Suomi on samassa sähköpörssissä kuin Skandinavia ja Baltia, jossa Suomi muodostaa yhden hinta-alueen. Ruotsissa on taas 4 eri hinta-aluetta koska maan kantaverkko ei pysty siirtämään sähköä tarpeeksi pohjoisesta etelään. Sähköpörssi on toiminut hyvin, ainoa ongelma on kuluttajat jotka ovat menneet ottamaan pörssisähkösopimuksen ymmärtämättä mistä on kyse.
Espanjan tilanteeseen en ota kantaa, kai sitä voi muitakin malleja olla mutta Suomi ei pärjäisi ilman siirtoyhteyksiä muihin maihin.
Ja koska tämä on politiikkakeskustelu niin lisään että toivon että poliitikot malttavat pitää näppinsä erossa sähköpörssin toiminnasta.
Mutta miksi pitää kantaa vastuu ja maksaa MUIDEN tyhmistä valinnoista(päättäjien jotka ideologian sokaisemana eivät ole huolehtineet riittävästä perusvoimasta), jotka aiheuttavat ajoittain ylikorkeat sähkönhinnat.
"Viime vuonna oli mahdollisuus hankkia ihan kohtuuhintainen määräaikainen sähkösopimus niin on ihan turha valittaa jos nyt joutuu lämmittämään sähköllä taloa kalliilla pörssisähköllä.
"
Asiantuntijoiden mukaan kiinteähintaisella sopimuksella sähkö on aina keskimäärin kalliimpaa kuin pörssisähkö. Eli maksaa ne kiinteällä sopparilla olevat silti sen ajan 2euron tuntihinnan sähköstään, se on vaan jyvitetty pidemmälle ajalle.
Niin, Suomikin on halunnut ostaa halpaa energiaa itädiktatuurilta. Kunnes se sitten yhtenä päivänä ei enää ollutkaan mahdollista. Sehän se perusongelma on ollut. Ei esim. se, että hyviä energiahankkeita olisi kamalasti torpattu poliittisin päätöksin. En tiedä onko tuossa taustalla se suurempaa ideologiaa kuin ahneus, jossa eettisyydelle je pitkäjänteisyydelle ei ole annettu mitään painoarvoa.
Hintaeroihin vaikuttaa aina se, miten kulutus painottuu ja millaisilla hetkillä sopimuken tekee. Mutta varmasti on kiistatonta, että pörssisähkö on pitkässä juoksussa se kannattavin vaihtoehto. Ongelma vaan on siinä, että suuri osa kuluttajista ei osaa jyvittää menojaan. Kesällä nautitaan lähes ilmaisesta sähköstä, vietetään säästämisen sijasta kulutusjuhlia, ja talvella sitten itketään valtiota apuun kun sähkölasku hetkellisesti kallistuu ja budjetit pettää.
No se täytyy sano että kyllähän energiayhtiöillä olisi ollut halua rakentaa uutta ydinvoimaa Suomeen, mutta poliitikkojen ydinvoimavastaisuus torppasi hankkeet; - paitsi Fennovoiman joka on kyllä todella surullinen tapaus ja OL3 josta tuli ylisuuri prototyyppi kun saatiin lupa vain yhdelle voimalalle.
No ei torpannut. Poliitikot antoivat luvat kolmelle OL3:n kokoiselle voimalalle. OL4 sai luvan mutta sen torppasi TVO koska OL3 meni niin päin persettä. Hanhikivi 1:n torppasi Vladimir Putin. Menetettiin siis noin 3000 MW ydinvoimaa, jolle oli luvat kunnossa. Se on valtava määrä. Ja uusia hakemuksia ei tästä huolimatta ole näkynyt. Ei ole jonoksi asti firmoja rakentamaan ydinvoimaa . Ja syy on selvä: se on ihan älyttömän kallista, kestää loputtoman kauan ja projektit voivat epäonnistua todella pahasti. Sähkön hinnan pitäisi olla pysyvästi korkeampi, että siihen ryhdytään. Luvista tämä homma ei ollut kiinni.
Sähkön pörssihinta vaihtelee toki aiempaa enemmän, mutta kuten sähkönhinta-ketjussa totesin: Tuulivoima on tuotantokustannuksiltaan halvin tuotantomuoto, joten sen lisääminen kasvattaa hintojen vaihtelua, mutta absoluuttisesti laskee hintaa. Miksi hetkellisesti ylikorkeat sähkönhinnat ovat ongelma, jos vuositasolla hinta on alempi? Minusta ei ole järkevää polttaa hiiltä perusvoimana hinnanvaihteluiden rauhoittamiseksi, jos se tarkoittaa keskihinnan nousua. Mielestäni ei ole myöskään järkeä rakentaa akustoja tai vetyinfraa, koska ne lisäävät kustannuksia lisäämättä sähköntuotantoa. Päinvastoin kulujen ja häviöiden takia ne vain nostavat nostavat sähköstä maksettavaa hintaa.
Viimeisen viikon aikana pörssisähkön ainoa ongelma on ollut pörssisähkösopimuksen tehneet kuluttajat, jotka eivät ymmärrä sen ominaisuuksia. Kuten totesin 2022 syksyllä: Ihmiset saavat aivan vapaasti asua 200 neliöisessä (joka nurkasta vuotavassa) omakotitalossa ja tehdä pörssisähkösopimuksen, mutta sillloin siitä valinnanvapaudesta pitää myös minun arvomaailmassani kantaa itse vastuu. Jos näitä sähkölaskuja aletaan taas subventoimaan, niin sitten kesällä pitää kerätä myös windfall-veroa niiltä, jotka ovat hyötyneet pörssisähkön matalammasta hinnasta.
Päättäjät luvittivat yhteensä jopa 3000MW enemmän ydinvoimaa, kuin mitä Suomessa nyt on. Hankkeet kaatuivat ihan muihin syihin kuin päättäjiin. OL4 kaatui 2015 kun TVO ei pitänyt hanketta järkevänä OL3:n kokemusten perusteella ja Hanhikivi 1 kaatui kun Putin hyökkäsi Ukrainaan. Kummatkin olivat täysin päättäjien vaikutusvallan ulottumattomissa. Uusia hakemuksia ei ole näkynyt, koska ydinvoiman rakentaminen on todella kallista ja riskaabelia touhua.
Toki yhteiskunta voisi alkaa kaataa rahaa ydinvoiman subventoimiseen ja se varmasti auttaisi. Mutta lopputuloksena sähkön hinta kasvaisi veromenojen kautta.
Ydinvoima ei onneksi ole ainoa tapa tasata hintojen vaihtelua ja reagoida siihen, ettei Venäjältä enää tulekaan halpaa ja likaista sähköä tuhlattavaksi.
DarkRoast, ei kai sitä hiiltä polttamista tai sähkön varastointia vetyyn suunnitella sen takia, että tasattaisiin sähkön hintaa. Sähköllä on sellainen ominaisuus, että verkkoon syöttö (tuotanto) ja verkosta käyttö ( kulutus) tulee olla yhtä suuri. Muuten riskinä on koko verkon kaatuminen. Vaikka tuulisähkö on puhdasta ja halpaa, ongelma on sen vaihtelu ja huono säädettävyys. Tämän takia tarvitaan ainakin säätövoimaa ja käytännössä myös perusvoimaa tasaamaan tuotantoa kulutuksen suhteen. Säätövoimana käytetään esim. Vesivoimaa sen verran kun sitä on ( ja mahdollisesti tulevaisuudessa pumppuasemia lisävesivoimanaa). Lisäsin on mahdollista säätövoimana vetyyn varastoitu sähkö jota otetaan takaisin säätövoimaksi esim polttokennoilla. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse lisää hiilivoimaa rakentaa säätövoimaksi. Vetyä tosin pääosin ainakin aluksi käytettäneen prosessitarpeisiin ja vähemmän energiatuotannon säätövoimana.
Itseasiassa sitä ovat jotkut ehdottaneet myös hinnan takia, mutta olet oikeassa @Puomi . Toisaalta tuotanto, kulutus ja hinta linkittyvät vahvasti, joten ne vaikuttavat aina toisiinsa. Yhtä näistä ei voi muuttaa vaikuttamatta muihin.
Mutta toisaalta, jos ei-välttämätön kulutus joustaa jo sähkön hinnan mukana, niin eikö se tasapainota yhtälöä samalla tavalla kuin tuotannon lisääminen? Ts. kuinka paljon säätövoimaa tarvitaan, jos voidaan ohjata kulutusta hinnalla? Perusvoima riittää kattamaan yhteiskunnan kriittiset toiminnot kuten sairaalat, vedenjakelun ym. Jos elintasoon liitännäinen kulutus (kuten turha autoilu tai viihde-elektroniikka) joustaa ilmaiseksi, niin eikö se ole kuitenkin parempi tilanne kuin lisätä hiilen polttoa tai säilytysratkaisuja? Esimerkiksi jotkin teollisuuden prosessit voidaan jo nyt pysäyttää sähkön korkean hinnan aikana, jolloin yritykset voivat vapauttaa etukäteen ostamansa sähkön markkinoille, tasapainottaa yhtälöä ja saavat siitä korvauksen? Bonuksena osa kuluttajista pystyy joustamaan esimerkiksi lämmityksestä painottamalla sitä yöaikaan.
Vaasan Ammattikorkean mukaan: “Vedyn kokonaishyötysuhde prosessissa, jossa vety-yhdisteet muutetaan ensin sähköllä puhtaaksi vedyksi ja sitten takaisin sähköksi on vain 24–38 prosenttia.” Aika huono hyötysuhde, kun kulutusta säätelemällä päästään 100%:iin ja hyvin pienillä investoinneilla. Itseasiassa kuluttajan kannattaa jopa itse toteuttaa noita investointeja, koska hyötyy ensisijaisesti itse automatiikasta, joka säätelee lämmitystä tai sähköauton latausta. Bonuksena siitä hyötyy myös järjestelmä.
Vaihtoehtona olisi rakentaa raskasta infrastruktuuria verovaroin tuettuna, joka käytännössä laskee markkinoille syötetyn sähkön määrää, nostaen samalla sen hintaa. Eli maksaisin lisää veroja siitä ilosta, että sähkön hinta heiluu vähemmän, mutta vuosittainen sähkölaskuni kasvaa. Ei kiitos vety- tai akkuratkaisuille ainakaan nykytilanteessa. Tilannehan voi toki muuttua tulevaisuudessa siten ettei tarjonta vain riitä vaikka hinta olisi mikä, joten silloin yllämainittuja ratkaisuja voidaan tarvita.
Kulutusjoustojen, vaikka ne hyviä ovatkin, ongelma on vapaaehtoisuus. Kun syksyllä katsoin tuulisähkön tuotantoa, nii n minimi oli 56 MW ja maksimi oli 1530 MW ( siis muistini mukaan). Kun tuotantovaihtelu on tuulivoiman osalta näin suurta, ei verkon pystyssä pysymistä voi laskea pelkän vapaaehtoisen kulutusjouston varaan. Iso perustuotanto luonnollisesti auttaa. Tuulivoimaa on kuitenkin ainakin suunnitelmissa tulossa lisää, oliko kokonaismäärä 8000 MW lisää ( talven kulutushuippu oli nyt jotain 14500 MW). Kun tiedetään, että rakennetun tuulimyllyn sähkön tuotantokustannukset (poislukien investointi- ja pakolliset huoltokustannukset) ovat todella pienet ( eli ero valmiin myllyn seisottamiskustannukset versio käyttö). Tästä seuraa, että myllyjen sähkö tulee markkinoille “joka tapauksessa”. Joku muu tuotantomuoto syrjäytyy, jolloin vähätuulisina aikoinatarvitaan sitä säätövoimaa ja paljon. Onko se pumppuvoimala tai vety tai molemmat ja jotai muuta esim joustoja, en tiedä.
Sähköstä vetyyn ja takaisin sähköön hyötysuhde on huono, kuten mainitsit ( lisäksi vedyn varastointi on suhteellisen kallista), mutta jos sähkön hinta on riittävän pitkiä aikoja todella halpaa, vedyn käytölle voi olla perusteita. Joka tapauksessa kuluttaja maksaa tuon tuotannosta johtuvan vaihtelun ja siihen tarvittavan sähkön.
Mielestäni ratkaisuja on haettava teknologianeutraalisti. Onko se sitten niin, että ostetun sähkön hintaan vaikuttaa megawattien lisäksi tuotetun sähkön ajallinen takuuvarmuus tai jotain.
Kyllähän hallitus ja eduskunta voisivat halutessaan perustaa vaikkapa säätö/varavoimayrityksen/liikelaitoksen ja tilata Wärtsilältä muutaman 500mw nopeasti käynnistyvän laitoksen ja vaikkapa sähkövarastoja päälle.
Yksityisillä ei ole intressiä moiseen, helpompi tienata kalliilla sähköllä. Hiilivoima ei ole läheskään yhtä joustavaa, saastuttaakin enemmän. Ydinvoimalalla ei ole mitään virkaa tässä tilanteessa, jos sen tilaa nyt niin valmista tulee joskus 2040-luvulla.
Poliittinen tahto on se mikä asian ratkoo tai on ratkomatta. Eikä ole kyse vasemmistolaisesta tai oikeistolaisesta politiikasta, vaan ongelman ratkaisemisesta.
Halpa sähkö houkuttelisi myös teollisuutta suomeen, kallis sähkö ei taida toimia samoin. Tuuli- ja aurinkosähkö tarvitsevat säätövoimaa muutenkin. Luulisi että hallitusta kiinnostaisi tehdä asialle jotain.
Minusta taas ei ole minkään valtakunnan järkeä purkaa ehjiä hiilivoimaloita, joilla olisi ollut ainakin 20 vuotta toiminta-aikaa, kun oltaisiin edes vähän viitsitty huoltaa.
Melko fanaattinen fossiilisten kannattaja täytyy olla jos tahtoo vielä 2030-luvun euroopassa kivihiilellä energiaa tuottaa. Seteleiden polttaminen voisi olla jo halvempaa.
No valtio on ainoa jolla on intressiä ruveta ylläpitämään tuottamattomia voimaloita varmuuden vuoksi. Poliitikoilla taas on nykyään aika kovat paineet leikata jokainen liikenevä euro. Tuskin on sellaista skenaariota, jossa voimaloita ylläpidetään käyttökunnossa vaikka ne eivät olisi välttämättömiä.
Varavoimasta on yhteiskassasta maksettu, ja mielestäni olisi ollut syytä jatkaa maksamista ainakin Inkoon voimalaitoksen kunnossapitämiseksi ja luultavasti muutamasta muustakin. Luotamme vähän turhan paljon siihen, että kyllä jostain sähköä saa, jos vaikka sattuisi olemaan kylmää ja joku iso voimala vikaantuisi.
Toinen, markkinaehtoisempi ratkaisu, olisi vaatia tuulivoimaloilta, että järjestävät omat varavoimansa omilla rahoillaan. No sen jälkeen tähän maahan ei yhtä ainutta tuulivoimalaa rakennettaisi.
Kyllähän meillä ylläpidetään armeijaa ja erilaisia varmuusvarastojakin, en näe voimalaitoksissa mitään periaatteellista eroa tämän suhteen.
Pitäisi ottaa oppia Saksasta miten he hoitavat energiwende 2:sen; Suomella olisi aikaa vuoteen 2038 luopua hiilivoimasta. Inkoolla olisi ollut hyvin aikaa toimia varavoimana. Kiinaa peesaten pääsisi 2050-luvulle.
Saksasta ei kannata ottaa energiapolitiikassa oppia yhtään mistään. Noin muutenkaan en ymmärrä, miksi pitäisi nimenomaan peesata niitä huonosti asiansa hoitavia maita. Ekokatastrofi ei kuitenkaan ole mikään uhkakuva, vaan koko ajan toteutuva ja paheneva tosiasia, johon pitäisi suhtautua muuten kuin asemoimalla tavoitteita turhan kauaksi tulevaisuuteen tai asettamalla tavoitteita, joiden eteen ei tosiasiallisesti olla valmiita toimimaan.
Aina kun Yleisradion budjettileikkausta ehdotetaan, joku älähtää.
Keräsin joskus saatavilla olevia toimintakuluja/budjetteja eri maista. Lista ei ole täydellinen, mutta mielestäni ihan hyvä.
Tässä alimmassa näkyy montako promillea taloudelliseen hyvinvointiin nähden (BKT/capita) menee vuodessa Yleisradion toimintaan. Muissa pohjoismaissa lukema on 25-35% vähemmän kuin Suomessa.
Yle arvatenkin tykkää puhua absoluuttisista summista.
Tuohon yritin aikanaan poimia tilinpäätösten toimintakuluja (syy että ihan ensin yritin tutkia paljonko rahaa paloi henkilöstökuluihin… mutta taisi loppua aika kesken) Kulut ovat varmasti kasvaneet myös ja budjetti taitaa olla nyttemmin jo 620 Me.
