkun” rakentaminen vielä vaiheeseen Korostin tuohon alla olevaan kuvaajaan yhtiöitä omalla “mututuntumallani”, joista lähtisin rakentamaan tätä hajautettua salkkua, ellei arvostustasoista tarvitsisi välittää.
Ihan sama miten päin tätä katsoo, osakkeesta nykyhinnan maksaminen täytyy olla yhtä suolainen kokemus kuin Europa Universalis IV:sen kaikkien DLC:n ostaminen täyteen hintaan. Arvostus samalla tasolla kuin 2018, kun osake teki tuon Batman-profiilin ja sitten mörni tähän päivään asti.
Kolme suurta omistajaa myivät pois n. 5% yhtiön osakekannasta n. 10% alennuksella eiliseen päätöskurssiin. Yhtiön pörssikurssi on tänään laskenut tänään vieläkin alemmaksi (nyt -13%).
Paradoxin omistus on ollut hyvin keskittynyttä: 31.3.2020 tiedoilla 11 suurinta omistajaa piti hallussaan yli 90% yhtiön osakkeista.
Jos nykyistä kurssia (184 SEK) vertaa Vernerin blumma-screenshottiin, niin 2020 P/E olisi ~37 eli ei tässä vielä ihan polkuhinnoissa taideta olla. Itse jään vielä katsomoon
Näki tänään miten stay at home osakkeet voi käyttäytyä ainakin lyhyellä tähtäimellä. Paradox laski kunnolla kai vain noiden suurempien myyntien tähden. Stillfront taas antoi posarin ja nousua varmaan hillitsi yleisen laskun tunnelmat.
Korkean P/E:n voi oikeuttaa vain kasvu, ja kyllä tämä tarvitsi aiemmilla kurssitasoilla vähintään ihmeen täyttääkseen vaatimukset. Pelit ovat kuitenkin non-essential, ja stay-at-home -talous ei ole harkinnanvaraisen kulutuksen puolella. Tämä koskee pelejäkin, väitän.
Totta kai kurssi laskee viime kädessä vain, koska joku on valmis myymään halvemmalla. Mutta kyllä se jostain kertoo, että on valmis myymään suuria blokkeja.
Joku tätäkin osti kuitenkin ketjun avauksen innoittamana ja otti tattiin yli 20% to date.
No, nyt pitää taas ottaa sitä tarkemman lasin alle tämäkin mitä enemmän laskee.
Tässähän voi melkein jo nähdä batmanin muodostumisen tällekin vuodelle. Ei kummoinen tekninen analyysi, mutta ehkä PDX on ostettavissa alle 200 vielä tänä vuonna
Vähän sellainen fiilis että peliala on nykyään hyvä enää sijoittajille ja surkea paitsi työntekijöille myös pelaajille. Ymmärrän business näkökulmasta miksi esimerkiksi Rockstar ei ole tehnyt uutta GTA:ta kahdeksaan vuoteen, mutta huvittaa heti kun muistaa että ensimmäiset neljä osaa tuli seitsemässä vuodessa. Rockstar tunnetusti myös hirveä paikka olla töissä. Paradox pyrkii selkeästi seuraamaan isompien jalanjäljissä.
Näin vanhana Europe Universalis 1 pelaajana voisin todeta, että äskettäin julkaistu Crusader Kings 3 vaikuttaa hyvin lupaavalta(pelivideoiden perusteella) ja pelikriitikoiden vastaanotto on ollut suotuisa. Mikä merkitys tällä on taloudellisesti, sitä en tiedä. Mutta peliala yleisesti on niin verisesti kilpailtu, että pysyn siitä kaukana.
Ahkerana paradoxin pelien pelaajana uusin CK3 tuli hankittua ja reilun 10 pelitunnin perusteella peli on varsin onnistunut. Pelaaminen sujui myös omalla vanhemmalla raudalla mikä oli iloinen yllätys (itselle ja lompakolle), hieman tuli civilization fiilis ulkoasusta. Pyrkimys varmasti saada houkuteltua lisää uusia ostajia pelille. Uutena myyntikikkana huomasin tarjolla olevan mahdollisuus hankkia ennakkoon tuleva DLC lisäosa. Pelissä löytyi pelattavaksi HBO:n vikings sarjasta tuttuja henkilöhahmoja, sekä usealla lisenssien myyntisaitilla oli myös top ostetuimpien listalla.
Itselleni ainakin tuli positiivinen fiilis mahdolliseen myyntimenestykseen. Osakekurssi on kääntynyt positiivisen vireeseen julkaisun aikoihin. Seurannassa muttei omistuksessa.
En ole varma, kuinka iso tiimi oli tekemässä CK III:sta, mutta oleellisinta on, että peli saa hyvän lähdön ja sitten Paradox printtaa 20 DLC:tä seuraavan 5-7 vuoden aikana pelistä ulos. Leveää marginaalia luvassa siis…
SteamSpyn mukaan Hoi4 olisi näinkin suosittu… Siinä, hataran ja valikoivan muistini, mukaan ydintiimi on ollut vain seitsemän henkeä! Hoi4 rikkoi virallisesti miljoonan myydyn kappaleen rajan 2018.
Firma on hyvin differoitunut muista pelikehittäjistä, omistaa oman enginen ja uskollisen fanikunnan, eikä muutenkaan muistuta esimerkiksi Remedyä juuri mitenkään. Mutta osake vaikuttaa jo melko kalliilta.
Hyvä kuulla, itse luin hieman ristiriitaisia kommentteja ja ajattelin odotella rauhassa että isoja päivityksiä tullut edes vähintään se yksi - nämä kun harvemmin ovat olleet kovin valmiita tekeleitä julkaisussa.
3000 tuntia CK II pelanneena voisin heittää oman lyhyen arvion pelistä.
Uuden pelaajan on erittäin paljon helpompi lähestyä tätä kuin edellistä versiota
Peli pyörii muutaman vuoden vanhalla koneella kuin unelma
Selvästi otettu EU IV:n puolia mukaan ja tehty pelistä vähemmän ärsyttävä
Vaikka peli on kokonaisuutena hyvä kokonaisuus tuli tämmöiselle purinistille kuitenkin olo, että peliä oli tarkoituksella riisuttu tulevien DLC-vyöryn tieltä. ERE:n jättäminen feudaliksi yms. Näen jo “the rome” DLC:n tulevan.
Itse en tykkää pelaajaa rajoittavista asioista, esimerkiksi lakien suhteen, että tiettyä lakia ei voi missään nimessä laittaa päälle ennen kuin x kriteeri on täyttynyt. Suoranaisen eston sijaan “kulttuuriin” sopimattomat lait voisivat antaa massiiviset opinion penaltyt. Mitä pidemmällä sitten uudistusta sitten kehitettäisiin sitä vähemmän “sopimaton” laki antaisi minusta. Sama juttu sitten rakennusten kanssa. Antaa pelaajan aloittaa rakennuksen väsääminen, mutta jos koittaa rakentaa liian modernia rakennusta, niin rakennuksen tekemisen kesto ja hinta voisivat olla, vaikka 30 kertaiset. Ja edelleen, mitä lähenmäksi rakennusta vaadittava “uudistus” kehittyisi, sitä pienemmiksi rakennuksen hinta ja kesto muuttuisivat.
Edit: lisätään vielä, että osake siirtyi seurantalistallani ylöspäin. Pelin launchi oli väkevä 8+ ja selvästi oli opittu Imperator Romen kaltaisesta virheestä. Tää peli tulee helposti olemaan yhtiölle todellinen rahasampo seuraavat 5-6 vuotta.
Tää peli tulee helposti olemaan yhtiölle todellinen rahasampo seuraavat 5-6 vuotta.
Tätä ei kannata vähätellä: Paradoxin historian tuottavin julkaisu (ROE) on kuulemani mukaan viisi vuotta Europa Universalisin julkaisun jälkeen ilmestynyt Golden Century, joka nyt lievästi sanottuna ei ole muuten kuin rahallisesti menestyksekäs tuote. Pelaajan kiinnitys ostamaan uutta sisältöä jo valmiiksi satoja euroja maksaneeseen peliin on historiallisesti onnistunut Paradoxilta muutaman hengen tiimin tuottamalla sekundatavarallakin. Golden Century menee erinomaisesti kaupaksi vaikka kaikki tietävät että se on vasemmalla kädellä muutamassa viikossa sutaistua rahastusta ja roskaa, koska se on kuitenkin lisäsisältöä muuten erittäin pitkäikäiseen ja monipuoliseen peliin. Tähän on firman melko lailla läpeensä myrkyttyneen hikipajakulttuurin ohella helppo ja ei väärinkään suhtautua kyynisesti, mutta sijoittajan vinkkelistä yksi tällainen peli tulee varmasti takomaan rahaa todella paljon. Tällaiset sisällöltään ohuet ja halvemmat flavor packit näyttävät olevan CK3:n DLC-mallissa mukana jo heti alusta alkaen, EU4 keksi ne vasta vanhoina päivinään.
(Suoramyynnin ohella myös kuukausimaksullista tilausmallia on pilotoitu.)
Mielenkiintoiseksi tulevaisuuden kannalta muodostuukin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan näille muille vanhoille franchiseille. Kolmannen Victorian perään on huhuiltu vuodesta toiseen, mutta oman nichensä monimutkaisuuden vuoksi, samanlainen nykyaikaistus kuin CK2->CK3 vaatii varmasti paljon työtä. EU5 tuskin on ihan lähihorisontissa, koska pappanelonen porskuttaa vielä eteenpäin näin seitsemän vuoden iässä. Pelin historian ylivoimaisesti suurin kuukausi pelaajamäärällisesti oli uusimman DLC:n, Emperorin, julkaisu kesäkuussa.
Pelaajaluvuilla, näkyvyydellä ja julkaisuviikkojen myynnillä mitattuna CK3:n veroista uuden tuotteen menestysjulkaisua Paradoxilla ei ole. Tämän kääntäminen pitkäjänteiseksi DLC-sampoksi ei ole firmalta käytännössä epäonnistunut sen jälkeen kun CK2 ilmestyi. Annas parille muulle tällaiselle pelille CK3:n veroinen julkaisu, ja firma ei välttämättä enää näytäkään niin kalliilta (julkaisijapuolta en tässä nyt edes kommentoi). Toisaalta Imperatorin kaltaisiin melkein tahallaan juosten kustuihin floppeihin ei tässä vaiheessa AAA-kehittäjän pallilta ole enää varaa. Siinä on tuote joka julkaistiin täytenä romuna, ja vaikka nyt aletaankin olla ihan hyvässä kunnossa, ketään ei oikeastaan enää kiinnosta. Ehkäpä tästä opittiin.
Monella pelisarjalla on käynyt hieman samaa. Esim. pelaajien näkökulmasta itse paholaisen eli Electronic Artsin toivomus olisi että pelaajat siirtyisi aina uuden Battlefieldin pariin, kun raskaasti odotukset alittanut BF V ei ole käsittääkseni onnistunut vetämään yleisöä toivotun paljon pois BF 4 ja BF 1 parista.
