Pohdintaa sijoittajan avioehdosta

Hei

Nyt kaivattaisiin hieman parviälyä avioehdosta… Emme meinaa toisen puoliskon kanssa päästä yhteisymmärrykseen reilusta ja oikeudenmukaisesta avioehdosta.

Meillä on tilanne sellainen, että nykyiset tulot ovat suurinpiirtein samanmoiset. Molemmat näemme, että avioliittoon mennessä elämä ja talous siinä mukana on yhteistä, eli mikäli liitto joskus päättyisi eroon, niin avioliiton aikana kerrytetty omaisuus voidaan jakaa puoliksi.

Missä näkemyksemme eroavat: tähän asti kerryttämämme omaisuuden oikeudenmukainen jako erotilanteessa. Tämänhetkisen varallisuutemme ero on noin kolminkertainen.

Sanotaan esimerkin vuoksi, että henkilöllä A on kerrytettynä 300 rahaa ja henkilöllä B 700 rahaa. Tämä omaisuus on osittain kiinni omassa kodissa, osittain sijoitusasunnoissa ja osakesalkuissa. Miten sitten tämän omaisuuden kanssa pitäisi toimia eron sattuessa, jos halutaan toimia oikeudenmukaisesti…?

Toinen näkee asian niin, että olisi reilua kirjata avioehtoon niin että henkilö B saa erossa pitää tämän hetkisen rahallisen erotuksen eli 400 rahaa ja kaikki muu omaisuus sitten jaettaisiin puoliksi.

Toinen näkee niin, että henkilö A:n kuuluisi erossa saada sen, mitä lähtötilanteen 300 rahalle on tapahtunut avioliiton aikana ja henkilö B:n taas sen, mitä lähtötilanteen 700 rahalle on tapahtunut avioliiton aikana.

Minkälaisia ajatuksia tämä herättää teissä? Osaatteko arvata kumpi, A vai B, ajattelee ensin kuvatulla tavalla? Miksi puoltaisit sitä, että erotilanteessa henkilö B saisi lähtötilanteen erotuksen verran (400 rahaa) enemmän ? Entä miksi puoltaisit sitä, että sekä henkilö A (300 rahaa + sen tuotto) että henkilö B (700 rahaa + sen tuotto) saisi sen, mihin pisteeseen heidän lähtötilanteen omaisuus on kasvanut?

Toivottavasti osasin avata pohdintaamme ymmärrettävästi…
Kiitos ajatuksista jo etukäteen!

7 tykkäystä

Mulla on näin:

22 tykkäystä

Koen itse reiluksi vaihtoehdon, jossa kummallakaan ei ole oikeutta/velvollisuutta hyötyä toisen lähtötilanteen osuuden arvon noususta, tai kärsiä sen arvon laskusta.

Kärjistetty esimerkki, mutta lähtötilanteen erotukseen perustuva jako voisi johtaa tilanteeseen, jossa toinen pelaa/tuhlaa rahansa, ja toinen joutuisi korvaamaan tämän takia.

1 tykkäys

Minusta on loogisempaa jaotella ennen avioliittoa omistettu omaisuus. Esimerkiksi jos on 10 hehtaaria metsää niin se on 10 hehtaaria metsää eikä lasketa sen arvoa auki. Samoin jos on 75% yhteisestä asunnosta niin se on 75%. Euroissa tuon asian miettiminen kuulostaa hankalalta.

Osakkeissa asia on vaikeampi, kun avioliiton aikana osakkeita veivaillaan, rahaa lisätään ja nostetaan pois. On aika vaikeaa sanoa, mikä raha on mitäkin rahaa.

Esimerkki: henkilö myy osaketta 1000 eurolla ja lisää 1000 euroa. Kurssidipin tullessa hän ostaa Konetta 1000 eurolla ja Nokiaa 1000 eurolla. Kumpi oli kumpaa rahaa? Entä jos Nokian kurssi satakertaistuu ja Koneen puolittuu?

Mahdollista olisi pitää jotain kirjanpitoa avioeron varalle, mutta se kuulostaa aika masentavalta harrastukselta. Tai perustaa toinen avioliittosalkku erosalkun rinnalle. Varmaan vaikuttaa mielenlaatuun, jos joka viikko/kuukausi tekee valmisteluja avioeron varalle.

Kannattaa varmaan kysyä juristin mielipidettä🤔

7 tykkäystä

Meillä oli toisemme poissulkeva ehto. Oli helppo eron hetkellä jakaa vain huonekalut ja asunto, mitä yhdessä hankittu.

Toista kiinnosti sijoittaminen ja säästäminen, toista ei, joten en anna koskaan pääsyä omaan vaivalla kasattuun omaisuuteeni.

10 tykkäystä

Kannattaisin itse erillisiä omaisuuksia - etenkin avioliittoa edeltävältä ajalta - ja yllä JHeiskanen ja Huuhaa kuvasivatkin hyvin perusteita. Tuohon lisäisin ehkä vielä “autonomia-argumentin”, eli tässä ratkaisussa kumpikin on vapaa itse muodostamaan oman sijoitusstrategiansa sekä tekemään itse sijoituspäätökset (tai tekemään yhteissijoituksia, jos niin päättävät).

Kysymyksenasettelussa varallisuuserotusta tarkastellut osapuoli puolestaan esittää ratkaisua, jossa kaikki sijoituspäätökset ovat täysin yhteisiä - tai ainakin seuraamukset ovat yhteisiä. Jokainen ratkaisu, miten metsänhoito toteutetaan, tai mihin kurssiin Nokian osakkeita ostetaan ja myydään pitäisi olla yhteinen päätös. Riippuu varmasti liitosta, mutta minulle tämä olisi varmaankin liian integraalinen ratkaisu.

Rajaus avioliittoa ennen hankittuun omaisuuteen on järkevä.
Avioliiton aikana voi olla monia hetkiä, kun toisen kotona tekemä panostus auttaa toisen omaisuuden muodostumista esimerkiksi toinen on kotona lapsen/lasten kanssa mahdollistaen toisen työssä käynnin esimerkiksi jos on jonkulaisessa hälytys tehtävissä tai muuten epäsäännöllisiä työaikoja tekvä. Tällöin molemmat tekevät saman tulon eteen panostuksia, mutta toisen tilille kertyy tuloa ja eläke paranee ja toisen ei. Ei olisi reilua eikä kohtuullista, että kotiin jäävä jäisi tällöin korvauksetta.

14 tykkäystä

No joo, tuossa on aika helppo junailla itselle kaikki arvokas. Voi olla niin, että suhteessa nainen panostaa enemmän perheeseen, ostaa kaikki lasten vaatteet ja maksaa harrastukset ja uhraa aikansa yhteisen hyvän eteen samalla kun mies ostaa auton ja kasaa osakesalkkua. Lopussa sanotaan että auto ja osakesalkku oli itse ostettu ja naisen rahat vaan meni jonnekin, mitä oli taloudellisesti lukutaidoton. Voi herättää myös katkeruutta. Avioero on paska tilanne joka tapauksessa.

13 tykkäystä

En jaksa sen koommin miettiä asiaa ainakaan ensimmäisellä kierroksella. Kun on lapsia ja joutuu työelämän puolesta joustamaan puolin jos toisin niin olisi kaikissa tapauksissa niuhottamista lähteä erottelemaan kaikkea mahdollista. Näkisin absurdina tilanteen, jossa parempituloinen puolisko ei halua ostaa lapselle harrastevälineitä ym. koska nyt on kotiäidin vuoro hoitaa osansa! Näitäkin tahoja riittää

Mikäli ei lasten kaltaisia sitoumuksia ole tai varallisuusero on oikeasti huomattava niin harkitsisin asiaa toisen kerran

6 tykkäystä

Minulla on avioehto, jossa on määritelty, että kummallalkaan ei ole avio-oikeutta vanhemmilta saatuun tai perittyyn omaisuuteen tai sen tuottoon. Yhdessä hankittu omaisuus on tietysti avioerotilanteessa avio-oikeuden alaista.

3 tykkäystä

Avioeron varalta tekisin avioehdon, jossa kummallakaan puolisolla ei olisi avio-oikeutta toisen puolison nykyiseen omaisuuteen, sen sijaan tulevaan omaisuuteen eikä näiden tuottoon. Perustelen tätä sillä, että avioehto ei tässä vaihtoehdossa paranna eikä huononna kummankaan taloudellista asemaa suhteessa siihen, mikä tilanne on ennen avioehdon solmimista.

Sen tilanteen varalta, että avioliitto päättyisi toisen puolison kuolemaan, jättäisin puolisoiden avio-oikeuden voimaan. Tämä suojaisi vähemmän omistavaa puolisoa, jos enemmän omistava kuolisi ensin. Leski saisi tasingon määrän ilman veroseuraamuksia ennen perillisten ja testamentinsaajien oikeuksia.

Avioliiton aikana taloudellista epäsuhtaa on mahdollista tasata esim. yhteisellä tilillä, josta maksetaan talouden yhteisiä kuluja jne. ja jota parempituloinen voi kerryttää suuremmalla osuudella.

Rakkaus ja raha kannattaa pitää erillään. Tämän ymmärtävät yleensä parhaiten kertaalleen eronneet.

2 tykkäystä

Sanoisin, että reilu peli olisi, että B saa 400 rahaa enemmän, mutta vain siinä tapauksessa, että A ja B saavat kuitenkin molemmat ensin vähintään 300 rahaa eron sattuessa. Loput puoliksi. Voihan se olla, että myös B hassaa isommat rahat ja olisi se epäreilua, että B saisi enemmän, jos rahaa olisi eron sattuessa yhteensä enään 600 rahaa ja se menisi 500 B:lle ja 100 A:lle.

Täähän se yleisin lauseke näissä on. Suosittelen.

Jep. Suoraan avioliittolaki oppikirjasta.

Voi säätää sillä että laittelee toisen nimiin tai eri osuuksilla jos siltä tuntuu. Lusikat jaetaan sitten niin.

Omaisuudet erillään. Suosittelen lakitoimistoa, siellä saa kuulla miten kannattaa asiat hoitaa.

Kuten tuossa usea jo totesi, 1) kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen, jotta ymmärrys ja kirjaukset menevät oikein ja 2) elämäntilannekin vaikuttaa varmasti paljon. Sillä on loppujen lopuksi todella paljon eroa, ollaanko ns. perustamassa perhettä vai toisella kierroksella, ja omat lapset on jo hankittuina tai niitä ei ole iänkään takia tulossa.

Se mitä koetaan oikeudenmukaiseksi riippuu varmasti elämänkin lähtökohdista, elämän mukanaan tuomista valinnoista ja tulevaisuudennäkymistä. Sekä siitä, minkälaisista euromääristä oikeasti puhutaan.

Jos tarkoituksena on perustaa perhe jälkikasvulla (on jo, tiedossa tai tavoitteena), tällöin voisin itse arvioida oikeudenmukaisuutta esim. sen perusteella mikä olisi oma rooli lasten suhteen ja kuinka pitkään kummankin olisi suunniteltu olevan kotona tai minkälaisesta työstä saa palkkaa (esim. oma yritys, työntekijä kk-palkalla). Esimerkiksi kotihoidontuelle jääminen leikkaa tosi voimakkaasti eläkekertymistä ja miten tätä sitten kompensoitaisiin toisen toimesta.

Jos tuota jo kertynyttä omaisuutta (ja/tai sen tuottoa) haluaisi (yrittää) jättää avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta avioehdolla ei kuitenkaan poissuljettaisi kaikkea, tärkeintähän olisi määritellä ja sittemmin pitää tämä omaisuus erillään avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Esimerkiksi sijoitusasunnon tuotto voisi olla avio-oikeuden ulkopuolella (hoitotili tuottoineen) ja jos rahat sekottuvat muuhun, ne tulevat avio-oikeuden huomioitavaksi. Sama sijoitusten kanssa.

Vaikeita kysymyksiähän nämä ovat, kun taloudellista valtaakin voidaan jopa käyttää toista vahingoittamiseen. Ennen kaikkeahan tuo on sopimus siitä, miten asiat hoidetaan, jos paska osuu tuulettimeen eikä sitten tarvitse enää riidellä siitäkin.

Se mikä tuossa kannattaa myös huomioida on mahdolliset lahjoina tai perintöinä saadut omaisuuserät ja olisiko tällaisia merkittäviä tiedossa sekä miten niitä kohdellaan, ovatko avio-oikeuden alaisia vai jäävätkö sen ulkopuolelle.

2 tykkäystä

-Avioliitossa rahat on yhteisiä, jo laissakin määrätään puolison elatusvelvollisuus. Esimerkiksi sosiaaliturvassa ed. lain vuoksi jätetään huomiotta puolisot tulot vain jos on virallinen asumusero haettu, muutoin tulot ja katsotaan yhteisiksi tienasi ne kumpi puolisoista tahansa. Menee hankalaksi erotella avioliiton aikaiset menot ja rahat. Jos taas ei erotella huolellisesti, voi toinen helposti vedättää itselleen pienistä puroista enemmän rahaa kumulatiivisesti kymppitonneja muutamassa vuodessa ja laittaa ne vaikka osakkeisiin, silloin käytännössä osakkeita omistamaton maksaa omistavan osakkeista ja hyötymättä arvonnoususta lainkaan.

Eli ainut toimiva ratkaisu on lähteä siitä että avioliiton aikaiset tulot, menot ja arvonnousut on yhteisiä. Ennen sitä hankittu omaisuus taas on erillään. Jos on pakko pitää erillään esim toisen holtittoman rahankäytön vuoksi, niin yhteinen tili johon laitetaan reilu summa kuukausittain ja loput tulot pitää kumpikin itse, mutta tuo ei sinänsä estä toisen hyötymistä enemmän. Parempi pysyä avoliitossa jos haluaa pitää taloutensa kokonaan, tai lähes 100%, erillään.

1 tykkäys