Avataanpa keskustelua taas viikonlopun jäljiltä. Alla pari nostoa, jotka liittyvät suomalaisia puhututtaneisiin aiheisiin:
Ensimmäisenä käännytyslaki, jossa puolalaiset näyttävät ottavan hieman push-backiakin tiukemmat otteet käyttöön: Puolan parlamentti äänesti rankasta keinosta rajalle: tuli vapaa uhkatilanteissa | Uutisia lyhyesti | Yle
Maan parlamentti Sejm on hyväksynyt lain, joka sallii sotilaiden, rajavartiiden ja poliisien käyttää tappavaa voimaa uhkaavissa tilanteissa. Virallisilla matkustusasiakirjoilla, virallisilla rajanylityspaikoilla, hyvin käyttäytyvillä ja legitiimeillä syillä rajoja ylittävillä ei tämänkään uudistuksen jälkeen ole syitä pelätä henkensä puolesta, vaikka aktivistit näin pelottelevatkin:
“Yleiseurooppalainen oikeusjärjestö Euroopan neuvosto ja aktivistijärjestöt ovat olleet huolissaan siitä, että laki johtaisi poliisin, rajavartijoiden ja sotilaiden mielivaltaiseen väkivaltaan”
Kuulostaa oudolta, jos puolalaisten turvallisuusviranomaisten moraali roikkuisi noin ohuen langan varassa. Suomen kannalta tämä on luonnollisesti huono uutinen, sillä tämä tekee muut reitit houkuttelevammiksi kuin Puolan rajan laittoman ylityksen.
Toisena nostona EU:n hylkäämä Länsiradan tukihakemus: ”Aika raju oletus” – Asiakirja paljastaa, miksi Turun tunnin juna jäi ilman EU-rahaa
Mahtaa olla huono hanke, jos jopa EU hylkää hakemuksen. Toisaalta, jos tutkii nykyisen radan reittiä, niin kenen mielestä oli hyvä idea kiertää ylimääräiset 50 kilometriä ja vetää rata Karjaan (2016: 7 905 asukasta), Inkoon (2023: 5 386 asukasta) ja Siuntion (2018: 6 134 asukasta) kautta?
Aki Kangasharju tiivistää mielestäni yleisestikin poliitikkojen suurimman puutteen:
“Kangasharju muistuttaa, että taloudellisia valintoja tehdessään päättäjien tulisi aina ottaa huomioon valintojensa vaihtoehtoiskustannukset. Hän huomauttaa, että jos hanke rahoitetaan valtion omaisuuden myyntituloilla, sen pitäisi pystyä lyömään myytävän omaisuuden pitkän aikavälin tuotto-odotus.”
Kustannukset eivät sitäpaitsi edes rajoittuisi suoriin kustannuksiin (ellei käy todella hyvä tuuri ja alettaisiin käyttää rakennusvuoden päästöjä vertailutasona):
Valtiovarainministeriön (VM) sekä liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) viimevuotisessa selvityksessä rakentamisesta aiheutuvien päästöjen laskennalliseksi takaisinmaksuajaksi arvioitiin noin 140 vuotta. Suurten raidehankkeiden ilmastovaikutusten todettiin myös olevan ”selvästi negatiivisia” nykyisen rakennusteknologian puitteissa.
Parhaassa tapauksessa me rakennetaan kalliilla kannattamaton junarata ja maksetaan sitten päästöoikeuksista vielä lisää.
Kaikenlisäksi nämä arviot kuulostavat melko optimistisilta:
Länsiradan myötä komissio kuitenkin ennustaa kysynnän kolminkertaistuvan. Vuonna 2030 matkustajia olisi 2,4 miljoonaa, kun vuonna 2040 luku olisi ennusteen mukaan jo 7,8 miljoonaa.
75 prosenttia uuden ratayhteyden kysynnästä tulisi yksityisautoilijoista, 15 prosenttia linja-automatkustajista ja 10 prosenttia varsinaisista uusista matkustajista. Hankkeen tärkein taloudellinen hyöty tulisi nimenomaan matkustajien ajansäästöstä.
Ensinnäkin tämä ajansäästö riippuu junan nopeutta enemmän siitä missä matkan lopullinen määränpää on. Oma auto voi olla nopein keino matkustaa, jos julkisten jatkoyhteydet ovat hitaita tai harvassa. Lisäksi tuo ajansäästö on mielestäni kyseenalainen taloudellinen hyöty. Osa pystyy käyttämään matkustusajan työntekoon, joten heille ei ole suurta merkitystä kestääkö matka tunnin vai kaksi. Vapaa-ajan matkoista ajansäästö ei tuota rahallista hyötyä. Toisaalta autoilu on viinanjuomisen jälkeen toiseksi raskaiten verotettua, joten valtiontalous kärsii merkittävästi, jos joku menee ja luopuu polttomoottoriautostaan.
Fun fact: Alustava hinta-arvio on 3,4 miljardia euroa (toteutuessaan varmaan jotain 4+). Matkoja Turku-Helsinki radalla tehdään vuosittain “yli miljoona”. Matkaliput “halvimmillaan alle kympillä”. Näistä kun pyöritellään, niin tuolla 3,4 miljardilla voitaisiin tarjota ilmaiset matkat vuoteen 2364. Itseasiassa ikuisesti, koska 2024 otetulle lainalle arvioidaan 3,2%:n vuosikorko, joka tekee 109miljoonaa vuodessa.
Itseasiassa pelkillä korkokuluilla voidaan paitsi tarjota ilmainen matka, mutta lisäksi tarjota bonuksena 100 euroa/suunta. Ja tämä tästä ikuisuuteen. Ainakin itselleni tämä kuulostaisi houkuttelevammalta kuin matka-ajan lyheneminen 40min/suunta. Tässä on itseasissa 150 euron tuntipalkka. Petteri saisi Turkuun täystyöllisyyden, kun jopa sillä 9 euron päivätuella kannattaisi lähteä pääkaupunkiseudulle työkokeiluun, vaikka vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Mitkä työnteon kannustimet
.
Kaiken lisäksi osa rahasta saadaan takaisin ansiotuloveroina kun työmatkavähennyksiä ei voi enää tehdä, joten tämähän sopisi itseasiassa suoraan vasemmiston vaaliohjelmaan, sillä työtätekevien verotus kiristyy.
Jos otetaan vielä Keskustalainen näkökulma, niin koko maassa tehdään vuosittain 15 miljoonaa junamatkaa, joten noilla korkokuluilla saataisiin tiputettua jokaisen lipun hintaa 7 eurolla. Huono puoli olisi toki arvonlisäverotuottojen laskeminen.
Jos palataan taas aiheen vakavaan käsittelyyn, niin matka-ajan lyheneminen ei välttämättä auta, mikäli myös vuoroja ei lisätä riittävästi. Jos kuvitellaan, että työntekijän pitäisi olla töissä tasan kello 10:00, johon hän nykyisin ehtii 8:00 lähtevällä junalla. Matka-ajan lyheneminen 40 minuutilla ei kauheasti lohduta, jos hän joutuu edelleen lähtemään kello 8:00 junalla. Itseasiassa edes junavuorojen lähtöjen tuplaaminen 30 minuutin välein ei riitä. Työmatka kestää edelleen 2 tuntia, vaikka matkustusaika lyhenisikin. Toinen vastaava esimerkki on, että työpaikan sijainnista riippuen kaukobussi saattaa olla kätevämpi, koska sen reitti kulkee lähempää työpaikkaa.