Kiva, että keskustelu herää aina silloin tällöin. Piti itsekin jo aiemmin muutamasta ajatuksesta rustailla.
Uusi lukuvuosi, uusi mahdollisuus? Omalla kohdalla näin sanoisin.
Olen nyt muutaman vuoden vetänyt itseni aivan burniksen partaalle, jolloin työnteko on maistunut todella puulta. Muistaakseni täälläkin jossain asiasta kirjoitellut. Pinna jatkuvasti kireällä, ja tuntunut, että negatiivisuus vain imeytyy, joka sitten näkyy myös ulosannissa toisinaan. Pahoittelut tästä videopelikavereille. 
Uuden lukuvuoden nyt alkaessa otan kokeiluun sellaisen, että en anna itsestäni ihan kaikkea. Entisen 110% sijaan annankin 100%, tai välillä vähän alle. Se mistä karsin selvinnee tässä vähitellen, mutta jo nyt voi sanoa hirvittävän eron aiempiin syksyihin. Vaikka en olisi aina tavoiteltavissa, kukaan ei kuole, eikä kenenkään lukio/ammattihaaveet kaadu siihen. Ei edes ruotsin substantiivien taivutusluokat jää tämän takia oppimatta.
Nuorissa sittenkin tulevaisuus?
En ole yksin lähtenyt asiassa toimenpiteisiin, vaan nyt viimein on tullut taustatukea myös koko organisaatiolta. Kunnassamme ei enää sallita puhelimia oppitunneilla (onko ne joskus ollut sallittuja…). Tämä on siis nykyään erikseen kielletty. Joka tunnin alussa, puhelimet viedään opettajan määräämään paikkaan (yleensä joku loota), ja tähän toimenpiteeseen menee aikaa noin minuutti.
Oh good lord! Ero nuorissa on ollut aivan tajuttoman suuri.
Ketään ei vain “nopeasti katso kelloa”, “katson äitin laittaman viestin”, tai muutenvain havahdu taskussa tärisevään aivojentappajaan. Oppilaiden, joilla on keskittymisvaikeuksia, keskittyminen on näin yleisesti kohdannut huomattavan parannuksen! Mitä, ilman ADHD-lääkkeitä!? Tuntuu naurettavalta, mikä vaikutus näin pienellä muutoksella on, mutta puhelimen hallinta nuorisoon (ja meihin aikuisiin, katsoppa oma ruutuaikasi…) on aivan järisyttävä. Sitä pitää vain katsoa jos sattuu, että jotain notifikaatiota olisi tullut.
Kehoitan kaikkia opettajia ottamaan tämän puheeksi omassa koulussaan. Ero on meillä ollut aivan hämmästyttävä. Oppilaat aluksi niskoittelevat, mutta jo kolmessa viikossa tästä juurtui tapa, ja pahnan pohjimmainenkin ymmärtää laittaa luurinsa sivuun. Tämän kokeen ainoa hinta oli muutaman päivän “vittu mitä paskaa” ja “haista nyt jo vittu”, jota toki jokainen aikuinen töissään kohtaa (eikö?). Itse maksan tämän hinnan mieluusti siitä, että aidosti ja oikeasti voin nyt sanoa, että yksi todella iso askel parempaan mielenterveyteen, toimivampaan kouluun ja skarpimpaan nuoruuteen on nyt otettu.
Tätä nyt täällä tarjolla sen 6-8h/24h. Miten sinun Uuno-Inkerisi tai Tatu-Pauliinasi käyttää sen loppuajan? En vihjaile vaan syyllistän sinua, jos siitä on leijonan osa näytön ääressä.
Kotona jääkaappi täynnä ruokaa ja oma huone/sänky eikä rahalle sen kummemmin isompaa käyttöä, menee sitte töihin ku keksii jotakin mihin sitä tarvii. Hyvin alko intin jälkeen keksimän ja työhommatkin nappaamaan 
