Olen hieman ihmeissäni seurannut tätä koulu-/PISA-keskustelua ja erityisesti sitä, miten suuri rooli - mielestäni varsin ansaitsemattomasti - koululle itselleen tässä osaamiskeskustelussa jälleen annetaan.
Mielestäni tärkeä tosiasia on, että alakoululaiset lapset ovat keskimäärin noin 4-5 tuntia päivässä koulussa ja yläkoulussakin keskimäärin vain 6 tuntia päivässä. Toki erilaiset aamu- ja iltapäiväkerhot siihen päälle, mutta joka tapauksessa vuorokauden tunneista 18-20 eletään koulun virallisen opetuksen ulkopuolella. Viikonloput ja lomat vähentävät entisestään koulun roolia lasten ja nuorten elämässä.
En siis sano, etteikö koululla ole mitään merkitystä. Todellakin on, ja monelle lapselle ja nuorelle ne koulussa vietetyt tunnit voivat olla päivän turvallisimmat, vaikkei se hänen käytöksestään aina ilmenisikään. Jos kuitenkin kinastellaan vain siitä, että oliko jossain nyt yksi tunti liian vähän matematiikan opetusta tai oliko joku luokkatila avaruudessaan toimimaton, niin unohdetaan pahemman kerran hyvän oppimisen edellytykset. Kun elämän perusasiat - uni, liikunta, ravinto, yhteisöön kuuluminen ja muut rutiinit - ovat kunnossa, saadaan opetuksesta ulosmitattua paras mahdollinen tulos sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla.
Näin ollen poiminkin teille nyt hieman otteita WHO:n koululaiskyselyistä sekä THL:n kouluterveyskyselyistä. Vaikka nykyisin tusinassa on kolmetoista intellektuellia, joiden mukaan maailma on nykyisin kaikissa asioissa parempi kuin ennen, niin onnistuin silti löytämään joitakin käppyröitä, jotka ova tätä ajattelua vastaan ja hieman karmivat ainakin omaa selkäpiitäni.
Tyytyväisyys elämään on laskussa ja samoin koettu terveydentila, ahdistus ja alakuloisuus näyttävät lisääntyvän:
Elintavoissa olisi parantamisen varaa:
Koulutyöt kuormittaa:
Sosiaalisen median riskikäyttö:
Myönnän tehneeni aikamoista kirsikanpoimintaa. Esimerkiksi päihteiden käyttö on ollut viimeisten vuosikymmenien aikana trendinomaisessa laskussa (kuten erityisesti THL:n graafeista ilmenee), joskin WHO:n kyselyssä trendi olisi ainakin joidenkin päihteiden osalta huolestuttavasti kääntymässä taas kasvuun. Jätin kyllä tasapuolisuuden nimissä pois myös käppyröitä, joiden mukaan yhä useampi nuori laiminlyö ehkäisyn tai ei edes tiedä, että oliko sellaista edellisessä yhdynnässä käytössä tai ei.
Jos haluat katsoa koko aineiston, niin tässä linkit:
Oletteko kanssani samoilla linjoilla, että elintavoissa on saatava aikaan parannusta jos aiotaan koulumenestystä yhteiskunnan tasolla kohentaa? Ja jos olette, niin millä ihmeellä näihin asioihin sitä parannusta saataisiin?
Motivaatiota ja asennetta on vaikeaa opettaa. Jokaisen pitää löytää se viime kädessä itsestään.