Jos en ole skarppina, niin joka ja mikä menevät helposti sekaisin. Tätä virhettä tulee korjailtua omista teksteistä tasaisin väliajoin.
Korjaan kuitenkin sen verran, että joka ei viittaa edellisen lauseen viimeiseen sanaan vaan edellisen lauseen viimeiseen substantiiviin. Toisinaan en siis asettele substantiivia viimeiseksi sanaksi, vaan uskaliaasti viittaan muutaman sanan yli. Ennen en ollut näin laiska, vaan pyrin aina kirjoittamaan niin, että substantiivi, johon viitataan, on lauseensa viimeisenä sanana.
Eli ehkä en ole jokaisella kerralla mokannut sittenkään
Vellux tuossa listasikin hyvin muita sääntöjä. Pistetään listaan jatkoksi se, että abstraktiin sanaan (esim. rajoiltaan epämääräinen paikka) viitataan mikä-sanalla ja konkreettiseen joka-sanalla.
Esimerkki: Asun maaseudulla, missä on tapana… mutta: Asun Helsingissä, jossa on tapana…
Haluaisin tässä muistuttaa, että Teleste-yhtiön nimeä taivutetaan lyhyesti ja helposti ja oikein “Telesten, Telesteä”. (Genetiivi ja partitiivi)
“Koskisen”-nimistä yhtiötä taas ei voi taivuttaa oikein, joten se on ehkä vähän hankala omistettava.
Onko Inderesillä joku sisäinen vedonlyönti käynnissä siitä, kuka analyytikko pystyy ujuttamaan tekstiin eniten peilata-sanan eri muotoja? Missään muualla mediassa tai markkinoinnissa ei käytetä peilaamista niin paljon kuin inderesillä
Moni matkustaa yhä Thaimaaseen lomalle, vaikka pitäisi mennä Thaimaahan. Entä jos jokin asia tapahtuu pian? Kuuluuko sanoa, ei siihen mene kauaa vai ei siihen mene kauan? Entä jos kutsutaan ihminen käymään? Miksi sanotaan tule vaan, vaikka pitäisi sanoa tule vain? Miksi jonkin asian pitää tapahtua jossakin aikaikkunassa, kun sen pitää tapahtua jossakin ajassa? Miksi urheiluselostajat sanovat, että Leijonilla on kaksi minuuttia armonaikaa, kun se on vain aikaa? Eihän vastustaja ole erityisen armollinen missään vaiheessa peliä eikä sen lopussa varsinkaan.
