En nyt oikein ymmärrä sen ajatuksen logiikkaa, että jos ei arvosta jotain tiettyä elämänasennetta, niin kannattaisi sitten omaksua se elämänasenne.
Itse olen omaksunut sen asenteen, että terveen ja työikäisen ihmisen perusvelvollisuus on pyrkiä tulemaan toimeen omalla työllään. Mutta tiedostan toki, että yhä kasvava joukko ihmisistä ajattelee, että on ok pyrkiä tulemaan toimeen naapurin tekemällä työllä.
Liioin en elättele uskomusta, että muiden ihmisten kustannuksella lusmuilu tarjoaisi avaimet siihen parhaaseen elämänlaatuun. Kaikista sattumuksellisuudesta ja omien tekemisten ulkopuolisista tragedioista huolimatta me pohjimmiltamme olemme kuitenkin oman onnemme seppiä.
“Meidän veronmaksajien rahoissa” ei ole kyse vain siitä, paljonko maksamme veroja, vaan myös siitä miten sitä verokertymää käytämme, ja minkä vastuun itse kukin kannamme yhteiskunnan rakentamisesta.
Tämä juuri tuntuu monelta lusmuilijoiden kritisoijalta unohtuvan. Jos tilanne menee siihen, että ei yöllä unta saa kun toiset lusmuilevat hänen verorahoillaan, niin silloin ehkä konkreettinen ajatusleikki siitä että “vaihtaa puolta” voi auttaa.
Uskon edelleen vahvasti että nämä lusmuilijat ovat vähemmistöä työttömissä, ja osa näistä “ideologisesti työttömistä” on luultavasti todellisuudessa aikalailla työkyvyttömiä, psykologisesti helpompi käsitellä tilanne kun julistaa elävänsä ideologiaunelmaansa todeksi.
Kokonaisuutena työttömyys ja työvoimapula sekä kohtaamisongelmat saati ikäpyramidi ovat aika hankala homma.
Valtaosa elleivät kaikki tällä foorumilla taitavat olla tilanteessa, että ei tarvitse omalta osalta pähkäillä työttömyyden ja paskaduunin vastaanottamisen väliltä, niin kivahan tässä on huudella.
Ja tuosta olen sitten taas täysin eri mieltä. Itse olen esim. vuosituhannen vaihteessa toiminut puolitoista vuotta henkilökohtaisena avustajana, jonka taloudellisen hyödyn kanssa oli vähän niin ja näin, jos sitä vertaa mahdollisiin tukiin. Mutta se oli välivaihe; siitä sitten sopivan hetken tullen irtisanoutuminen ja kohti uusia seikkailuja.
Minusta valtaosa tällä foorumilla haluaisi uudistaa sosiaaliturvaa ja verotusta sillä tavalla ettei asiasta tarvisi kenenkään pähkäillä. Olisi aina tuntuvasti taloudellisempaa valita työ ja se olisi niin selvää ettei koko termiä paskaduuni tarvittaisi.
Niinkuin tuolla yllä ansiokkaasti oli kerrottu, iso osa työttömistä on 60+ ikäistä väkeä. Teen itse työssäni paljon toimintakykyarviota, missä valtaosa tietysti tuon ikäistä väkeä. Sieltä löytyy tosi paljon olkapäävammaa, kroonistunutta selkäkipua jne. Jos olet tehnyt työurasi raksamiehenä, sähköasentajana tai vastaavana fyysisen työn tekijänä, voisi esim. olkapääkipuinen vielä tehdä kevyempää työtä. Sitten päästään mielenkiintoiseen vaiheeseen; Onko järkevää kouluttautua uudelleen, jos olet vaikkapa 58v? Onko kiinnostusta, kun edelliset opinnot ovat joltain kasarilta? Ja jos/kun ei opinnot enää nappaa, niin kuka palkkaa “raksamiehen” toimistotöihin tai päiväkotiin? Ja kuka uskoo, että em. “raksamies” suoriutuu @SaastoPossu :n mainitsemista viheralueen putsaustöistä kipeällä selällä tai olkapäillä?
Ja jos sitten päätetään hakea työkyvyttömyyseläkettä, jotta päästettäisiin “raksamies” pois työttömien sarakkeesta, niin ensin on käytävä lääkärillä (jonoarvio 1vko-3kk) toteamassa olkapäävaiva. Sitten fysioterapeutille toimintakykyarvioon (jonoarvio 2vkoa-2kk). Sitten mahdollisesti uudelleen lääkärille (jonoarvio 1vko-3kk), jotta voi tehdä työkyvyttömyystodistuksen. Sitten työeläkeyhtiöön hakemus (käsittelyarvio 3kk-1v). Sitten pahimmassa tapauksessa hylätty päätös koska “pystyy suoriutumaan fyysisesti kevyemmistä töistä” ja takaisin työttömäksi ja mahdollisesti edellämainittu rumba uudelleen.
Minusta keskustelu on lähtenyt ihan väärille raiteille. Ei ongelma ole lusmuilu tai että jollain olisi kotona liian hyvä elintaso.
Ongelma on, että työn ottaminen ei kannata, ahkeruudesta ei palkita ja työnteko ei välttämättä paranna elintasoa.
Ahkeruudesta pitää palkita. Ahkeruus on arvokasta. Ilman ahkeruutta yhteiskunta pysähtyy. Aina kun ihminen lähtee töihin, sen pitää olla myös taloudellisesti kannattavaa verrattuna siihen, ettei lähde. Aina, poikkeuksetta.
Kun työnteosta ei palkita, se aiheuttaa lusmuilua, se kotiin jääminen syrjäyttää yhteiskunnasta lieveilmiöineen ja nämä yhdessä tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.
Varmasti noin. Kuten siinäkin tekstipätkässä korostin, jota lainasit, " terveen ja työikäisen ihmisen perusvelvollisuus on pyrkiä tulemaan toimeen omalla työllään".
Ongelman ydin ei nyt ole vajaakuntoiset kuuskymppiset, vaan kasvava joukko esim. pari-kolmekymppisiä ihmisiä, jotka kokevat veronmaksajien rahoilla oleskelun kansalaisoikeutena ja tasavertaisena vaihtoehtona työuralle.
Juu on ongelma, jota on hoettu ties kuinka pitkään - ja ratkaisua ei ole löytynyt, eikä taida löytyäkään.
Tämä on, kuten jo todettu, varsin pieni joukko. Joukossa on kuitenkin nuoria, jotka ovat opiskelleet ja valmistuneet ja olisivat erittäin valmiita vastaanottamaan mielekästä työtä. Jatkuvasti uutisoidaan että harjoituspaikkoja ei ole ja ensimmäistä työpaikkaa on mahdoton saada ilman työkokemusta.
Syytätkö tässä tilanteesas nuorta? Et sinä, mutta jotkut täällä laittaisivat nämä nuoret poimimaan roskia puistosta, tämmöinen asenne ei oikein innosta osallistumaan yhteiskuntaan. Muutama vuosi nuorella tällaista elämää ja kyllä siinä ammatillinen itsetunto ja laskee ja syrjäytymistä tapahtuu. (Oikeastaan on hyvä nuoren itsensä kannalta jos nuori tässä tilanteessa kykenee sopeutumaan tilanteeseen ja jäämään oleilemaan ja keksimään mielenkiintoista puuhaa työelämän ulkopuolelta)
Yhteiskunta on nämä nuoret pettänyt ja se on polittiikkojen vika. Toki yritysten vika, kun eivät palkkaa harjoittelijoita, mutta vapaassa markkinataloudessa yrityksillä on tähän oikeus.
Ehkä pitäisi vähän ottaa takapakkia sivistysvaltion osalta tässä, ja laittaa näiden firmojen, jotka eivät palkkaa harjoittelijoita, toimitusjohtajat poiminaan niitä roskia puistoista.
Se on hienoa, että meillä on vuosi vuodelta yhä paremmin koulutettuja nuoria. Ja se on tragedia, jos koulutus uhkaa valua hukkaan. Samaan aikaan meillä kuitenkin esim. Uudellamaalla yli viidesosa 20-29-vuotiaista ei ole suorittanut mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa (luku muutaman vuoden takaa), ja siinä joukossa työllistymisaste on varsin pelottavalla tolalla.
Jos tuossa joukossa on suurta työllistymisintoa, niin en tiedä millaisille aloile se suuntautuu. Niillä harvoilla aloilla, joissa ei koulutuksen perään enää kysellä, on ollut viime aikoinakin monilla suuri työvoimapula.
MItä sitten tuohon koulutettuun väestönosaan tulee, niin tuo “mielekkään työn” kriteeri on tietenkin hyvin tulkinnanvarainen, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ihmisellä tulee olla kyky ottaa vastaan myös vähemmän mielekästä duunia, jos muuta ei ole tarjolla, ja siitä sitten yrittää ponnistaa uralla eteenpäin. Myös CV:ssä ne “paskaduunit” näyttävät paremmalta kuin pitkät työttömyysjaksot.
Sanoisin, että kannattaisi pysähtyä miettimään sekä työllistämisen että työllistymisen kynnyskysymyksiä.
Jos tämä helpottaisi sua sen katkeruuden suhteen, mitä koet tietokonepelaavia ystäviäsi kohtaan, niin se voisi olla ihan hyvä ratkaisu.
Todennäköisesti ainakin tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi vain maksella sullekkin asiaankuuluvat tuet, kuin järjestää ystävillesi jotain puhdetöitä, jotta sulla ei olisi niin paha mieli mennä töihin.
Muistan Presidentti Tarja Halosen puheen aikoinaan; “tavoitteeni on 50%:lle suomalaisista korkeakoulututkinto”.
Nyt kun niitä Maistereita on työttömänä pilvin pimein, niin onko oikein laittaa ne osapäiväisiksi omaishoitajaisi 1400euroa/kk palkalla jolla ei aikanaan perhettä voi koskaan perustaa eikä siitä saa työkokemustakaan josta olisi yhtään mitään hyötyä koskaan, haittaa ainoastaan työpaikkahaastatteluissa. Onko se sen Maisterin syy, jos yhteiskunta päätti kouluttaa niitä 30% enemmän kuin suomessa koskaan tullaan tarvitsemaan, Insinöörien kanssa pitkälti sama juttu muulloin kuin aivan taloussyklin huipulla.
Pitääkö noita rangaista kun ovat työttömänä, vaikka hakevat aktiivisesti oman alansa töitä mutta eivät saa koska aivan liikaa hakijoita.
Aika eri tavalla voi kokea asiat, itsellä kohtuu hyvä palkka ja koen olevani todella onnekas ihminen. Maksan mielelläni verot, koska minua on keskilahjakkaana keskinkertaisena ihmisenä onni potkaissut ja haluan tehdä oman osuuteni tämän yhteiskunnan eteen. Bensapumpulla käynti ei herätä mitään tunteita suuntaan tai toiseen, muuta kuin ehkä että vähän ottaa päähän oman perheen turhat ajelut, jotka saastuttavat ilmastoa. Se miten muut elävät tai eivät osaa elää elämäänsä käy totta kai mielessä. Jos joku istuu kotona ja pelaa sosiaalituilla päivät pitkät, on kyseessä todennäköisesti jollain tasolla onneton ja ongelmainen ihminen, joka ei osaa elää elämäänsä. Verojen maksaminen ei koskaan ole ottanut itseäni päähän, ehkä jossain määrin tunnen jopa pientä ylpeyttä siitä, että pystyn antamaan yhteiskunnalle takaisin vaatimattoman, mutta ehkä hieman keskimääräistä suuremman potin muihin ihmisiin verrattuna. Ainakaan katkeraksi ei kannata ryhtyä, elämä on liian lyhyt siihen.
Joku tällä laudalla aiemmin totesi, että oikeiston ja vasemmiston ero on siinä, että oikeisto kadehtii myös niitä joilla menee heitä itseään huonommin. Tuli jotenkin mieleen tämän ketjun viimeaikaisesta sisällöstä.
Se että meillä mahdollistetaan pari-kolmekymppisten jannujen ja mimmien “ideologinen työttömyys”, on paitsi kuluerä yhteiskunnalle, niin pitkässä juoksussa hemmetinmoinen tragedia henkilöille itselleen.
Usein kun me puhutaan vajaatyökuntoisista nuorista ihmisistä, niin esim. mielenterveys- ja päihdeongelmien kohdalla kannattaisi myös entistä enemmän alkaa miettimään syy-yhteyksiä. Toki tarinat eivät kulje samoja polkuja, mutta väittäisin, että vahvemmin velvoittava sosiaaliturva voisi olla monelle pleikkarinsa kanssa huoneen nurkkaan juuttuneelle nuorelle ihmiselle pelastus parempaan elämään.
Sitten kun juututaan sinne huonompaan elämään, niin liian usein ne ongelmat alkavat näkyä myös ympäristössä tavalla, jossa vaikkapa taloyhtiöiden osakkaina joutuu elämänmenoa rahoittamaan muutenkin kuin niiden verojen maksamisen muodossa.
Sosiaaliturvan taso meillä tässä maassa ei varmastikaan ole mitenkään liian antelias. Kyse on vain siitä, mihin sosiaaliturva on tarkoitettu ja mikä on terveen ja työkuntoisen yksilön vastuu pyrkimyksissä löytää paikkansa työmarkkinoilta. Siis ottaa vastuu omasta elämästään.
Paha tässä kateudesta on sanoa, mutta näin asuntovelallisena perheellisenä maisterina olisi se kiva jos verokuroman alle ei tukehtuisi. Varmaan olisi eri tilanne sitten myöhemmin kun on velaton talo ja velattomat autot yms ylimääräistä rahaa. Kaikki ei ole syntynyt miljonäärisukuun niin alusta pitää aloittaa.
Jos nyt valtiovallan lääke tähänkin nykyajan ongelmaan on aiempien vuosikymmenien tavoin verottaa keskiluokkaa entistä enemmän, ettei vain kustannuspuoleen kajota, niin meikäläinen vetää merirosvolipun salkoon ja alkaa itse huolehtimaan omasta taloudellisesta hyvinvoinnistaan. Verottaja voi vierailla jossain muualla jatkossa, käyköön vaikka teillä jotka mielellänne maksatte yli 50%.
Suomi taisi mennä kokonaisveroasteessa Tanskan ohi tässä hiljattain. Mahdetaankohan asua siis maailman kireimmän verotuksen maassa nykyään. Silti ei valtiolla riitä rahat juuri mihinkään ja kansa on sangen köyhää, ainakin naapurimaihin verrattuna. Kyllä tässä on jo käynyt selväksi, että töitä tekemällä ei elintaso juurikaan parane. Samankaltaisen elämän saisi tekemättä yhtään mitään, ja moni onkin vaihtoehtoon tarttunut. Asunnon omistaisi pankin sijaan kela, joka antaisi myös rahan vuokraan. Autoa, varsinkaan kahtaa, ei tarvisi kun ei töissäkään pitäisi kummankaan käydä. Tällä konseptilla Suomi on tuhoon tuomittu.
Sitä en tiedä onko Tanskaa verotuksessa ohitettu, mutta veroprosentin ohella myös verotuksen rakenne on huomioitava asia. Tanskassa verotus painottuu huomattavasti enemmän pienituloisiin kuin Suomessa. Yleinen alv-kanta on 25 %, pieniä tuloja verotetaan enemmän, ja vastaavasti suuremmissa tuloissa on Tanskassakin matalampi tuloveroprosentti kuin Suomessa.
Olipa iloinen tai iloton veronmaksaja, niin melko pienillä tuloilla Suomessa marginaalivero alkaa olla jo niin jäätävää, että moni miettii kahteen kertaan vaikkapa ylitöiden tai sivuprojektien tekemisen mielekkyyttä.
No niin hyvä, että idea kuulostaa jo loistavalta. Muista vaan, että kaiken kivan tekeminen pitää olla puoli-ilmaista. Toimeentulotukea hakiessa ei auta selityksenä, että jokin tapahtuma tilillä on mennyt kivaan lomailuun. Kaupassakin saa olla laskin mukana.
Nämä ei varsinaisesti enää yllätä. Ehkä joskus osat kääntyvät toisin päin ja tuntemasi pelurit (joilla kaikki ok) joutuvat kärsimään työelämässä, ihmettelemään tilille kertyviä rahoja, taivastelemaan bensan hintaa, miettimään miten kiertäisi veroja ja keksimään keinoja loputtomasta lomasta nauttivien työttömien kurittamiseksi.
Omakohtaisista työttömyyskokemuksista viisastuneena en voisi ikinä kadehtia muita työttömiä tai vaatia heille minkäänlaisia pakkotöitä tai leikkauksia nykyisiin tukiin. Ajatusharhat liian suurista tuista eivät voi tulla ainakaan omista kokemuksista. Tiedän varsin hyvin miten vaikea on saada töitä. Olisipa joku kertonut minulle silloin, että eihän siinä sen kummempaa tarvita, kun vaan menee ja tekee.
Nyt viitisen vuotta vakitöissä olleena ottaisin ihan varmasti lopputilin jos kuvittelisin, että työttömänä eläminen olisi jotenkin helppoa ja vielä rahakasta puuhaa. Ei työnteko ole mikään elämän tarkoitus tai suola. Aika suuri osa tekee töitä rahan takia ja nimenomaan itsekkäistä syistä. On helppo mainostaa kuinka kannetaan oma korsi yhteiseen kekoon, mutta kuten lottokansa (ja pörssieläkeläiset ynnä muut) usein haaveilee niin heti siitä työnteosta halutaan luopua kun se on vaan mahdollista.
Jos tuet ovat houkuttelevia niin työttömäksi pääsee välittömästi jos haluaa. Ei tarvi noudattaa edes irtisanomisaikaa. Yhtään mikään ei estä lopettamasta töitä jos panta kiristää liikaa. Jos on kallis omakotitalo, auto ja lapsia niin kyllä kai valtio työttömän perheen elättää. Tulee vaan rahaa pöytään kuin Manulle illallinen. Todellisuus voi olla sitten jotain ihan muuta.
En tiedä Tanskan systeemistä mutta usein kaikissa keskusteluissa ohitetaaan työnantajan lakisääteiset sivukulut kun puhutaan verotuksesta. Tällä hetkellä tämä 21.09% osuus on aikamoisena kiilana kun huonosti tuottavan työn palkkaus yrittää kilpailla ei ollenkaan tuottavan sosiaaliturvan kanssa. Tulee monelle yllätyksenä että vaikka veroprosentti on nollassa silti valtio kahmaisee siitä ensimmäisestäkin työantajan maksamasta eurosta noin 25%.
Tuli paljon halvemmaksi porrastaa tämäkin. Toisaalta nykyinen systeemi olisi hyvä yksinkertaistaa samalla.