Heh. Meikäläisen tapauksessahan ei oikeasti ollut tosiasiallisia irtisanomisperusteita, kun määräaikaisuutta tarjottiin peräti kahdeksi vuodeksi ja presiis samassa tehtävässä samassa projektissa. Ainakaan jos uskomme korkeinta oikeutta, ja miksi emme uskoisi (eri ala, mutta oleellista, että tässä oikeuteen päätyneessä tapauksessa tarjottiin vain vuotta):
Mutta se meni puihin firman näkökulmasta, eikä mitään paperia koskaan allekirjoitettu. Työsuhde jatkui toistaiseksi voimassa olevana ja vanhoilla töillä. Jääköön likaiset yksityiskohdat kertomatta. No samaisen johtajan kanssa oli toinenkin kiista, joka päätyi siihen, että vihainen herra johtaja kertoi näkemyksenään, että meikäläinen ansaitsisi välittömät potkut, mutta kysyypä vielä juristilta. Parin päivän päästä poikkeisi sitten äkäisenä kertomaan, että ei nyt ala nyt riitelemään. Fantastinen työpaikka, joo-o. Pikkupomot pelkäsivät herra johtajaa. No pari vuotta myöhemmin sitten löysin paremman työpaikan, ja läksiäisissä oli tupa täynnä. Herra johtaja kävi kahvilan ovella ja kääntyi pois sanomatta mitään nyrpeä ilme naamallaan. Taidan olla paha ihminen, kun nimenomaan se johtajan selkeä potutus on ylivoimaisesti paras muisto kyseisestä herrasta. Oli kyllä hyvää kakkua ja erinomainen läksiäislahja. Oma pomo oli organisoinut.
No toistan, että näinhän sen voisi loogisesti ajatella. Mutta kun en ole varma, vaikka olisi kuinka monta viitettä netissä, kun on vähän sellainen kokemus muissa yhteyksissä, että lakikiekuroissa on useampia mutkia, jotka eivät välttämättä löydy suoraan siitä kohtaa, mitä osaa ajatella. Toisaalta ihan sama, sillä noita korkeimman oikeuden päätöksiä kun yritin vähän selailla, niin ylipäätään hakusanalla “irtisanoutuminen” ei oikein löytynyt mitään. Taitaa olla niin, että jos joku päättää lähteä, niin ei firmat siitä riitelemään lähde, oli laki kumman puolella hyvänsä. Käytännössä murskaava enemmistö hakusanoilla “määräaikainen työsuhde” oli tapauksia, joissa kiisteltiin siitä, että jos on ketjutettu määräaikaisuuksia, niin missä vaiheessa työsuhde on katsottava toistaiseksi voimassa olevaksi.
Periaatetasolla olisi silti kiva tietää, josko se mahdollinen korvauskysymys on jo ratkaistu oikeudessa.
Kun nyt politiikkapalstalla kerran ollaan, niin oma näkemykseni määräaikaisiin työsopimuksiin on, että jo pelkkä määräaikaisuus on niin iso miinus, että lain pitäisi antaa sitten nimenomaan työntekijälle pelivaraa sopimuksen päättämisen suhteen. Jos firmalla on tarve pitää määräaikainen työntekijä sopimuksen loppuun asti, niin on keksitty oikein tosi nerokas konsti, jolla työntekijää voi motivoida. Nimittäin raha. Jos työsoppariin kirjoitetaan, että sinä ja sinä päivänä tulee kunnon bonus, niin se on työntekijänkin kannalta plussaa, että tekee kakun loppuun, vaikka olisi toinen tarjous työstä näkyvillä. Samalla logiikallahan lomarahatkin ovat aikoinaan syntyneet. Silloin käytettiin nimitystä lomaltapaluuraha.
