Eihän tässä auta kuin muistella lämpimämpien päivien keskimäärin halvempaa sähköä. Muutenhan perinteinen teboilin parlamentin väite siitä, että kyllä pörssiyhtiö kiskoo asiakkailta rahat kunnallista sähkölaitosta tehokkaammin alkaa näyttää paikkaansa pitävältä.
Mistähän luulet demareidenkin omiman Suomen vaurastumisen hyvinvointivaltioksi toisen maalmansodan jälkeen tulleen?
Neste on tuonut edullista maaöljyä Suomen puunjalostus-, tekstiili/jalkine-, meijeri- yms teollisuuden Neuvostoillittoon viemillä tuotteiden tuloilla (ns. bilateraalinen kauppa), siitä on hyötynyt koko Suomen talouselämä. Ja myös kalastajat edullisten sinkkiämpäreiden myötä; palamattomat sinkkiämpärit ovat myös estäneet lukuisia tulipaloja tuhka-astioina helposti syttyvien muoviämpäreiden korvaajina. Nesteestä on kehittynyt yksi johtavista uusiutuvien polttoaineiden tuottajista maailmassa. Nesteen ympärille on syntynyt myös laaja muovinjalostusteollisuus.
Tietysti Suomen hyvät tuotteet ovat kelvanneet muuallekin maailmalle.
Kotimainen polttoaine ei olisi millään riittänyt kasvavien kaupunkien energialähteeksi, eikä riitä vieläkään. Saksakin lisää kivihiilenpolttoa, kun energiewende ei onnistunutkaan; tosin Saksalle kivihiili on kotimainen polttoaine. Puusta saa paremmat vientitulot tekemällä siitä sellua, kartonkia ja paperia yms.
Parin viimeisen vuosikymmenen virheiden vastuunkantajia ovat kaikki nykypoliitikot ja Suomen kansa, koska äänestimme heidät valtaan.
Miten pitkälle vasemmalta laidalta pitää edetä voidakseen sanoa vilpittömästi, että he aloittivat suomettumisen perinnön purkamisen; Tarja Halonen/Tuomioja/ Vasemmistoliiton Nato-vastustajat?.
1 tykkäys
Et ehkä ymmärrä, mitä tarkoitetaan “sähköomavaraisuudella” tässä yhteydessä. Se EI tarkoita, että Suomi tuottaa aina kaiken tarvitsemansa sähkön. Se tarkoittaa, että vuositasolla tuotamme saman verran kuin kulutamme. Kun on poikkeuksellisen kova kulutus, kuten nyt, tarvitaan tuontisähköä ja hinta voi nousta.
Tuulipuistojen mollaustakaan en tajua. Tänään on kovassa pakkasessa tuullut mukavasti ja tuulivoima tuottaa yhden OL3:n verran sähköä. Siis 1000-2000 MW. Tuulivoimaa on tullut koko pakkasjakson aikana 1000-3000 MW eli jopa tuplasti OL3:n verran. Hyvin merkittävä tuotantomuoto ja onneksi juuri tammikuu on hyvin tuulinen kuukausi. Juuri silloin kun sitä myös tarvitaan.
Täydellinen omavaraisuus kaikella kuviteltavissa olevalla kulutuksella ei ole järkevää rahojenkäyttöä. Mutta tietenkin pitää reagoida jos tämänpäiväiset hinnat yleistyvät. Se ei olisi kestävää. Yksittäisenä päivänä tuskin johtaa kummempaan.
8 tykkäystä
Mutta tietenkin pitää reagoida jos tämänpäiväiset hinnat yleistyvät. Se ei olisi kestävää. Yksittäisenä päivänä tuskin johtaa kummempaan.
Töissä esimiehet kyselivät aamulla voiko tänään aloittaa sitä tai tätä, jos sähkökatko tulee niin kalliit materiaalit tuhoutuvat.
Jos elettäisiin selvästi alikehittyneessä maassa niin meilläkin olisi järeämmät varavirtajärjestelmät käytössä mutta nyt ei ole kun on luotettu siihen että Suomessa sähköverkot ovat toimineet vuosikymmeniä.
Tällä surkeudella on jo vaikutusta Suomeen investointiympäristönä.
2 tykkäystä
Pörssihinnoittelu ei toimi näissä oloissa
Sähkön pörssihinnoittelu ei perussuomalaisten mukaan toimi näissä oloissa ja tuottaa älyttömiä tuloksia. Esimerkiksi torstai-iltana 25.8. klo 20–21 pörssihinta oli 75 senttiä kilowattitunnilta
Hätätilanne edellyttää toimia heti
Perussuomalaiset vaatii, että hallitus ryhtyy välittömiin toimiin yhteistyössä energiateollisuuden sekä Pohjoismaiden ja Baltian hallitusten kanssa. Alueen kansalaisten ja yritysten ei tule joutua Saksan ja Ranskan energiapolitiikan virheiden maksajaksi.
– Energiateollisuuden on ymmärrettävä, että sähkön vähittäishinnoittelua on muutettava. Vesi-, ydin- ja tuulivoima sekä uusiutuvat polttoaineet kattavat pääosan sähköntuotannosta. Kotimainen ja pohjoismainen puhdas sähkö on myytävä kuluttajille kohtuuhinnalla, tarvittaessa pörssin ohi. Pörssisähkön hinnoittelu ei ole luonnon laki, joten sitä on muutettava ennen kuin kansalaiset nujertuvat sähkölaskujensa alle, toteaa Ranne.
Purra muistuttaa, että Suomen sähkömarkkinalaki myös edellyttää kohtuuhintaisen sähkön tarjoamista kuluttajille.
Ja nyt ei sitten kuulukaan yhtään mitään vaatimuksia persuilta.
2 tykkäystä
Olisiko niin että asioiden hoitamisessa menee aikansa. Olihan hoitajamitoituskin ihan vain luvun muuttaminen lakiin. Ja kaikki muukin poliittinen päätöksenteko ottaa aikansa,tosin tässähän on sekin että esimerkiksi Fortum sanoo että oma määräaikainen joka on 17snt/Kwh on kohtuu hintainen,ollessaan vähintään 2kertainen nyt myytäviin sopimuksiin.
Onneksi olen kotona noin 2-3kk vuodesta tällä haavaa niin ei ole muuta kuin peruslämmöt muuten päällä.
Uskon että nykyinen hallitus saa päätöksiä nopeammin aikaan kuin entinen riitaisa hallitus.
Meinaan vaan että nykyinen hallitus “sulki” itäisen rajamme nopeammin kuin edellinen “sulki” uudenmaan.
Kyseessä siis vertaus Venäjän mobilisoimaan hybridi vaikuttamiseen ja sitten covid sulkuihin
1 tykkäys
Miten tuo sähkön keskihinta sitten on kehittynyt pörssisähkön yleistymisen ja pienten sähkölaitoksen häviämisen myötä? Jos sähkö on keskimäärin halvempaa, niin kyllähän tämä kovien pakkasten kirvoittama paniikki aiheen ympärillä on aika turhaa.
Nämä ovat melko surkuhupaisaa luettavaa. En syyttele sen kummemmin puolueita/oikeistoa. Tätähän se monesti on. Vaaditaan oppositiossa sitä ja tätä. Fanitkin saattavat olla näiden vaatimusten tukena. Sitten kun päästään valtaan ja asioille voisi tehdä jotain niin syystä x tai y ollaan joko hiljaa tai selitetään miksi ei onnistu. Aina on helppo kritisoida populistisesti, vaikka ei todellisuudessa olisi mitään halua muuttaa näitäkään asioita.
Kokoomuksella ja persuilijoilla on yhteensä noin 40% kannatus. Varsinkin sellaisia asioita olisi varmaan syytä ajaa eteenpäin, mitä molemmat ovat vaatineet oppositiosta. Todellisuudessa asiat menevät tässäkin juuri kuten voitiin olettaa: puheet riittävät eikä välittömiä toimia enää vaadita.
9 tykkäystä
Osalta olen samaa mieltäkin, mutta olisin odottanut että meidän 1950 -luvulta peräisin oleva etuusperustainen työeläkejärjestelmä ei olisi jäänyt kokonaan ulkopuolelle. Nykyinen etuusperusteinen maksujärjestelmä on jäänyt riippakiveksi, siitä eivät hyödy kuin eläkeyhtiöt. Suomenkin olisi jo aika siirtyä maksuperusteiseen eläkejärjestelmään, joita käytetään sivystyneissä EU -maissa, lähin malli olisi Ruotsissa.
Kuntien käyttämä hankintalain ohituskaista on varsin jokapäivästä toimintaa esim. Helsingin kaupungilla. Ja on outoa, että siihen ei kukaan uskalla puuttua. Helsinki ei ole ainoa, joka käyttää lain porsaanreikää törkeästi.
Samaa mieltä olen siitä, että hallitus leikkaakortistossa olevien työkyvyttömien tuloja. Kortistoonhan siivottiin Kataisen aikana paljon mm. mielenterveys potilaita, kun mielenterveys -palvelut ajettiin alas. Henkilöitä, joille kortisto on tasan väärä paikka. Mutta ovatpahan poissa sllmistä. Näitä ovat avustaneet eri säätiöt, mutta ymmärsin että niidenkin mahdollisuuksia auttaa pienennetään. Mutta eiväthän henkilöt käy äänestämässä niin ei kait asia poliitikkoja kiinnosta.
Moni kortistossa oleva on moniongelma tapaus, jonka työllistäminen on todella ongelmaista. Yhä kasvava joukko on se, joka odottaa esim. leikkausta, jotta pääsisi kuntoutuksen jälkeen takaisin työelämään. Eräskin tietämäni tapaus on jo kolme vuotta ollut selkäleikkaus -jonossa Uudellamaalla ja peruspäivärahan varassa.
Osa-aika/pätkätyön kanssa tulisi samalla joustoja lisätä. Monesti niissä palkkaus on huono ja jos viikon jälkeen työt loppuukin niin joudut 7 päivän karenssille. Ja työttömyyskorvaukset alkavat juosta vasta 2kk päästä KELAn byrokratian takia. Ei ole oikein järkeä ottaa työtä vastaan, jos tuo aikakin pitäisi elää. Nyt käynnissä oleviin lakkoihin niin asia ei ole niin mustavalkoinen. Hallitus on poiminut eri maiden sopimuksista pisteasioita ja jättäen huomioimatta sen toisen maan sopimuksen kokonaisuuden, missä nuita pisteasioita on taas hyvitetty/jyvitetty toisaalla. Eli hyvin yksisilmäisesti tehtyjä poimintoja ajattelematta kokonaisuutta. Suomessa tehdään monesti se virhe, että nostetaan yksi asia esiin eikä ajatella miten se asia liittyy kokonaisuuteen. Meilläkin on valitettavasti paljon yrityksiä, joissa ei ymmärretä, että se yrityksen pääoma kävelee aamulla sisään ja illalla ulos. Ja monien tutkimusten mukaan mitä paremmin pääoma voi, sitä paremmin se tuottaa.
Julkisen sektorin pienentämiseen ei löytynyt keinoja tuoltakaan. Ja jos velkaantumista halutaan vähentää niin meidän julkinen sektori on se, joka tuota velkaa kasvattaa. Soten myötä me varmaan teemme esim. hallinto-lääkäreiden suhteen ennätyksen Euroopassa verrattuna väkilukuun. En tiedä onko tuohon tilastoa. Yksityisen sektorin “ulkoistaminen” oli vasemmistohallituksen tietoinen päätös eikä siitä edes keskusteltu sen jälkeen, kun Keskusta sai oman byrokratia himmelinsä eli 21 “hyvinvointialuetta”. Järjetöntä, tuhoon ajavaa politiikkaa. Tulee mieleen vanha DNA:n mainos, jossa Annika Saarikko heittää sytyttää tuhat lappusilla takkaa ja toteaa “Ihanan kallista”. Pääministeri Marin toteaa vieressä Balenciagan leggingseissä, että “Elämä on”.
Varsinkin hallinto-virkamiesten irtisanominen pitäisi tuoda samalle tasolle kuin yksityisellä puolella. Nythän se on käytännössä mahdotonta, eihän korppi korpin silmää noki. USA:ssa on tähän varsin selkeä tapa, joka toimisi meilläkin.
Toisaalta en pitänyt siitä, että haastattelija tuntui välillä unohtavan asemansa. Suutari pysyköön lestissään.
2 tykkäystä
Mielestäni pörssi toimii ihan kuten sen pitää. Tarjonta ei pysty kattamaan kysyntää → hinnat raketoivat. Käänteisessä tapauksessa hinnat painuvat jopa negatiiviseksi. Sekin nähtiin monta kertaa. Ymmärrän sen valtavan suorasähköllä lämmitettävän omakotitalon omistajan tuskan kun ei saa pidettyä torppaa kuumana puoli-ilmaiseksil. Mutta pörssinhän kuuluu toimia juuri näin.
Pörssi ohjaa kulutusta ja tuotantoa/investointeja. Jos hinta on pysyvästi korkea, syntyy kannustin rakentaa valtavia pääomia vaativa ydinvoimalaistos, jonka rakentaminen voi kestää 15-20 vuotta. Jos hinta ei ole pysyvästi korkea, ei ongelma ole suuri eikä tällaista kannustinta myöskään synny. Tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan subventoiminen ei olisi järkevää, vaan nimenomaan nostaisi sähkön todellista hintaa kohtuuttomasti (verojen muodossa).
Sen myönnän, että päätös investoida ydinvoimalaitokseen on vaikea. Ydinvoimalainvestoinnit ovat loputtoman pitkiä ja kalliita projekteja, joissa pitäisi ennustaa energiantarve jopa 20-50v päähän. Se on todella vaikeaa. OL4 kuopattiin, vaikka se oli jo saanut luvan. OL3:n ongelmien takia sitä pidettiin liian kalliina ja riskipitoisena projektina. Enkä ihmettele.
Itse toivon, että pienydinvoimaloihin riittää tulevaisuudessa pääomia ja ehkä jopa pientä yhteiskunnan tukea, jotta niitä lähdetään rakentamaan aikaisessa vaiheessa myös Suomessa. Tällä tavoin voidaan luoda markkinat ja osaamista myös markkinaehtoiselle sähköntuotannolle - aivan kuten tuulivoiman kohdalla, jolle ei tukia ole maksettu enää 7 vuoteen.
9 tykkäystä
Sähköpörssi tosiaan toimii suuressa kuvassa kuten pitääkin. Talven 2022 jälkeen asioita vähiten ymmärtävillekin olisi pitänyt selvitä, että ajoittain hinnat voivat nousta todella suuriksi. Jos se on ongelma, eikä oma taloudenhoito esim. vuodenajallisesti väistämättä heitteleviä hintoja, silloin ratkaisu on kiinteähintainen sopimus.
Olipa kyse sähkönhinnan hetkellisestä noususta tai vaikkapa kämppälainojen korkojen noususta, niin etenkin sillä hetkellä oppositiossa olevista puolueista kuuluu kerta toisensa jälkeen huutamista siitä, kuinka valtion tulee rientää apuun maksamaan osa laskuista. Mutta sitä kai se hyvinvointivaltio on, että itse ei tulisi joutua kantamaan vastuuta omista valinnoistaan.
9 tykkäystä
Viime vuonna oli mahdollisuus hankkia ihan kohtuuhintainen määräaikainen sähkösopimus niin on ihan turha valittaa jos nyt joutuu lämmittämään sähköllä taloa kalliilla pörssisähköllä.
Pörssisähkö on muutenkin huono sähkölämmittäjälle koska silloin käyttää eniten sähköä kun se on kalleimmillaan.
Kallis hinta toimi juuri niin kuin piti perjantaina - kulutus väheni eikä syntynyt tehopulan riskiä. Jos kaikilla olisi kiinteä hinta ei kulutuksen vähentäminen olisi samalla tavalla kiinnostanut.
4 tykkäystä
Avoin kirje Paavo Väyryselle
Terve Paavo
Seurasin ensimmäistä kertaa valtiollisia vaaleja pienen lapsen pinnallisuudella vuoden 1994 alussa, kun presidentti valittiin ensi kertaa suoralla kansanvaalilla. Olit minulle tuolloin vain yksi narisevalla äänellä puhuva pyöreälasinen pukumies, joka ei ihan päässyt toiselle kierrokselle. Kun 90-luvun lopulla kiinnostuin toden teolla politiikasta, olit jo kadonnut Brysseliin eikä sinusta enää juuri puhuttu. Luin urastasi ja luulin sen olevan jo päättymässä eurooppalaiselle norsujen hautuumaalle.
Nousit eduskuntaan 23-vuotiaana lapsitähtenä vuonna 1970, muutamaa vuotta myöhemmin sait ensimmäisen ministerisalkun, ja jo 30-vuotiaana nousit sensaatiomaisesti ulkoministeriksi vuonna 1976. Itse Kekkonenkin taisi tuolloin nähdä sinussa tulevan presidentin, jahka vähän aikuistuisit. Jo tuolloin sinussa näkyi ne valot ja varjot joista olisit tuleva seuraavan puolen vuosisadan aikana tunnetuksi: terävä äly, valtava kunnianhimo, kulmikas luonne ja jonkinasteinen pakkomielle valtaan.
Seuraava uraloikkasi oli vuoden 1980 nousu kepun puheenjohtajaksi, kun syrjäytit Kekkosen epäsuosioon joutuneen kepu-ikoni Johannes Virolaisen. Seuraavana vuonna koit ensimmäisen takaiskusi, kun epäonnistuit masinoimaan alkoholisoituneen YYA-jyrän Ahti Karjalaisen puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Vuonna 1983 alkoi jälleen uusi punamultayhteistyö maata dynastian tavoin dominoineen SDP:n ja kutistuvan apupuolueen kepun johdolla. Sinusta tuli Sorsan hallitukseen ulkoministeri, ja käynnistit operaatio Tahtopolitiikan – toimintalinjan, jonka tarkoituksena oli kohottaa kepun profiilia ja ajaa Sorsa järjiltään, niin ettei hän voisi käydä edes vessassa ilman julkista notaaria. Janosit nousua kalifiksi kalifin paikalle ja aloit vuonna 1986 suunnitella SDP:n syrjäyttämistä seuraavasta hallituksesta. Syntyi legendaarinen kassakaappisopimus, jossa johdollasi kolme porvaripuoluetta – kepu, kokoomus ja RKP – sopivat muodostavansa vaalien jälkeen hallituksen, kunhan vain saisivat enemmistön paikoista. Mauno Koivisto runnasi kuitenkin laajoilla valtaoikeuksillaan maahan sinipunahallituksen, haukkuen sinut maanrakoon ja sysäten kepun oppositioon. Jouduit kysymään henkilääköriltäsi, voiko vitutukseen kuolla.
Haastettuasi toivottomista lähtökohdista Koiviston vuoden 1988 presidentinvaaleissa käänsit katseesi vuoteen 1994, josta olisi tuleva suuri hetkesi ja johon jokainen hengenvetosi seuraavien kuuden vuoden aikana olisi tähtäävä. Tiesit että myös Sorsa haluaisi tuolloin presidentiksi, ja olit varma että olisitte toisella kierroksella vastakkain – mikä kliimaksi siitä tulisikaan historialliselle vihanpidollenne! Silloin olisi aika näyttää pöyhkeyteensä tukehtuvalle SDP:lle, että Suomi on sentään vielä porvarillinen maa.
Ensimmäinen, dramaattinen peliliikkeesi kohti presidentinvaalien voittoa oli keväällä 1990 kertoa äimistyneelle kansalle, että luovut vapaaehtoisesti kepun puheenjohtajuudesta tulevana kesänä. Tilallesi valittiin puolueen vasta 36-vuotias superlupaus, Kannuksen Kennedy Esko Aho. Halusit tällä liikkellä hieman sivuun epäsuositun päivänpolitiikan kovasta ytimestä ja arvelit voivasi ohjailla Ahoa taustalta mielesi mukaan á la Kekkonen-Sukselainen. Seuraavana keväänä 1991 Aho johdatti kepun ”veret seisauttavaan” vaalivoittoon ja pääministeripuolueeksi porvarihallitukseen paljon paikkoja menettäneen kokoomuksen kanssa, kun SDP paineli suoraan oppositioon nähdessään mitä tuleman piti. Sinusta tuli jälleen itseoikeutetusti ulkoministeri.
Suomi ajautui lamaan, ja järkytykseksesi Aho sivuutti isällisen ohjauksesi ja muodosti läheisen yhteyden Koivistoon. Aloit savustaa Ahoa ulos vihjailemalla Koivistolle, että ”pääministeri on väsynyt” ja ”pääministeri ei jaksa”. Olen monesti miettinyt, miten tämä operaatio sopi yhteen vuosien 88-94 yleisen pelinkirjasi kanssa, jossa tarkoituksenasi oli olla hieman etäämmällä päivän- ja eritoten sisäpolitiikasta. Ja edelleen, kyllähän sinun Paavo piti se ymmärtää, että ajatus arkkivihollinen Väyrysestä pääministerinä torppaamassa Suomen EU-jäsenyyspolkua ei stimuloisi kaikkia akselistoja Koiviston korvien välissä – Koiviston, joka juuri Aho-savustuksesi keskellä teki vuonna -92 aloitteen Suomen liittymisestä EU:hun.
Epäonnistuttuasi Ahon sabotoinnissa erosit ulkoministerin tehtävästä vuonna -93 ja keskitit kaiken tulevaan vaaliin. Olit kuin shakinpelaaja joka uhraa upseerejaan päästäkseen kaikki tai ei mitään -tyylillä vastustajan kuninkaan kimppuun. Tuo kuningas ei kuitenkaan ollut Sorsa, joka oli sensaatiomaisesti hävinnyt politiikan ulkopuolelta tulleelle Ahtisaarelle. Voisin olettaa sinun olleen tyytyväinen vaarallisen Sorsan kaatumiseen jo esivaalissa ja pitäneen Ahtisaarta heppoisampana vastuksena toisella kierroksellla. Vielä pari viikkoa ennen vaalipäivää olit menossa toiselle kierrokselle, mutta lopussa profiiliaan puolustusministerinä kohottanut Elisabeth Rehn painoi ohi. Syytit tappiostasi ”mediapeliä”, viitaten erityisesti siihen, että vaalipäivän aattona MTV:n uutisissa Seppo Lehto arveli sinun tilanneen 80-luvulla nootin Neuvostoliitolta.
Vuoden -94 presidentinvaalit olivat ja tulevat aina olemaankin urasi musertavin takaisku, joka syöksi sinut 13 vuoden loputtomalta tuntuvalle korpivaellukselle Eurooppaan. Kiinnostuin noin vuosina 97-98 politiikasta ja jalkapallosta, ja olit minulle kuin Diego Maradona, oman alasi virtuoosi jonka huippuajat olivat jo ennen syntymääni ja jonka juuri ja juuri muistan utuisena nähneeni tuona kohtalokkaana vuonna -94, jolloin teidän molempien urat vaikuttivat lopullisesti ja tuskaisen protestoinnin säestämänä katkenneen.
Vuonna 2007 tapahtui ihme, kun palasit kotimaan politiikan parrasvaloihin Vanhasen kakkoshallituksen ulkomaankauppaministeriksi. Ulkoministeriön kakkosmiehen paikka ei tietenkään ollut ihan sitä mitä lääkäri määräsi, mutta koit olosi kotoisaksi ja tulit erinomaisesti juttuun ulkoministeri Ilkka Kanervan kanssa. Syksyllä -07 juonsit hyväntuulisen itseironisella otteella Subin myöhäisillan talk showta ”Me, myself and I”. Elämä hymyili paremmin kuin kenties kertaakaan sitten vuoden -80.
Sitten erotiikan ammattilainen Johanna Tukiainen antoi Kanervan hänelle lähettämiä viestejä Hymy-lehdelle, mikä johti Kanervan kaatumiseen johtaneeseen kujanjuoksuun. Uudeksi ulkoministeriksi tuli kauhistukseksesi avoimesti Nato-jäsenyyttä kannattava EU-federalisti Alexander Stubb. Ette tulleet millään lailla juttuun ja saatoit vain maksoittunein mielin katsoa, kuinka Stubb kietoi kotimaan mediaa pikkusormensa ympäri ja roimi Venöjää Georgian viikon mittaisen sodan jälkituoksinassa. Stubb oli seuraavat vuodet Suomen suosituin ministeri, etkä voinut juuri toivoa helpostusta seuraavista, vuoden 2011 eduskuntavaaleista – siksi pahoin vallasta pahoin kuluneen kepun kannatus oli rapissut.
Suostuit vuonna 2011 ehdolle Uudellemaalle ja kiertelit korkean profiilin kepulaisena muuallakin Suomessa tekemässä vaalityötä koko puolueelle. Tuloksena putosit eduskunnasta osana kepun kaameaa romahdusta. Päivän verran olit kanveesissa, mutta ponnahdit nopeasti ylös todeten, että tämä oli loppujen lopuksi hyväksi tulevia presidentinvaaleja silmälläpitäen; voisit käyttää kaiken ajan ja energian niihin. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi yritti epätoivoisesti löytää sinulle vastaehdokasta esivaaliin, mutta kun kukaan ei lämmennyt, pääsit yllättävänä retroehdokkaana varsinaiseen vaaliin. Teit rennon hyväntuulisen kampanjan ja loit Vuokko & Paavo -mukeista ilmiön. Jälleen toisen kierroksen paikka oli viime päiviin saakka ihan käden ulottuvilla, mutta taas pikkupuolueen komeetta painoi vaalipäivänä ohi. Olit kuitenkin kepun juhlittu sankari komealla äänimäärällä. Olen monesti miettinyt, että tuo vaali-ilta olisi ollut sinulle 65-vuotiaana täydellinen paikka lopettaa valtakunnan huippupaikkojen tavoittelu. Olisit kaatunut hienolla taistelulla saappaat jalassa kuin Raimo Helminen kevään 2008 kuudennessa puolivälierässä ylivoimaisia Kärppiä vastaan. Siihen vielä yksi kierros Brysseliä perään leppoisan matalalla profiililla ja vuoden 2019 puoluekokouksessa kunniapuheenjohtajana eläkkeelle useampiosaisten muistelmien tekoon seisaaltaan suosiota osoittavan puolueväen edessä.
Mutta et malttanut. Olit luvannut Kiviniemelle, ettet lähde tukemaan ketään tulevan kesän -12 puoluekokouksen puheenjohtajavaalissa, mutta pian presidentinvaalien jälkeen lähdit itse puheenjohtajavaaliin, savustaen sunnuntaisen aprillipäivän lumimyräkässä sydänjuuriaan myöten loukkaantuneen Kiviniemen ulos kisasta. Hävisit ensimmäisen kauden tuntemattomalle kansanedustajalle Juha Sipilälle, mutta et ollut niin hirveän pettynyt; näit Sipilässä kokemattoman, konservatiivisen alkiolaisen puheenjohtajan, jossa olisi hyvin tarttumapintaa asemoituessasi hänen harmaaksi eminenssikseen.
Keväällä 2014 menit komealla äänimäärällä mutta harmiksesi hieman vihollisellesi Olli Rehnille hävinneenä Europarlamenttiin. Tämän piti olla vain lyhytaikainen astinlauta kohti seuraavan vuoden isoa hillotolppaasi. Kepu oli sopivan epäpoliittiselta tuntuvan Sipilän johdolla noussut ylivoimaisesti suosituimmaksi puolueeksi. Pelikirjasi oli selvä: Kepun, persujen ja SDP:n hallitus, jossa sinä otat ulkoministerin paikan. Moukaroit Sipilää koko kevään 2015 kymmenillä sähköposteilla runnataksesi itseäsi unelmapestiisi, mutta lopulta Sipilä veti sinulta täysin maton jalkojen alta lyömällä hynttyyt yhteen Stubbin kanssa ja näyttäen sinulle valtioneuvoston ovea. En tiedä sinusta, mutta rankkaisin tämän kaikkien aikojen pettymystesi listalla kolmoseksi vuoden -94 mediapelin ja vuoden -87 manuaalisen kassakaappimurron jälkeen. Koit että Sipilä oli joutunut puolueen katalien, liberaalien voimien liekanaruun. Kostit perustamalla alkuvuodesta -16 kansalaispuolueen, jonka riveissä sait kannattajakortit kasaan vuoden 2018 presidentinvaaleihin. Pääministeri Sipilä sai usein vastailla kiusallisiin kysymyksiin puolueen kokeneen mepin teutaroinnista. Voitit kepun ehdokkaan Vanhasen, mutta äänisaalis jäi hieman yli kuuteen. Kun sitten kansalaispuolueen puheenjohtajana lähdit haastamaan Sipilää kepun puheenjohtajavaaliin keväällä 2018, poliittisen jonglöörauksesi pallot putosivat lopulta peltoon, kun ensin sait kenkää kansalaispuolueesta ja hieman myöhemmin olit pakotettu vetäytymään myös kepun pj-kisasta. Erosit kepusta ja luovuit puolueen kunniapuheenjohtajuudesta.
Samalla kun kävit oikeutta kansalaispuolueen vanhojen puoluetovereidesi kanssa, seuraava siirtosi oli perustaa jälleen uusi puolue, Seitsemän tähden liike, jonka vedit vuoden 2019 eduskuntavaaleihin mitä ihmeellisempien hihhuliehdokkaiden kera, laihoin tuloksin. Kun myös kautesi meppinö päättyi, olit ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1970 ilman valtiollisia tehtäviä. Jossain vaiheessa dumppasit Tähtiliikkeen ja palasit kepuun, päästen käsiksi puolueen ruotsalaisen osaston kautta puoluevaltuustoon. Soutamisen ja huopaamisen jälkeen asetuit vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ehdolle kepun riveissä ehdolle rakkaassa kotivaalipiirissäsi Lapissa, mutta et tullut valituksi. Joku muu olisi saattanut lannistua tästä, mutta halusit jälleen presidentiksi, ja kun kepussa se tie nousi pystyyn, lähdit jälleen keräämään kannattajakortteja, joihin liittyen olet viime viikkoina tehnyt Postista tuloksettoman rikosilmoituksen. Olet kertonut eroavasi lopullisesti kepusta ja lopultakin lopettavasi valtiollisten tehtävien tavoittelun. Urasi poltiikassa on saapunut viimeiselle, tyhjälle ja pimeälle pääteasemalle.
Jo nuorena polittinen vakaumuksesi rakentui kahden peruskiven, alkiolaisen kepulaisuuden ja Paasikiven-Kekkosen linjan pohjalle. Venäjän lisääntyvä aggressiivisuus ja lopulta täysi sekoaminen vuonna -22 ei ole horjuttanut sinua linjaltasi, että Suomen täytyisi olla harmaan vyöhykkeen puolueeton maa idän ja lännen välissä. Oletko koskaan antanut täyttä aikaa ja mahdollisuutta sille reflektoinnille, että ehkä Kekkonen teki vuodesta -43 poliittisen uran loppuun asti välttämättömyydestä hyveen eikä enää ajaisi samaa politiikkaa, ottaen vielä huomioon että hän pyrki esimerkiksi EEC-sopimuksen myötä viemään Suomea länteen juuri niissä rajoissa jotka Neuvostoliitto sieti? Uskon kyllä että olet isänmaallinen mies ja uskot puolueettomuuspolitiikan olevan Suomelle parhaaksi. Olet viimeisten kahden vuoden aikana jäänyt näkemyksesi kanssa toisinajattelijaksi ja saanut hirvittävän määrän törkyä niskaan. Jollain tavalla on pakko ihailla järkähtämättömyyttäsi.
Isojen ja dramaattisten heilahdusten lomassa uraasi on mahtunut kevyempiäkin episodeja kuten jalasmökkikohu, Dostojevskin tuotannon ahmiminen viikonlopussa, krapulaörvellys Japanin keisarillisella nurmikolla, väitetty lentoemäntien takapuolien nipistely sekä lisämaksullisten kananmunien piilottelu salaattikeon alle EU-parlamentin lounasravintolassa. Tekevälle sattuu. Näistä ja viimeisten vuosien spedeilyistä huolimatta uskon että sadan vuoden päästä historioitsijoille sinusta piirtyvä ydin on kuitenkin väsymätön ja järkkymätön poliittinen eläin joka eli vallasta ja vielä enemmän sen tavoittelusta. Kuten Nixonille, sinullekin elämässä on ennen muuta kyse kamppailusta vaikka läpi harmaan kiven, ei helposta lokoilusta.
Aamuhämärä Keminmaalla,
auton takakontissa kirjat ja mukit.
Luminen tie, maakuntien tuvat.
Vuokko vielä ikkunassa:
Paavo, hei!
Kunnioittavasti,
Kale
41 tykkäystä
Se vaan että hinta ei ole yhtä kallis kaikialla samassa pörssissä. Muuten samaa mieltä. Esim Espanja ole kai missään pörssissä kai muiden maiden kanssa ja hyvin menee.
Suomi on samassa sähköpörssissä kuin Skandinavia ja Baltia, jossa Suomi muodostaa yhden hinta-alueen. Ruotsissa on taas 4 eri hinta-aluetta koska maan kantaverkko ei pysty siirtämään sähköä tarpeeksi pohjoisesta etelään. Sähköpörssi on toiminut hyvin, ainoa ongelma on kuluttajat jotka ovat menneet ottamaan pörssisähkösopimuksen ymmärtämättä mistä on kyse.
Espanjan tilanteeseen en ota kantaa, kai sitä voi muitakin malleja olla mutta Suomi ei pärjäisi ilman siirtoyhteyksiä muihin maihin.
Ja koska tämä on politiikkakeskustelu niin lisään että toivon että poliitikot malttavat pitää näppinsä erossa sähköpörssin toiminnasta.
5 tykkäystä
Mutta miksi pitää kantaa vastuu ja maksaa MUIDEN tyhmistä valinnoista(päättäjien jotka ideologian sokaisemana eivät ole huolehtineet riittävästä perusvoimasta), jotka aiheuttavat ajoittain ylikorkeat sähkönhinnat.
"Viime vuonna oli mahdollisuus hankkia ihan kohtuuhintainen määräaikainen sähkösopimus niin on ihan turha valittaa jos nyt joutuu lämmittämään sähköllä taloa kalliilla pörssisähköllä.
"
Asiantuntijoiden mukaan kiinteähintaisella sopimuksella sähkö on aina keskimäärin kalliimpaa kuin pörssisähkö. Eli maksaa ne kiinteällä sopparilla olevat silti sen ajan 2euron tuntihinnan sähköstään, se on vaan jyvitetty pidemmälle ajalle.
4 tykkäystä
Niin, Suomikin on halunnut ostaa halpaa energiaa itädiktatuurilta. Kunnes se sitten yhtenä päivänä ei enää ollutkaan mahdollista. Sehän se perusongelma on ollut. Ei esim. se, että hyviä energiahankkeita olisi kamalasti torpattu poliittisin päätöksin. En tiedä onko tuossa taustalla se suurempaa ideologiaa kuin ahneus, jossa eettisyydelle je pitkäjänteisyydelle ei ole annettu mitään painoarvoa.
Hintaeroihin vaikuttaa aina se, miten kulutus painottuu ja millaisilla hetkillä sopimuken tekee. Mutta varmasti on kiistatonta, että pörssisähkö on pitkässä juoksussa se kannattavin vaihtoehto. Ongelma vaan on siinä, että suuri osa kuluttajista ei osaa jyvittää menojaan. Kesällä nautitaan lähes ilmaisesta sähköstä, vietetään säästämisen sijasta kulutusjuhlia, ja talvella sitten itketään valtiota apuun kun sähkölasku hetkellisesti kallistuu ja budjetit pettää.
9 tykkäystä
No se täytyy sano että kyllähän energiayhtiöillä olisi ollut halua rakentaa uutta ydinvoimaa Suomeen, mutta poliitikkojen ydinvoimavastaisuus torppasi hankkeet; - paitsi Fennovoiman joka on kyllä todella surullinen tapaus ja OL3 josta tuli ylisuuri prototyyppi kun saatiin lupa vain yhdelle voimalalle.
2 tykkäystä
No ei torpannut. Poliitikot antoivat luvat kolmelle OL3:n kokoiselle voimalalle. OL4 sai luvan mutta sen torppasi TVO koska OL3 meni niin päin persettä. Hanhikivi 1:n torppasi Vladimir Putin. Menetettiin siis noin 3000 MW ydinvoimaa, jolle oli luvat kunnossa. Se on valtava määrä. Ja uusia hakemuksia ei tästä huolimatta ole näkynyt. Ei ole jonoksi asti firmoja rakentamaan ydinvoimaa . Ja syy on selvä: se on ihan älyttömän kallista, kestää loputtoman kauan ja projektit voivat epäonnistua todella pahasti. Sähkön hinnan pitäisi olla pysyvästi korkeampi, että siihen ryhdytään. Luvista tämä homma ei ollut kiinni.
10 tykkäystä