Tarjolla olisi kyllä neljäskin vaihtoehto, mutta jostain mystisestä syystä sitä ei vaan kerta kaikkiaan voida käytännössä toteuttaa: hoitotyön tehostaminen.
Muorin viimeisten elinvuosien aikana tuli katsottua aika tarkalla silmällä, miten vanhustenhoito toimii keskisuuressa kaupungissa. Se toimii todella järkyttävän huonosti. Mutta kyse ei ole hoitajien määrästä, vaan töiden aivan järjettömästä organisoinnista.
Silleen pikkasen tiivistäen homma näkyy maksajan suuntaan suurin piirtein sillä tavalla, että akuutissa on noin 100% ajasta aivan järkyttävä ruuhka, viereisellä osastolla on yhtä paljon hoitohenkilökuntaa ja kokonaiset 1 (yksi) potilas, ja vanhusten geriatrisella osastolla kun on sellaiset vajaat 10 henkilöä työvuorossa, niin millä tahansa satunnaisesti osuneella hetkellä 1 ehkä tekee jotain hoitoon oikeasti liittyvää, loput istuvat hoitajien huoneessa hiplaamassa tietokonetta tai muuten vaan juttelemassa. Ja tämä siis täysin riippumatta siitä, ollaanko tarkkailemassa viralliseen vierailuaikaan tai ihan milloin tahansa muulloin.
Voitaisiin ehkä aloittaa homma siitä, että annettaisiin kaikille lääkärijohtajille kenkää ihan samantein ja palkattaisiin tilalle tuotantotalouden diplomi-insinöörejä. Palkkarakenne muutettaisiin sellaiseksi, että huonojen hoitajien palkat laskisivat merkittävästi ja parhaiden nousisivat. Ja lopetettaisiin jokaisen syöttämisen kirjaamiset tietokoneelle. Mitä ihmeen hyötyä niistä on, kun sitten ihan oikeissa tapahtumissa ei kukaan vaivaudu tekemään epikriisiä. Että niinqu lukisi ne kirjaukset ja kirjoittaisi jotain johtopäätöksiä. Niin että se seuraava vuorossan olevan lääkärin ei tarttisi aloittaa poikkeuksetta hommia hiplaamalla tietokonetta ties vaikka kuinka kauan, että saisi edes jonkun käsityksen siitä, että mitähän tällä potilaalla on kenties aiemmin ollut vaivana.
