Kunpa jollain toimijalla joskus olisi resursseja haastaa paikallisuutisoinnissa nykyiset mediat. Paljon puhutaan elintarvikekaupan monopoleista, mutta tiedonvälitys on yhtä keskittynyttä ja paikallistasolla aivan täysin keskittynyttä.
Jos esimerkiksi Aamulehti keksii uudiskielen ja alkaa käyttää sitä, niin paikalliset eivät voi kun lukea uutta suomenkieltä. Ei ole mitään toista lehteä.
Jos paikallislehti ottaa tiukan poliittisesti värittyneen sensuurilinjan keskustelupalstalleen, paikalliset ei voi kuin tyytyä siihen.
Tiedän muutamankin, jotka irtisanoivat Aamulehden pitkäaikaisen tilauksen, kun tuli näitä pääsivun uutisia synnyttävistä miehistä. Se oli ikään kuin jäävuoren huippu jo paljon aiemmin alkaneelle ja vielä toistaiseksi jatkuvalle linjaukselle, jossa suositaan sukupuolenvaihtoleikkauksia.
Aamulehdellä on muitakin silmiinpistäviä linjauksia, mm lihavuuteen Aamulehti ei ole koskaan pystynyt ottamaan kriittistä kantaa vaan linjaus on selvä ja kaikki lehden artikkelit läpitunkeva, että lihavuudesta täytyy puhua positiiviseen sävyyn kaikissa yhteyksissä, sillä on mahdollista, että joku on geneettisesti hitaan aineenvaihdunnan omaava, joka silloin saattaisi kokea vääryyttä, jos tuotaisiin esiin kriittinen näkökulma ja esitettäisiin laihtuminen mahdollisuutena tai terveysnäkökulmasta suositeltavana.
Aamulehti toimi aluksi niin, silloin kun perussuomalaisten nousu alkoi, että se hillitsi kaikkien nettikeskusteluissa pyörivien keskeisten argumenttien pääsyä lehtensä kautta julkisuuteen. Nykyään sen on ollut pakko päästää jotain suodattimen läpi, kun perussuomalaisuus valtavirtaistui, mutta ei koskaan kaikkea sellaisenaan ja vasta vuosikymmenten hidastustaistelun jälkeen. Jostain syystä Aamulehden keskustelupalstalle päästettiin läpi vain pehmennettyjä versioita argumenteista ja sitten erityisesti sellaisia jotka ovat a)huonosti kirjoitettuja b) sisältävät kaikille ilmeisesti vääriä argumentteja, eli päästeettiin läpi mahdollisimman pöhlöjen kirjoittajien tekstejä. Halla-aholainen argumentaatio on aina pysynyt vaimennettuna. Minä olen vastustanut Halla-ahoa kaikki nämä vuosikymmenet, mutta en siltikään voi kuin ihmetellä tätäkin asiaa.
Aamulehden omaa keskustelupalstaa tahdotaan pitää pölhölänä, jossa kuuluu paikallisen mummon ja vaarin ääni, mutta ei todellista keskustelua. On myös päätetty, että keskustelun tulee olla erityisen kilttiä ja ketään loukkaamatonta. Tämän päivän Hannu Salamat eivät Aamulehden sivuilla paljon juhli. Ei tule jälkikäteistuomiota vaan etukäteen.
Aamulehti ei täten näiden rajoitteidensa rajoissa pysty kirjoittamaan mistään muusta hyvin kuin paikallishistoriikeista (niin kauan kuin Halla-aho ei tule osaksi niitä) ja osasta päivittäisiä tapahtumia, jos niihin ei liity haavoittuvaiseksi katsottuja ihmisiä, sekä ehkä jostain paikallisen yrityksen tekemisistä. Siinä ne oikeastaan olivat, kaikki muu uutisointi ja keskustelu on kuristettu.
Yksi tuttu irtisanoi Aamulehden ja tilasi Maaseudun tulevaisuus-lehden. Tämä on varmasti hyvä ja kannatettava idea, mutta paikallisuutisoinnista on silloin luovuttava.
Tähän ei varmaan ole mitään ratkaisua. Ei markkina-alue riitä elättämään toimittajia kahteen mediaan eikä oikein siihen yhteenkään vaan sekin elää valtakunnallisen keskittymisen tuoman synergiaedun kautta.
Varmasti aidon keskustelun ja näkökulmien puute ja se, että kaupungin identiteettiä määritetään tällaisen paikallismedian kautta, ahdistaa Tampereen kaupunkia nurkkakuntaisuuteen, jossa ei voi kuin pipo syvällä päässä nostaa kättä ja sanoa moro! Aamulehti on myös vahvasti identiteetin ylläpitäjä ja rakentaja, se on yksi sen keskeisistä teemoista. Miten luotettava taho tällainen lehti on omaksumaansa tehtävää hoitamaan, joka esimerkiksi monopoliasemassa luo uudiskielen keneltäkään kysymättä ja yksipuolisella ilmoituksella alkaa käyttää vain sitä.
Tässä pikkuisessa Orwel-kaupungissa en olisi tätäkään kirjoitusta kuuna päivänä saanut läpi. Tällaiset karahtaa heti ennakkosensuuriin. En lehteen, mutta en edes yhteen kommenttisäikeeseen jossain nettijutussa. Valvontaverkosto tarkkailee kaikkialla jokaista esiintulemisen näyttämöä ja noudattaa tarkoin sille annettua sensuurilinjaa.
On yksi poikkeus. Veikko Vallin on tässä valvontakoneistossa välillä otettu paikalliseksi Žirinovskiksi, joka saa sanoa vähän enemmän kuin muut, kunhan se näyttäytyy kokonaisuudessa hieman koomiselle vastarinnalle ja kunhan lehden ajama linja on mediatilassa hegemonia-asemassa. Näin on annettu vähän hengitystilaa niille, jotka ovat Veikon kanssa samaa mieltä ja on syntynyt mielikuva aidosta kansalaiskeskustelusta, jota esimerkiksi ratikkahankkeen osalta ei mediatilassa koskaan käyty.
Ugh. Mukavaa, kun saa vapaasti sanoa. Kiitos.