Melkoisia johtopäätöksiä teet kahdesta eriävästä mielipiteestä koskien sijoitusta Shanghain listalla.
Tämä ranking keskittyy tutkimusjulkaisuihin ja niiden laatuun, erilaisiin tieteellisiin palkintoihin (Nobel, Fields), yliopiston tutkimuksiin tehtyihin viittauksiin muissa tutkimuksissa ja akateemiseen maineeseen (kyselyihin).
Ei tällä ole juuri mitään tekemistä esim. yliopistokoulutuksen tason kanssa.
Anu Wartiowaara on oikeassa. Jos ranking-sijoitus huolettaa, pitää panostaa nuoriin tutkijoihin. Tiedän itsekin pari tapausta lähipiiristä, jossa lupaava tutkija on lähtenyt ulkomaiseen yliopistoon. Suomi on syrjässä ja ulkomaiset huippuyliopistot ovat houkuttelevuudeltaan ihan toista luokkaa.
Pistää suorastaan naurattamaan Kekkosen kommentit, jotka muistuttavat vanhemman lääkärikunnan “sihteerit takaisin”-mantraa, joka on jatkunut vuosikymmenet.
Tilanne on nykyisin sellainen, että professoritason ihmiset tekevät aivan valtavan määrän töitä, jotka ennen hoiti esimerkiksi toimistosihteeri.
Jatkuva uusien IT-järjestelmien opettelu ja uuvuttava raportointi syövät työaikaa aivan turhaan.
Se, että professoreiltakin vaaditaan tuloksia uuvuttaa ja toiminnan tehostaminen uusien IT-järjestelmien takia vasta onkin raskasta.
Pitäisi saada “tyhmempiä apulaisia” näihin “turhiin hommiin”. Kekkoselle voisi joku kertoa, että se aika on jo mennyt.
Tiedän suomalaisen yrityselämän puolelta sen, kuinka paljon yliopistotutkimusta tehdään yritysten rahoittamana. Se osuus on ollut koko ajan kasvussa. Voi olla, että yliopistojen ja yritysten lisääntynyt yhteistyö ei ole hyväksi ranking-sijoituksille, mutta arvokasta työtä siellä tehdään Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi globaalissa kilpailussa. En myöskään usko, että yksikään lahjakas tutkija olisi irtisanottu koulutusuudistuksen takia.
Summa summarum. Tutkimus-ranking on eri asia kuin koulutuksen taso. Suomen yliopistoista valmistuu erittäin laadukasta ainesta yrityselämän tarpeisiin – sitä ei vain ole tarpeeksi. Ulkomaatkin houkuttelevat enenevissä määrin laadukkainta ainesta työhön ja tutkimukseen. Jos tutkimus-ranking halutaan pitää korkeana, yliopistoilla on keinonsa sen parantamiseen keskittymällä nuorten tutkijoiden tukemiseen. Ei tätä millään kahvien keittelijöiden määrän lisäämisellä ratkaista.