Ensimmäinen postaus, niin saa ojentaa jos tulee etikettivirheitä.
Lueskelin tuota “Satojen tuhansien salkut - Mistä rahat?” -ketjua ja minulle heräsi ajatus siitä että osaatteko sanoa arviota siitä kuinka paljon enemmän rahaa perheellisellä menee kuin sinkulla ja mikä on vaikutus säästämiseen. Paljon oli puhetta siitä mitä tavallinen työssäkäyjä pystyy säästämään, ja ainakin omasta mielestä tuntuu että tälleen yssikseen säästäminen on kohtalaisen helppoa.
Olen itse haaveillut että jokin päivä olisi mahdollisuus jälkikasvua hankkia, mutta kun varallisuus on autonomian jatke, niin huolestuttaa ajatus että päätyisin “kasvavan elämäntason ansaan” ja en kykenisi enää säästämään.
Osaatteko antaa arviota miten oma säästäminen muuttui elämän varrella “sinkku → pariskunta → perheellinen” -jatkumolla ja että kykenettekö (tai onko vielä edes intoa) säästää samalla tavalla kuin ennen? Onko mitään elämänohjeita jos oman osakesäästämisen tavoite on että joku päivä saisi mukavan omakotitalon hankittua puoliksi kivan ihmisen kanssa?
En itse ole käynyt tuota lävitse, mutta seurannut tietysti vierestä. Sinkkuna säästäminen vaikeinta, kunnes perheellisenä on useampi lapsi teini-iässä. Helpointa säästää on pariskunnalla kun menot pienimmät ja tulot tuplat.
Kun lapset on pieniä, niin ei sitä rahaa kovin paljoa mene. Vaatteet, rattaat ja vaipat ym. nyt jotain maksaa. Päiväkoti ehkä isoin kulu n. 300€/kk. Sitten kun ikää tulee lisää ja alkaa harrastukset pyöriä ja niin tulee ihan eri tarpeita.
Kyllä edelleen kahdelta työssä käyvältä keskituloiselta onnistuu säästäminen vaikka on omakotitalo, auto ja lapsia. Mikäli niin haluaa.
Henkilökohtaisesti elämänkatsomus muuttui huomattavasti lasten myötä eikä rahapinojen kerääminen tunnu enää miltään tavoitteelta. Paljon enemmän arvostan omaa pihaa (vaikka omakotitalo rahareikä onkin) ja hyvää tavallista perhe-elämää jossa arki on helppoa.
Jos siis pelkästään osakesäästäminen siis kyseessä, niin aika lineaarinen se on ollut. Ekan työpaikan nettopalkka ensin rajoitti pienuudellaan osakeostoja, pariskuntana nettopalkat jo vähän isompia ja suhteellisen asumiskulun pienentyminen vapautti enemmän rahaa esim. sijoituksiin. Kokemuksen ja lasten myötä sitten on palkkatasokin ihan eri, jolloin loppusummana jo kertyneen salkun lisätukemana edelleen hiukan enemmän voi laittaa sijoituksiin.
Jahka nuorempi pääsee eskariin (lue: 295 euron päiväkotimaksu vaihtuu 50 euron iltapäivätoimintaan) vapautuu seuraava askel sijoittamiseen vaikka toki siinä vaiheessa se on osinkoihin nähden “pennejä”
Sinkkuna opiskelijana pärjäsi n. 650e/kk solussa asumalla.
Pariskuntana vuokrakaksiossa 800e/kk/hlö. Ravintolassa käynti ja vuokra kasvoivat käytettävissä olevan rahan myötä.
Yhden lapsen perheessä kolmiossa vuokralla 1100e/kk/hlö.
Kahden lapsen perheessä omistuskolmiossa 1200/kk/hlö. Lainaerä+vastike tuo suurimman lisän. Tähän tulee myöhemmin vielä toisen lapsen päivähoito, jotain 100-130e/2 mukaan. En näe että kulut enää nousisivat tästä, olemme saavuttaneet elintason maksimin. Mitään ei jätetä tekemättä säästämisen vuoksi, mutta paljon jätetään tekemättä sen takia ettei tunnu hintansa arvoiselta.
Ajatuksia perheellisten kuluista
Vaippoihin menee yllättävän paljon, 10-22 snt/vaippa ja niitä menee useita päivässä.
Vauvat syö tissiä ja puuroa ja myöhemmin soseita, itse tekemällä käytännössä ilmaista. Pilttiä saa 2.6e/kg prismasta ja Lidlistä.
Päivähoito on iso menoerä, ensimmäisestä lapsesta meni 200e/kk, toisesta toisella paikkakunnalla oudosti vain 100e vaikka samat tulot.
Ravintoloissa alle 5v saa joko ilmaiseksi tai muutamalla eurolla syödä.
Vaatteita saa parilla eurolla kirpparilta, pukuja 5e, kenkiä 3-7 eurolla jne. Vaatteisiin ei mene juuri rahaa. Vaatteet voi myös uusiokäyttää seuraaville lapsille.
Edit: Turvaistuimet ovat kalliita, 200-350e uutena, mutta toki muutamalla istuimella pärjää kaikki lapset kunhan ajoittaa lapsenhankinnan oikein
Varallisuus tuo turvaa ja helpottaa lapsiperhearkea, kun tietää, että voi esimerkiksi sairastumisen yhteydessä käyttää omia rahoja hyvän hoidon saamiseksi.
Varallisuuden (suhteellisen) puutteen vuoksi ei kuitenkaan kannata jättää lapsia hankkimatta tai viivästyttää niiden hankintaa. Luvut Nordnetin salkussa muuttavat merkityksensä sillä hetkellä kun synnärille mennään ensimmäistä kertaa.
Kuten edellä todettu, pienet lapset eivät vie paljoa rahaa. Eniten säästöä tuo lapsien usein mukanaan tuoma elämänmuutos kun asiat laitetaan eri lailla prioriteettiin.
Toisena pointtina sanon, että yhtälailla kuin lapsettomilla, vaikuttavat elämäntavat- ja valinnat myös lapsiperheiden kuluihin. Omakotitalo syrjäkylillä ja kahden auton käyttäminen ei ole välttämätöntä, vaan jokaisen perheen itse tekemä valinta. Samoin kuin hyvin pitkät kotihoidontuki-jaksot joiden aikana perheet ovat käytännössä yhden töissäkäyvän tulojen varassa.
Itse tein silleen tyhmästi, että uuden työn myötä ostin omakotitalon, kesäauton ja tein vielä yhden lapsenkin.
Tietenkin nyt se säästöön jäävä osuus on pienempi kuin aiemmin pienellä palkalla ja ensimmäistä kertaa elämässäni joudun luomaan myös budjettia kuukausittaisille menoille.
Varsinaisia tavoitteita sijoittamiselle ei kuitenkaan ole ja uutta rahaa menee salkkuun jos menee. Salkku elää kuitenkin pääasiassa omaa elämäänsä irrallaan muista talouden rahoista.
Pitkään kyllä mietin näitä ratkaisuja, mutta totesin että asuinympäristö, perhe ja asiat joista nauttii on minulle tärkeämpää kuin aktiivinen säästäminen ja salkun kasvattaminen.
Useamman jo mainitsemiin aika isoihin päiväkotimaksuihin tuli muuten muutos tänä vuonna 1.3. alkaen. Itse huomasin tämän ihan sattumalta ja alennuksen saaminen vaatii omaa aktiivisuutta, jos aiemmin on mennyt maksimilla, eikä ole toimittanut sen takia tulotietojaan. Nostivat siis suurimman maksun tulorajoja 33%, jonka seurauksena reilusti suuremmillakin tuloilla pääsee pienemmille maksuille.
Op:n jutussa on vertailtu neliöhintaa. Veikkaan, että omakotitalo nielee muutaman neliön enemmän kuin rivitalo/kerrostaloasunto, mikä vääristää tuota. @Nihkeilija varmaan halusi sanoa, että älä osta vanhaa omakotitaloa . Asuttiin itse vanhemmassa isossa rivarissa (käytännössä omakotitalo. 3 asuntoa isoilla pihoilla ja kaikki tehtiin itte). Epämääräisiin remontti- ja hankintakuluihin sai menemään n. 150€ kuussa ilman, että teki edes isompaa remonttia. Ja helkkaristi sai omaa aikaakin upottaa kaiken maailman projekteihin. Viime vuonna alko kulujen nousukin näyttää sen verran jyrkältä, että myytiin keväällä koko asunto, enkä ole tähän päivään mennessä katunut. Ja tuskin tuun omistusasuntoa enää ostamaan.
Sitten aasinsiltana tästä aiheeseen: Pahimmat kulut lasten myötä lienee juuri hoitomaksut ja asumiskulut. Sitä vaivihkaa on muutettu isompaan ja isompaan. Ja kun on enemmän neliöitä, niin mahtuu ja pitää olla myös enemmän tavaraa. Jos olisin ymmärtänyt asua selkeästi ahtaammin ja sen johdosta ostanut vähemmän/raivannut useammin tarpeetonta pois, olisi meidänkin perheellä säästynyt 50t€ kymmenessä vuodessa. Eikä tässä olisi tarvinnut tinkiä millään tapaa mukavuudesta.
Eikä ehkä pidä aliarvioida toisen auton aiheuttamia kulujakaan. Jos voi asua lähempänä kaikkea 250€/kk kalliimmalla, mutta ilman toista autoa, niin säästöä kertyy silti.
Usein kulut tuppaavat kasvamaan tulojen mukana, oli perhetilanne mikä tahansa. Makarooni ja jauhelihamössö maistuu hyvin opiskeluaikana joka toinen päivä, mutta työelämässä sama tahti alkaa helposti tökkiä. Vaatii aika kovaa itsekuria jatkaa askeettista opiskelijaelämää vuosikymmenet. Eikä siinä mitään järkeä olekaan.
Lapset nostaa tietysti kuluja. Isoin yksittäinen erä ainakin kasvukeskuksissa lienee asuminen. Onhan näitä tarinoita, että 5hlö viettää täydellistä elämää kaksiossa Kalliossa, mutta…Toisaalta asunnon voi jossain määrin nähdä myös varallisuuden kerryttämisenä.
Yllä on aika paljon, että pienet lapset on halpoja, mutta noista unohtuu se olennaisin eli pienen lapsen kanssa jonkun pitää jäädä kotiin. Jos se on puoliso, niin ei tietysti omiin tuloihin vaikuta, mutta ehkä taloutta pitäisi katsoa perheen kokonaisuutena, jolloin vaikutus on merkittävä.
Toki mahdollista, mutta jos on tarve vaikka 3mh asunnolle, niin ei se kerrostalo/rivari paljoa pienempi ole. Tapana toki on muuttaa isompaan, tyyliin kerrostalosta ok-taloon, jolloin se kustannusten vertailu neliöiden kautta ei toimi.
Suurin ero on se että piti hommata isompi asunto/talo. Ruokaan menee reilusti enemmän, kaikki eivät tykkää puurosta. Sen päälle kaikkea pientä kuten kännykkälaskut, vaatteet ja harrastukset. Paljon on puolisosta kiinni, meneekö kaikki 50/50 vai oletko perheen lompakko. Kyllä tämä kaikki luonnollisesti vaikuttaa negatiivisesti sijoittamiseen.
Meitä on pahimmillaan 5. Ei ollut helppoa löytää kohtuuhintaista taloa, aina yksi huino liian vähän
Täytyy muistaa, että useimmiten 70m2 rivarissa tai kerrostalossa on 70m2. Vastaavankokoisessa omakotitalossa voi olla vaikka 90m2, koska huoneistopinta-alaan ei lasketa esim jotain kellarin osia tai yläkerran huoneita siltä osin, kun katto on liian matalalla. Esim meidän vanha rivari oli 120m2, mutta lattianeliöitä oli n.160.
EDIT. Tässähän itseasiassa käy toisinpäin eli neliöt kasvaa, niin neliökohtainen kulu laskee
Tässähän ne oleellisimmat onkin jo käsitelty. Päivähoito on kallista, vaatteisiin menee paljon (hanki siis puoliso, joka on kiinnostunut ostamaan priimaa halvalla kirppiksiltä), ehkä tarvitaan jopa isommat autot, ainakin isompi asunto tulee hankittua. Ja kyllä, omakotitalo on sikamainen investointi, mutta arki on mahtavan helppoa pienten lasten kanssa, kun voivat tulla ja mennä helposti.
Nyanssina nämä vakuutukset. Sellainen ennen syntymää otettava sairauskuluvakuutus on varmaan ihan hyvä ottaa, mutta muutaman vuoden päästä kannattaa arvioida, onko sitä syytä pitää. Omavastuut ja käyntifrekvenssit huomioiden vakuutus ei välttämättä ole ollenkaan järkevä. Jos sinulla on lisäksi säästöjä ja sijoituksia, tarvitsetko todella vakuutusta kattamaan muutaman satasen kulun? Vakavammat sairaudet hoidetaan joka tapauksessa erikoissairaanhoidossa.
Ja muista, että Hollannissa korvatulehduksiin ei määrätä juuri lainkaan antibiootteja - ylivoimainen enemmistä niistä hoitaa itse itsensä. Tämä tukee lapsen vastustuskykyä myös laajemmin, jolloin tarve hoidoille vähenee edelleen. Elän käsityksessä, että suuri osa näistä vakuutukseen laitettavista käynneistä on tällaisia täysin tarpeettomia “lapsellani on ollut kaksi päivää kuumetta, saanko antibiootteja”-käyntejä.
Ruokaan menee enemmän, tietysti. Lomamatkat maksavat tuplaten lippumäärän mukaan, isommat huoneet maksavat, vesipuistot maksavat.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että niin sinulla kuin lapsillasikin on vain yksi elämä. Säästä siis oikeissa paikoissa. Mieti, onko hankinta todella pakollinen tai sellainen, josta jää vuosikymmeniä kestävä muisto. Jos ei, niin sen uutena ostetun toppatakin ja LOL Surprise MegaBoxin voi jättää kauppaan.
Kyllä ne lapset kannattaa hankkia, jos luonto suo. Oikeaa aikaa niiden hankinnalle ei koskaan ole, joten kannattaa hankkia ennemmin kuin myöhemmin. Ehdit sitten nauttia lapsenlapsistakin virkeällä iällä.
Tässä on myös se moraalinen aspekti, lähdetäänkö reissuun vai sijoitanko. Helppo vastaus yksin asuvalle mutta haluatko viedä lapsilta sen reissun?
Toki tässäkin asiassa voi järkeä käyttää.
Tässä on myös se moraalinen aspekti, lähdetäänkö reissuun vai sijoitanko. Helppo vastaus yksin asuvalle mutta haluatko viedä lapsilta sen reissun?
Toki tässäkin asiassa voi järkeä käyttää.
Tämä on totta. Reissusta jää kuitenkin se muisto, joten sikäli kannattaa lähteä. Lapset eivät reissusta lopulta muista kuin ne palmut ja hiekkarannat (jos nyt etelänlomasta on kyse), joten reissun voi tehdä monella tapaa rahallisesti. Huoneistohotelli, kaupasta ruoat, riehumista alloissa. Siinäpä ne tärkeimmät. Vuokra-auto päiväksi, pariksi.
Mutta totta kai kaikki pitää suhteuttaa tuloihin ja menoihin. Jos ei ole rahaa, niin sitten ei lähdetä. Ei matkoja kannata tehdä, jos se tarkoittaa de facto nollasäästämistä tai kulutusluottoa. Lomamatka on kansalaisoikeus vain vasemmistolaisessa ajatusmaailmassa
Hyvä tarkennus okt asuminen. Älä osta vanhaa omakotitaloa ellei ole Jorma Piisinen tai pinkka kunnossa.
Itse en ole Jorma mutta palkkakehitys on ollut suotuisa jolla pystynyt hoitamaan tarvittavat rempat. Maksamme tällä hetkellä myös itselle ”yhtiövastiketta” tulevia remontteja varten. Vanhempien talojen hyvä puoli on helvetin isot omat tontit ja yleensä hyvä sijainti.
Mitä kustannuksiin lapsista tulee niin alle 2 vuotias on ei montaa kymppiä kuluja nosta. Päiväkoti-ikäinen sitten pk maksu n. 300€ +100-200€ vaatteet, lelut, harrastukset ja ruoka. Teini-ikäisistä ei kokemusta.
Ongelmana meillä köyhillä on se että rajoitetulla budjetilla ei uutta osteta vaan se on joko vanha tai erittäin vanha. Sitten kun lapset ovat koulussa ei muuttaminen hevonkuuseen oikein onnistu noin vaan. Odotan tässä että 10-15 vuoden jälkeen voisi myydä talon pois ja muuttaa rivariin.
vaikka toki siinä vaiheessa se on osinkoihin nähden “pennejä”
. Asuttiin itse vanhemmassa isossa rivarissa (käytännössä omakotitalo. 3 asuntoa isoilla pihoilla ja kaikki tehtiin itte). Epämääräisiin remontti- ja hankintakuluihin sai menemään n. 150€ kuussa ilman, että teki edes isompaa remonttia. Ja helkkaristi sai omaa aikaakin upottaa kaiken maailman projekteihin. Viime vuonna alko kulujen nousukin näyttää sen verran jyrkältä, että myytiin keväällä koko asunto, enkä ole tähän päivään mennessä katunut. Ja tuskin tuun omistusasuntoa enää ostamaan.
