Vallan mainio ketju!
Minua häiritsee englanninkielisten ilmausten käyttö suomenkielisen tekstin seassa. Se on kuin vasten tuulta haukottelisi. Sen sijaan suomenkieliset sanonnat sopivat tekstiin kuin isän äidin selkään ja kepeyttävät tekstiä kivasti.
Katsoin vithu googlesta, poikkeuksellisesti, joka kertoi seuraavaa…
Screenshot_20211012-130703~2|690x337
Nopealla haulla tätä näkyi käytettävän paljonkin kuvaamaan tuota kahdenvälistä suhdelukua, mutta oletusarvoisesti voinee lähteä liikkeelle siitä, että otsikon sisältäessä tuon kaltaisen vertauksen, ei puhuta kovin tarkoista tai merkityksellisistä määristä, summista etc.
Samansuuntaista kirjoittaa Kaksi kertaa enemmän ja vähemmän - Kotimaisten kielten keskus
Joku lienee sitä mieltä, että nyt häntä heiluttaa koiraa, eikä koira häntää 
Ehkä on ihan hyvä, että nämä puhekieleen vakiintuneet tavat “hyväksytään”. Silti olen loppukaneetin kannalla:
“Ilmauksia, joissa vertailtava on pienempi kuin vertailun kohde, on hankalampi hahmottaa kuin suurempaa pienempään vertailevia. Edes ”kaksi kertaa niin vähän” ei ole sen helpompi tulkita kuin ”kaksi kertaa vähemmän”. Selvempää onkin käyttää muuntyyppisiä ilmauksia: ”nykyinen työmatkani on puolet entisestä”, ”uutta pesuainetta tarvitaan vain puolet entiseen verrattuna”. Myös ”puolet vähemmän” hahmottuu vaivatta: ”Juon kahvia huomenna puolet vähemmän kuin tänään.”
Tätä pyrin itse suosimaan.
Ärsyttää q-kirjaimen väärin lausuminen. Se lausutaan suomeksi “kuu”, ei “guu”.
Mm. Oksaharju on puhunut “guuteesta” (Qt).
Johtuukohan siitä, että q ja g ovat kumpikin vierasperäisiä konsonantteja, ja näyttävät kirjaimen muodoltaan hiukan samalta? Silti minusta on outoa, ettei joku saa tuota oikein.
Tämä häiritsee itseäkin. Vakiintuneet enkkutermit on ok, mutta uusien turha käyttö pistää pahasti silmään. Esimerkkinä tuolta yhdestä ketjusta “carryta”, joka sai juuri äsken jonkun keskikokoisen verisuonen katkeamaan mun päästä 
“X ja Y carryavat salkkua kyllä tänään kaksin käsin.”
Keuruu, tuo entinen pioneerien kaupunki. Kalettoman varikko tuli tutuksi, eli retkueen suunta kävi kohti Kaletonta. En ole asiaa sen enempää miettinyt, mutta tuntuisi taipuvan samalla tavalla kuin rahaton.
Se on se joku jolla ei ole kale/kalea.
Hän on siis kaleton. Ja hänen tiensä on kalettoman tie tai mikä tahansa. Vaikka Kalettoman järvi.
Rahaton Rahattomantie.
Velaton Velattomantie
Akaton Akattomantie
Jne.
En ole kyllä koskaan lausunut q:ta k:lla, edes alakoulussa 
No eihän siinä. Lähempä tästä Kepekkiin kattomaan jääkiekkoa.
Ainut yhteys missä minun alakoulu aikanani
Esiintyi Q, oli Dingon Rumpali Keijo Q eli Quuppa 
Tuossa yritetään sanoa vierasperäinen kirjain vierasperäisellä tavalla: kun se näyttää oudolta niin se pitää lausuakin oudosti.
Vastaavasti olen kuullut pianoa lausuttavan “pieno”. Ilmeisesti jotkut ovat saaneet näpeilleen kun ovat “hieno” sanan lausuneet “hiano” ja pelkäävät alitajuntaisesti lausumasta pianoakaan “väärin” 
edit: hyperkorrekti taitaa olla tämän termi
Saman tyylistä huomaa kun jotkut yrittävät lausua vierasperäisen sanan vielä hienommin kun miten tarvitsisi. Esim. bubi, bointti, abligaatio, allogaatio jne. K:t ja g:t sekä b:t ja p:t menee sekaisin kun suomalaisen tajunta ampuu heti yli kun käsitellään jotain vierasperäistä sanaa
Tämähän on loistava ketju! Suomen kieli kunniaan! Pistin tarkkailuun. Olen tuota omaa ulosantia miettinyt paljon varsinkin, kun blogin pistin pystyyn, että mihin suuntaan lähden tuossa tekstin tuottamisessa. Mielestäni puhekieli on ihan ok keskutelufoorumilla, mutta jos kieliopin perusteet ryssii ihan totaalisesti jatkuvasti (esim lauseen aloittaminen pienellä kirjaimella ja tavallisimmat yhdyssanat pielessä koko ajan) niin onhan siihen kirjoittajaan kieltämättä hankala 100% vakavasti suhtautua. Pienet typot tietenkään haittaa mitään. En tunne tuota kielioppia täysin itsekään, on sitä tullut kompastelua paljon esimerkiksi sekä/ja -konjuktioihin, kun työhakemuksia on väsäillyt. Sekä -konjuktio tekee lauseesta yhtäkkiä todella hienon vrt. ”ja”, mutta sitä on petollisen helppo käyttää väärin. Jos et tiedä, mihin sekä -konjuktiota käytetään, käytä ”ja”. 
Jatkuvaa oppimista tämä on.
Markkinat korjaa vai markkinat korjaavat?
Yksi suurimmista typoista suomenkielen
huollossa, on käyttää sanaa typo😃
Kun kerta ”typo” on päätynyt Wikipediaan ja Wikisanakirjaan asti ja tulee sanasta typografinen virhe, niin kyllä sitä sanaa nyt herranjestas saa keskustelupalstoilla käyttää. Eli vinoilua havaittavissa täällä heti kättelyssä. Ketjun idea oli hyvä, mutta otan tarkkailusta pois. Vaimennetaan itseasiassa.
Suomen kielen kirjoitetaan erikseen.
Tässä ketjussa voitaisiin sopia heti selkeät säännöt. @Astrix kritiikki oli erittäin aiheellinen.
Täällä voi käsitellä kielioppivirheitä, joita esimerkiksi foorumilla tai uutisissa tulee usein vastaan. Sitten ketjua seuraavat ihmiset oppivat itse näistä esiin nostetuista virheistä.
Tässä on oma näkemykseni. Jotta tästä ei tule Suomi24, niin ohjeet pitäisi olla selvät. Tännekään ei ole syytä kirjoittaa viestejä, joilla ei ole annettavaa keskustelulle.
Mielelläni kuulisin @Wondadog :in mielipiteen.
Mielenkiintoinen uusi ketju, vaikka tarkoitus jääkin hieman epäselväksi sijoitusfoorumilla.
Lukaisin ketjun kommentteja läpi. Minulla on kirjoituksen ja ajatusten juoksua yhdistävään kommenttin lyhyt tarina tosielämästä.
Koko työurani selvästi kirkkaimmalla ajatuksella varustettu esimies ja kolleega löytyy vuosituhannen alusta. Kaveri oli ylivertainen analyyttisessä ajattelussa. Asioiden yksinkertaistaminen ja nerokkaat ratkaisuehdotukset peittosivat jatkuvalla syötöllä kaikkien muiden kyvyt. Oli vain yksi ongelma. Kaveri tarvitsi apua esitysten valmisteluun ja toisinaan jopa viestien kirjoittamiseen. Kaverin sähköpostit olivat joskus niin sekaisin, että niiden kääntämiseen suomen kielelle olisi vaadittu tulkkia. Kaikki varmasti arvasivat, että kyseessä oli melko vaikea lukihäiriö.
Silloinen työyhteisömme oppi olemaan arvostelematta ihmisiä tai heidän suoriutumistaan pelkän oikeinkirjoitustaidon perusteella. Palavereissa loistanut kaveri oli arvostettu johtaja ennen siirtymistään vielä vaativampiin tehtäviin. Pienet tai vähän suuremmatkaan kirjoitusvirheet eivät ole itseäni enää pitkään aikaan haitanneet, jos viestin sisältö on muutoin lukemisen arvoista.
Olen samaa mieltä, vaikka 3 esimerkin kohdalla voisi antaa hieman siimaa, se on vähän tulkinnanvarainen. Olen aika varma, että pian joku kertoo miten häntä ärsyttää, kun joku sanoo “kekä” eikä “kuka”, vaikka kyse on puhekieleen pesiytyneestä virheestä. Mutta ei toki ole tarkoituksen mukaista että ketjuun postataan lukematon määrä “aargh, en kestä kun teinin mukaan meidän wlanissa oli taas clitchi”, eli ymmärrän hyvin mitä haet takaa.
Eli pyritään pitämään tämäkin foorumin henkeen sopivan analyyttisena, vaikka tämä varmasti hetken hakee muotoaan. Pientä hyväntahtoista pilkettä saa toki olla.
En itse pitänyt @RimaPoika kommenttia pahantahtoisena, mutta myönnän hymähtäneeni @Astrix vastakuitille Toisella foorumilla, mistä idean surutta varastin, käy usein niin että korjausviestejäkin hieman korjataan. Tärkeintä on että hommassa pysyy koko ajan positiivinen, ei pätevä ote.
Oikeinkirjoitus on hieman kuin etiketti. Kumpaakin voidaan käyttää lyömäaseena ja oman erinomaisuuden korostamisena. Kun itse osaa säännöt, kuuluu eliittikerhoon ja voi arvostella niitä, jotka eivät siihen kuulu. Siitähän etiketti on saanut alkunsa, että aatelisto erottuu rahvaasta.
Toisaalta taas jotkin säännöt ovat ihan hyvästä ja helpottavat elämää. On hyvä esimerkiksi tietää, että ruokapöydässä ei ole korrektia röyhtäistä, tai vaikeuttaa omaa elämäänsä. Samoin huonolla kirjoitustaidolla voi vaikeuttaa omien ajatusten esittämistä.
Niinpä ajattelen, että kieliopin tai etiketin vaalimisessakaan ei ole mitään pahaa. Jos joku arvottaa muita ihmisiä kirjoitustaidon perusteella, niin se on tietysti oma menetys ja kertoo erikoisista prioriteeteista.
Tarkoitus ei ole ollut piikitellä ketään.
Vaikka sitä itseäni kohtaan vastineessa sainkin.
Toki myönnän näppäilyvirheeni, josta sain jo
huutia.
Toki viestissäni on edelleen toinenkin näppäilyvirhe, mutta olkoot.
Ps. Voi olla useampiakin.
Mutta tekemällä oppii.
Keskustelu oikeinkirjoituksen tarpeellisuudesta on ihan validi. Tiedän, että ala-asteellakaan kaikki opettajat eivät enää vaadi isoja alkukirjaimia tai pisteitä. Nämä ovat tietysti vain yksittäisiä anekdootteja.
Itse työskentelin monta kesää teinien kanssa eräällä maalaispaikkakunnalla. Isolla osalla sadoista ja sadoista teineistä oli aivan luokaton käsiala. Kaikki oli tikkukirjaimilla ja kirjoitettuna miten sattuu paperille. Lopputulos oli enemmän piirtämistä kuin kirjoittamista. Ensimmäisinä vuosina yritin päätellä, mitä paperissa oikein lukee, mutta myöhemmin tajusin vaihtaa linjaa.
Palautin paperit saman tien ja sanoin, että sen sijaan että yritän arvailla, mitä siinä lukee, kirjoita miten ihmiset kirjoittaa (huumorilla). Opetin isot alkukirjaimet, ja että tekstin tulee mennä riveittäin. Yhdellä huomautuksella kaikki alkoivat aina kirjoittamaan niin, että siitä sai selvää. Paikallisessa koulussa sitä ei selvästi koskaan vaadittu.
Nykyään kaikki olennainen teksti kirjoitetaan tietokoneella, ja maailma on täynnä hyviä oikolukuohjelmia. Hyvällä käsialalla ei ole enää mitään merkitystä, eikä ole välttämättä pian oikeinkirjoituksellakaan.
