Jotenkin minusta tuntuu, että olisi fiksumpaa ja tehokkaampaa, jos Kela jaksottaisi tulot aina koko vuodelle ja vuoden loputtua arvioitaisiin onko tukia maksettu liikaa sen sijaan, että niitä joutuu säätämään edes takaisin. Samoin kuin opintotuen kanssa. Samalla opiskelijoiden asumistuki pitäisi palauttaa ja yhdistää opintotuki ja asumistuki saman tulorajan alle.
Positiivisina vaikutuksia:
Pidemmälle aikavälille hajautuvat tulot vähentävät harmaata taloutta, kun esim satunnaisia työtuloja ei tarvitse piilotella tukien säilyttämiseksi
Byrokratia vähenee
Seuranta yksinkertaistuu, niin tahattomat virheet vähenevät
Esim tulorekisterin avulla voitaisiin seurata ja ennakoivasti keskeyttää tukien maksu, jos edunsaaja ylittää vuositulorajan
Ainakaan mitään vähemmän fiksua mallia ei voi olla kuin nykyinen YEL-työtuloon pohjaava asumistuki. Ja se toki synnyttää ongelmia myös siihen suuntaan, että yritystoiminnan ajautuessa täysin tuottamattomaan tilaan olet tukimahdollisuuksien ulkopuolella liian suuren YEL-työtulon vuoksi.
Tosin vuoden päästähän tuolla tädilla nuo tukien nostomahdollisuudet rajoittuu, kun omistusasumisen asumistuet lakkaavat. Suuressa kuvassa hyvä päätös. Toisaalta, jos miettii asiaa sellaisten asuinpaikkakuntien suhteen, jossa omistusasunnoilla ei ole mitään arvoa tai jälleenmyyntimahdollisuutta, voi siinä nähdä myös ongelmia.
Väärinkäyttöä ketä kohtaan? Jos siis nyt lähdetään siitä ajatuksesta, että maksetut eläkemaksut takaavat sitten aikanaan takuueläkettä suuremman eläketurvan, eikä eläketurvaansa aio kaataa yhteiskunnan niskaan.
YEL-työtulo ei ole sidoksissa verotettaviin tuloihin, vaan työpanoksen rahalliseen arvoon. Ja nehän on aina eläkeyhtiön vahvistamia summia. Ihan siitä riippumatta, että ne ovat pitkään menneet sellaisenaan läpi.
Esim. mun 20 vuotta sitten tekemäni duuni on aika hankalasti arvotettavaa, koska vastaavaa ei käytännössä kuukausipalkalla tehdä. Ja eipä siitä kauheasti itsekään silloin tuoreeltaan netonnut, mutta vastaavasti 20 vuoden takaiset tekemiset tuovat minimaalisessa mittakaavassa tuloja tänäkin päivänä ja loppuelämän ajan. Toisaalta, kun nykyään elän lähes yksinomaaan menneisyyden tekemisillä ja työmäärä on aiempaan nähden kovin rajallinen, ei nykyinenkään pieni YEL-maksu ole työpanokseen suhteutettuna pieni. Tuloihin nähden se sitä toki on. Mutta menköön nyt eläkeyhtiön pari 4000 euron vuositulon korotusta läpi protesteitta, ja aletaan sitten vaikka 2030-luvulla vääntämään ja kirjelmöimään työtuntimäärän vähyydestä.
Ainakin mun olisi myös hirveän hankala arvottaa jonkun somevaikuttaja-Päivin työpanoksen arvoa.
Sen kritiikin kyllä ymmärrän, jos eläketurva jää osittain takuueläkkeen varaan, vaikka on toiminut työuransa täysipäiväisenä yrittäjänä.
Ja kommenttisi liputus oli minunkin mielestäni turhaa. Ei siinä viestissä ollut mitään asiatonta, saati politiikka-ketjuun kuulumatonta.
Jos maksaa ihan sitä äärimmäistä minimiä, niin silloin ei kerry edes takuueläkkeen suuruista eläketurvaa. Sen sijaan kun maksaa sen työttömyysturvan alarajan oikeutuksen verran, rajat kyllä ylittyy pitkän yrittäjätaipaleen aikana.
Noin kaiken kaikkiaan YEL-järjestelmä vaatisi kyllä perusteellisen remontin. Nythän niitä maksettuja eläke-euroja ei rahastoida yhtään mihinkään, vaan jokainen järjestelmään sisään tuleva euro menee vanhojen eläkevastuiden hoitamiseen. Eikä edes riitä.
Itse en ihan hirveän suurta roolia uskalla antaa eläketuloille, kun mietin vanhuusajan toimeentuloa ja esim. sairauksien hoidon rahoittamista. Sitä varten täytyy kertyttää muuta varallisuutta hajautetusti ja pitkäjänteisesti.
Mietin laitanko tänne vai politiikkajetjuun, mutta valinta näemmä helppo kun toinen suljettuna.
Vihdoin järkevältä kuulostava professori Suomen koulutustason kannalta.
“Ruotsissa aineenopettajaopinnoissa painopiste on pikku hiljaa siirtynyt substanssista – tässä tapauksessa matematiikasta – erilaisiin ”keskustellaan matematiikasta” -kursseihin. Toisin sanoen puhutaan esimerkiksi matemaattisesta ongelmanratkaisemisesta mutta ei kuitenkaan ratkaista matemaattisia ongelmia, Tossavainen sanoo.”
Ei siltikään käy kateeksi työttömän, tai tuilla elävän osa.
Mutta en silti luule että kaikki heistä on onnettomia. Onni on enemmän korvien välissä ja siksi toiset on onnellisempia kuin toiset, ulkoisista tekijöistä riippumatta.
Monet joilla olisi mahdollisuus onnelliseen elämään. Kaikki ulkoiset puitteet on kunnossa, käyttävät aikaansa kadehtimalla niitä jotka joutuvat turvautumaan tukiin. He eivät osaa nauttia omasta menestyksestään. Lisää pitää itselle saada ja mielummin nähdä muiden joutuvan kerjäämään, mitä tavoittelemista siinä on?
Maailmassa kaikkea ei itse aina ansaita. Jos esim. Kolarissa menetät terveyden niin suunnitelmat menee uusiksi ja olet sen jälkeen isompien haasteiden edessä kuin ennen sitä.
Muuttuvia tekijöitä elämässä tulee kaikille ja kaikkea ei vaan voi suunnitella ja hallita.
Ymmärrän senkin että jos olet hyvä osainen, niin sinun on vaikeampi yrittää hankkia onnen tunnetta, ei huvipuisto, ravintolassa syöminen tai uusi auto tunnu missään, jos et ole luonteeltasi onnellin.
Eihän nyt kukaan ole kateellinen työttömälle vaan ärsyyntynyt systeemin joka ei anna tarpeeksi insentiivejä työskentelyyn. Ei kannata miettiä näitä yksilöiden kautta vaan kokonaisuutena. Se ei ole tuensaajan vika jos systeemi on rikki.
Jos mediaanipalkalla pitää olla töissä 23 vuotta jotta saa saman suuruisen eläkkeen kun perustoimeentulo niin systeemissä on todella paha valuvika kannustimien suhteen.
Toisaalta useimpien ihmisten täytyy joka tapauksessa olla selvästi kauemmin kuin 23 vuotta elämästään töissä koska maailmassa ei ole vielä niin paljon varallisuutta ja automaatiota että merkittävä osa ihmisistä voisi firettää Star Trek -tyyliin. Tuohon suuntaan on kuitenkin matka kun vaurautta ja automaatiota kartutetaan ja vaalitaan.
Kiitos ja arvostus tähän väliin kaikille töissä myös käyville foorumisteille. Sanon nyt ennakkoon ääneen sen että nyt on sytytyslanka palamassa kahvihuoneen politiikkaväännölle.
