Mietin laitanko tänne vai politiikkajetjuun, mutta valinta näemmä helppo kun toinen suljettuna.
Vihdoin järkevältä kuulostava professori Suomen koulutustason kannalta.
“Ruotsissa aineenopettajaopinnoissa painopiste on pikku hiljaa siirtynyt substanssista – tässä tapauksessa matematiikasta – erilaisiin ”keskustellaan matematiikasta” -kursseihin. Toisin sanoen puhutaan esimerkiksi matemaattisesta ongelmanratkaisemisesta mutta ei kuitenkaan ratkaista matemaattisia ongelmia, Tossavainen sanoo.”
Ei siltikään käy kateeksi työttömän, tai tuilla elävän osa.
Mutta en silti luule että kaikki heistä on onnettomia. Onni on enemmän korvien välissä ja siksi toiset on onnellisempia kuin toiset, ulkoisista tekijöistä riippumatta.
Monet joilla olisi mahdollisuus onnelliseen elämään. Kaikki ulkoiset puitteet on kunnossa, käyttävät aikaansa kadehtimalla niitä jotka joutuvat turvautumaan tukiin. He eivät osaa nauttia omasta menestyksestään. Lisää pitää itselle saada ja mielummin nähdä muiden joutuvan kerjäämään, mitä tavoittelemista siinä on?
Maailmassa kaikkea ei itse aina ansaita. Jos esim. Kolarissa menetät terveyden niin suunnitelmat menee uusiksi ja olet sen jälkeen isompien haasteiden edessä kuin ennen sitä.
Muuttuvia tekijöitä elämässä tulee kaikille ja kaikkea ei vaan voi suunnitella ja hallita.
Ymmärrän senkin että jos olet hyvä osainen, niin sinun on vaikeampi yrittää hankkia onnen tunnetta, ei huvipuisto, ravintolassa syöminen tai uusi auto tunnu missään, jos et ole luonteeltasi onnellin.
Eihän nyt kukaan ole kateellinen työttömälle vaan ärsyyntynyt systeemin joka ei anna tarpeeksi insentiivejä työskentelyyn. Ei kannata miettiä näitä yksilöiden kautta vaan kokonaisuutena. Se ei ole tuensaajan vika jos systeemi on rikki.
Jos mediaanipalkalla pitää olla töissä 23 vuotta jotta saa saman suuruisen eläkkeen kun perustoimeentulo niin systeemissä on todella paha valuvika kannustimien suhteen.
Toisaalta useimpien ihmisten täytyy joka tapauksessa olla selvästi kauemmin kuin 23 vuotta elämästään töissä koska maailmassa ei ole vielä niin paljon varallisuutta ja automaatiota että merkittävä osa ihmisistä voisi firettää Star Trek -tyyliin. Tuohon suuntaan on kuitenkin matka kun vaurautta ja automaatiota kartutetaan ja vaalitaan.
Kiitos ja arvostus tähän väliin kaikille töissä myös käyville foorumisteille. Sanon nyt ennakkoon ääneen sen että nyt on sytytyslanka palamassa kahvihuoneen politiikkaväännölle.
On aika jäätävää miettiä, että joku tekee 23 vuotta vaikkapa raskasta fyysistä työtä ja tuhoaa siinä sivussa terveytensä. Toinen pelaa 23 vuotta joka päivä pleikkaa ja juo kaljaa. Ja näiden saama eläke on sama. Ääriesimerkki, mutta kuitenkin.
Niin, eipä vissiin. Otetaan yhtälöön toinen pleikkaa pelaava mukaan ja työssäkäyvän tarvitseekin 23v sijaan tehdä 30v työtä. Mitäs jos se työtätekevä sitten loukkaantuukin ja kenelläkään näistä kolmesta ei ole enää kivaa?
Vai olisiko parempi antaa keppiä persuksille näille kahdelle, jolloin kaikkien kolmen tarvitsisi tehdä töitä vain 10v saavuttaakseen elintasonsa?