Politiikkanurkkaus (Osa 2)

Sähköpörssi tosiaan toimii suuressa kuvassa kuten pitääkin. Talven 2022 jälkeen asioita vähiten ymmärtävillekin olisi pitänyt selvitä, että ajoittain hinnat voivat nousta todella suuriksi. Jos se on ongelma, eikä oma taloudenhoito esim. vuodenajallisesti väistämättä heitteleviä hintoja, silloin ratkaisu on kiinteähintainen sopimus.

Olipa kyse sähkönhinnan hetkellisestä noususta tai vaikkapa kämppälainojen korkojen noususta, niin etenkin sillä hetkellä oppositiossa olevista puolueista kuuluu kerta toisensa jälkeen huutamista siitä, kuinka valtion tulee rientää apuun maksamaan osa laskuista. Mutta sitä kai se hyvinvointivaltio on, että itse ei tulisi joutua kantamaan vastuuta omista valinnoistaan.

9 tykkäystä

Viime vuonna oli mahdollisuus hankkia ihan kohtuuhintainen määräaikainen sähkösopimus niin on ihan turha valittaa jos nyt joutuu lämmittämään sähköllä taloa kalliilla pörssisähköllä.

Pörssisähkö on muutenkin huono sähkölämmittäjälle koska silloin käyttää eniten sähköä kun se on kalleimmillaan.

Kallis hinta toimi juuri niin kuin piti perjantaina - kulutus väheni eikä syntynyt tehopulan riskiä. Jos kaikilla olisi kiinteä hinta ei kulutuksen vähentäminen olisi samalla tavalla kiinnostanut.

4 tykkäystä

Avoin kirje Paavo Väyryselle

Terve Paavo

Seurasin ensimmäistä kertaa valtiollisia vaaleja pienen lapsen pinnallisuudella vuoden 1994 alussa, kun presidentti valittiin ensi kertaa suoralla kansanvaalilla. Olit minulle tuolloin vain yksi narisevalla äänellä puhuva pyöreälasinen pukumies, joka ei ihan päässyt toiselle kierrokselle. Kun 90-luvun lopulla kiinnostuin toden teolla politiikasta, olit jo kadonnut Brysseliin eikä sinusta enää juuri puhuttu. Luin urastasi ja luulin sen olevan jo päättymässä eurooppalaiselle norsujen hautuumaalle.

Nousit eduskuntaan 23-vuotiaana lapsitähtenä vuonna 1970, muutamaa vuotta myöhemmin sait ensimmäisen ministerisalkun, ja jo 30-vuotiaana nousit sensaatiomaisesti ulkoministeriksi vuonna 1976. Itse Kekkonenkin taisi tuolloin nähdä sinussa tulevan presidentin, jahka vähän aikuistuisit. Jo tuolloin sinussa näkyi ne valot ja varjot joista olisit tuleva seuraavan puolen vuosisadan aikana tunnetuksi: terävä äly, valtava kunnianhimo, kulmikas luonne ja jonkinasteinen pakkomielle valtaan.

Seuraava uraloikkasi oli vuoden 1980 nousu kepun puheenjohtajaksi, kun syrjäytit Kekkosen epäsuosioon joutuneen kepu-ikoni Johannes Virolaisen. Seuraavana vuonna koit ensimmäisen takaiskusi, kun epäonnistuit masinoimaan alkoholisoituneen YYA-jyrän Ahti Karjalaisen puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Vuonna 1983 alkoi jälleen uusi punamultayhteistyö maata dynastian tavoin dominoineen SDP:n ja kutistuvan apupuolueen kepun johdolla. Sinusta tuli Sorsan hallitukseen ulkoministeri, ja käynnistit operaatio Tahtopolitiikan – toimintalinjan, jonka tarkoituksena oli kohottaa kepun profiilia ja ajaa Sorsa järjiltään, niin ettei hän voisi käydä edes vessassa ilman julkista notaaria. Janosit nousua kalifiksi kalifin paikalle ja aloit vuonna 1986 suunnitella SDP:n syrjäyttämistä seuraavasta hallituksesta. Syntyi legendaarinen kassakaappisopimus, jossa johdollasi kolme porvaripuoluetta – kepu, kokoomus ja RKP – sopivat muodostavansa vaalien jälkeen hallituksen, kunhan vain saisivat enemmistön paikoista. Mauno Koivisto runnasi kuitenkin laajoilla valtaoikeuksillaan maahan sinipunahallituksen, haukkuen sinut maanrakoon ja sysäten kepun oppositioon. Jouduit kysymään henkilääköriltäsi, voiko vitutukseen kuolla.

Haastettuasi toivottomista lähtökohdista Koiviston vuoden 1988 presidentinvaaleissa käänsit katseesi vuoteen 1994, josta olisi tuleva suuri hetkesi ja johon jokainen hengenvetosi seuraavien kuuden vuoden aikana olisi tähtäävä. Tiesit että myös Sorsa haluaisi tuolloin presidentiksi, ja olit varma että olisitte toisella kierroksella vastakkain – mikä kliimaksi siitä tulisikaan historialliselle vihanpidollenne! Silloin olisi aika näyttää pöyhkeyteensä tukehtuvalle SDP:lle, että Suomi on sentään vielä porvarillinen maa.

Ensimmäinen, dramaattinen peliliikkeesi kohti presidentinvaalien voittoa oli keväällä 1990 kertoa äimistyneelle kansalle, että luovut vapaaehtoisesti kepun puheenjohtajuudesta tulevana kesänä. Tilallesi valittiin puolueen vasta 36-vuotias superlupaus, Kannuksen Kennedy Esko Aho. Halusit tällä liikkellä hieman sivuun epäsuositun päivänpolitiikan kovasta ytimestä ja arvelit voivasi ohjailla Ahoa taustalta mielesi mukaan á la Kekkonen-Sukselainen. Seuraavana keväänä 1991 Aho johdatti kepun ”veret seisauttavaan” vaalivoittoon ja pääministeripuolueeksi porvarihallitukseen paljon paikkoja menettäneen kokoomuksen kanssa, kun SDP paineli suoraan oppositioon nähdessään mitä tuleman piti. Sinusta tuli jälleen itseoikeutetusti ulkoministeri.

Suomi ajautui lamaan, ja järkytykseksesi Aho sivuutti isällisen ohjauksesi ja muodosti läheisen yhteyden Koivistoon. Aloit savustaa Ahoa ulos vihjailemalla Koivistolle, että ”pääministeri on väsynyt” ja ”pääministeri ei jaksa”. Olen monesti miettinyt, miten tämä operaatio sopi yhteen vuosien 88-94 yleisen pelinkirjasi kanssa, jossa tarkoituksenasi oli olla hieman etäämmällä päivän- ja eritoten sisäpolitiikasta. Ja edelleen, kyllähän sinun Paavo piti se ymmärtää, että ajatus arkkivihollinen Väyrysestä pääministerinä torppaamassa Suomen EU-jäsenyyspolkua ei stimuloisi kaikkia akselistoja Koiviston korvien välissä – Koiviston, joka juuri Aho-savustuksesi keskellä teki vuonna -92 aloitteen Suomen liittymisestä EU:hun.

Epäonnistuttuasi Ahon sabotoinnissa erosit ulkoministerin tehtävästä vuonna -93 ja keskitit kaiken tulevaan vaaliin. Olit kuin shakinpelaaja joka uhraa upseerejaan päästäkseen kaikki tai ei mitään -tyylillä vastustajan kuninkaan kimppuun. Tuo kuningas ei kuitenkaan ollut Sorsa, joka oli sensaatiomaisesti hävinnyt politiikan ulkopuolelta tulleelle Ahtisaarelle. Voisin olettaa sinun olleen tyytyväinen vaarallisen Sorsan kaatumiseen jo esivaalissa ja pitäneen Ahtisaarta heppoisampana vastuksena toisella kierroksellla. Vielä pari viikkoa ennen vaalipäivää olit menossa toiselle kierrokselle, mutta lopussa profiiliaan puolustusministerinä kohottanut Elisabeth Rehn painoi ohi. Syytit tappiostasi ”mediapeliä”, viitaten erityisesti siihen, että vaalipäivän aattona MTV:n uutisissa Seppo Lehto arveli sinun tilanneen 80-luvulla nootin Neuvostoliitolta.

Vuoden -94 presidentinvaalit olivat ja tulevat aina olemaankin urasi musertavin takaisku, joka syöksi sinut 13 vuoden loputtomalta tuntuvalle korpivaellukselle Eurooppaan. Kiinnostuin noin vuosina 97-98 politiikasta ja jalkapallosta, ja olit minulle kuin Diego Maradona, oman alasi virtuoosi jonka huippuajat olivat jo ennen syntymääni ja jonka juuri ja juuri muistan utuisena nähneeni tuona kohtalokkaana vuonna -94, jolloin teidän molempien urat vaikuttivat lopullisesti ja tuskaisen protestoinnin säestämänä katkenneen.

Vuonna 2007 tapahtui ihme, kun palasit kotimaan politiikan parrasvaloihin Vanhasen kakkoshallituksen ulkomaankauppaministeriksi. Ulkoministeriön kakkosmiehen paikka ei tietenkään ollut ihan sitä mitä lääkäri määräsi, mutta koit olosi kotoisaksi ja tulit erinomaisesti juttuun ulkoministeri Ilkka Kanervan kanssa. Syksyllä -07 juonsit hyväntuulisen itseironisella otteella Subin myöhäisillan talk showta ”Me, myself and I”. Elämä hymyili paremmin kuin kenties kertaakaan sitten vuoden -80.

Sitten erotiikan ammattilainen Johanna Tukiainen antoi Kanervan hänelle lähettämiä viestejä Hymy-lehdelle, mikä johti Kanervan kaatumiseen johtaneeseen kujanjuoksuun. Uudeksi ulkoministeriksi tuli kauhistukseksesi avoimesti Nato-jäsenyyttä kannattava EU-federalisti Alexander Stubb. Ette tulleet millään lailla juttuun ja saatoit vain maksoittunein mielin katsoa, kuinka Stubb kietoi kotimaan mediaa pikkusormensa ympäri ja roimi Venöjää Georgian viikon mittaisen sodan jälkituoksinassa. Stubb oli seuraavat vuodet Suomen suosituin ministeri, etkä voinut juuri toivoa helpostusta seuraavista, vuoden 2011 eduskuntavaaleista – siksi pahoin vallasta pahoin kuluneen kepun kannatus oli rapissut.

Suostuit vuonna 2011 ehdolle Uudellemaalle ja kiertelit korkean profiilin kepulaisena muuallakin Suomessa tekemässä vaalityötä koko puolueelle. Tuloksena putosit eduskunnasta osana kepun kaameaa romahdusta. Päivän verran olit kanveesissa, mutta ponnahdit nopeasti ylös todeten, että tämä oli loppujen lopuksi hyväksi tulevia presidentinvaaleja silmälläpitäen; voisit käyttää kaiken ajan ja energian niihin. Puheenjohtaja Mari Kiviniemi yritti epätoivoisesti löytää sinulle vastaehdokasta esivaaliin, mutta kun kukaan ei lämmennyt, pääsit yllättävänä retroehdokkaana varsinaiseen vaaliin. Teit rennon hyväntuulisen kampanjan ja loit Vuokko & Paavo -mukeista ilmiön. Jälleen toisen kierroksen paikka oli viime päiviin saakka ihan käden ulottuvilla, mutta taas pikkupuolueen komeetta painoi vaalipäivänä ohi. Olit kuitenkin kepun juhlittu sankari komealla äänimäärällä. Olen monesti miettinyt, että tuo vaali-ilta olisi ollut sinulle 65-vuotiaana täydellinen paikka lopettaa valtakunnan huippupaikkojen tavoittelu. Olisit kaatunut hienolla taistelulla saappaat jalassa kuin Raimo Helminen kevään 2008 kuudennessa puolivälierässä ylivoimaisia Kärppiä vastaan. Siihen vielä yksi kierros Brysseliä perään leppoisan matalalla profiililla ja vuoden 2019 puoluekokouksessa kunniapuheenjohtajana eläkkeelle useampiosaisten muistelmien tekoon seisaaltaan suosiota osoittavan puolueväen edessä.

Mutta et malttanut. Olit luvannut Kiviniemelle, ettet lähde tukemaan ketään tulevan kesän -12 puoluekokouksen puheenjohtajavaalissa, mutta pian presidentinvaalien jälkeen lähdit itse puheenjohtajavaaliin, savustaen sunnuntaisen aprillipäivän lumimyräkässä sydänjuuriaan myöten loukkaantuneen Kiviniemen ulos kisasta. Hävisit ensimmäisen kauden tuntemattomalle kansanedustajalle Juha Sipilälle, mutta et ollut niin hirveän pettynyt; näit Sipilässä kokemattoman, konservatiivisen alkiolaisen puheenjohtajan, jossa olisi hyvin tarttumapintaa asemoituessasi hänen harmaaksi eminenssikseen.

Keväällä 2014 menit komealla äänimäärällä mutta harmiksesi hieman vihollisellesi Olli Rehnille hävinneenä Europarlamenttiin. Tämän piti olla vain lyhytaikainen astinlauta kohti seuraavan vuoden isoa hillotolppaasi. Kepu oli sopivan epäpoliittiselta tuntuvan Sipilän johdolla noussut ylivoimaisesti suosituimmaksi puolueeksi. Pelikirjasi oli selvä: Kepun, persujen ja SDP:n hallitus, jossa sinä otat ulkoministerin paikan. Moukaroit Sipilää koko kevään 2015 kymmenillä sähköposteilla runnataksesi itseäsi unelmapestiisi, mutta lopulta Sipilä veti sinulta täysin maton jalkojen alta lyömällä hynttyyt yhteen Stubbin kanssa ja näyttäen sinulle valtioneuvoston ovea. En tiedä sinusta, mutta rankkaisin tämän kaikkien aikojen pettymystesi listalla kolmoseksi vuoden -94 mediapelin ja vuoden -87 manuaalisen kassakaappimurron jälkeen. Koit että Sipilä oli joutunut puolueen katalien, liberaalien voimien liekanaruun. Kostit perustamalla alkuvuodesta -16 kansalaispuolueen, jonka riveissä sait kannattajakortit kasaan vuoden 2018 presidentinvaaleihin. Pääministeri Sipilä sai usein vastailla kiusallisiin kysymyksiin puolueen kokeneen mepin teutaroinnista. Voitit kepun ehdokkaan Vanhasen, mutta äänisaalis jäi hieman yli kuuteen. Kun sitten kansalaispuolueen puheenjohtajana lähdit haastamaan Sipilää kepun puheenjohtajavaaliin keväällä 2018, poliittisen jonglöörauksesi pallot putosivat lopulta peltoon, kun ensin sait kenkää kansalaispuolueesta ja hieman myöhemmin olit pakotettu vetäytymään myös kepun pj-kisasta. Erosit kepusta ja luovuit puolueen kunniapuheenjohtajuudesta.

Samalla kun kävit oikeutta kansalaispuolueen vanhojen puoluetovereidesi kanssa, seuraava siirtosi oli perustaa jälleen uusi puolue, Seitsemän tähden liike, jonka vedit vuoden 2019 eduskuntavaaleihin mitä ihmeellisempien hihhuliehdokkaiden kera, laihoin tuloksin. Kun myös kautesi meppinö päättyi, olit ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1970 ilman valtiollisia tehtäviä. Jossain vaiheessa dumppasit Tähtiliikkeen ja palasit kepuun, päästen käsiksi puolueen ruotsalaisen osaston kautta puoluevaltuustoon. Soutamisen ja huopaamisen jälkeen asetuit vuoden 2023 eduskuntavaaleissa ehdolle kepun riveissä ehdolle rakkaassa kotivaalipiirissäsi Lapissa, mutta et tullut valituksi. Joku muu olisi saattanut lannistua tästä, mutta halusit jälleen presidentiksi, ja kun kepussa se tie nousi pystyyn, lähdit jälleen keräämään kannattajakortteja, joihin liittyen olet viime viikkoina tehnyt Postista tuloksettoman rikosilmoituksen. Olet kertonut eroavasi lopullisesti kepusta ja lopultakin lopettavasi valtiollisten tehtävien tavoittelun. Urasi poltiikassa on saapunut viimeiselle, tyhjälle ja pimeälle pääteasemalle.

Jo nuorena polittinen vakaumuksesi rakentui kahden peruskiven, alkiolaisen kepulaisuuden ja Paasikiven-Kekkosen linjan pohjalle. Venäjän lisääntyvä aggressiivisuus ja lopulta täysi sekoaminen vuonna -22 ei ole horjuttanut sinua linjaltasi, että Suomen täytyisi olla harmaan vyöhykkeen puolueeton maa idän ja lännen välissä. Oletko koskaan antanut täyttä aikaa ja mahdollisuutta sille reflektoinnille, että ehkä Kekkonen teki vuodesta -43 poliittisen uran loppuun asti välttämättömyydestä hyveen eikä enää ajaisi samaa politiikkaa, ottaen vielä huomioon että hän pyrki esimerkiksi EEC-sopimuksen myötä viemään Suomea länteen juuri niissä rajoissa jotka Neuvostoliitto sieti? Uskon kyllä että olet isänmaallinen mies ja uskot puolueettomuuspolitiikan olevan Suomelle parhaaksi. Olet viimeisten kahden vuoden aikana jäänyt näkemyksesi kanssa toisinajattelijaksi ja saanut hirvittävän määrän törkyä niskaan. Jollain tavalla on pakko ihailla järkähtämättömyyttäsi.

Isojen ja dramaattisten heilahdusten lomassa uraasi on mahtunut kevyempiäkin episodeja kuten jalasmökkikohu, Dostojevskin tuotannon ahmiminen viikonlopussa, krapulaörvellys Japanin keisarillisella nurmikolla, väitetty lentoemäntien takapuolien nipistely sekä lisämaksullisten kananmunien piilottelu salaattikeon alle EU-parlamentin lounasravintolassa. Tekevälle sattuu. Näistä ja viimeisten vuosien spedeilyistä huolimatta uskon että sadan vuoden päästä historioitsijoille sinusta piirtyvä ydin on kuitenkin väsymätön ja järkkymätön poliittinen eläin joka eli vallasta ja vielä enemmän sen tavoittelusta. Kuten Nixonille, sinullekin elämässä on ennen muuta kyse kamppailusta vaikka läpi harmaan kiven, ei helposta lokoilusta.

Aamuhämärä Keminmaalla,
auton takakontissa kirjat ja mukit.
Luminen tie, maakuntien tuvat.
Vuokko vielä ikkunassa:
Paavo, hei!

Kunnioittavasti,
Kale

41 tykkäystä

Se vaan että hinta ei ole yhtä kallis kaikialla samassa pörssissä. Muuten samaa mieltä. Esim Espanja ole kai missään pörssissä kai muiden maiden kanssa ja hyvin menee.

Suomi on samassa sähköpörssissä kuin Skandinavia ja Baltia, jossa Suomi muodostaa yhden hinta-alueen. Ruotsissa on taas 4 eri hinta-aluetta koska maan kantaverkko ei pysty siirtämään sähköä tarpeeksi pohjoisesta etelään. Sähköpörssi on toiminut hyvin, ainoa ongelma on kuluttajat jotka ovat menneet ottamaan pörssisähkösopimuksen ymmärtämättä mistä on kyse.

Espanjan tilanteeseen en ota kantaa, kai sitä voi muitakin malleja olla mutta Suomi ei pärjäisi ilman siirtoyhteyksiä muihin maihin.

Ja koska tämä on politiikkakeskustelu niin lisään että toivon että poliitikot malttavat pitää näppinsä erossa sähköpörssin toiminnasta.

5 tykkäystä

Mutta miksi pitää kantaa vastuu ja maksaa MUIDEN tyhmistä valinnoista(päättäjien jotka ideologian sokaisemana eivät ole huolehtineet riittävästä perusvoimasta), jotka aiheuttavat ajoittain ylikorkeat sähkönhinnat.

"Viime vuonna oli mahdollisuus hankkia ihan kohtuuhintainen määräaikainen sähkösopimus niin on ihan turha valittaa jos nyt joutuu lämmittämään sähköllä taloa kalliilla pörssisähköllä.
"

Asiantuntijoiden mukaan kiinteähintaisella sopimuksella sähkö on aina keskimäärin kalliimpaa kuin pörssisähkö. Eli maksaa ne kiinteällä sopparilla olevat silti sen ajan 2euron tuntihinnan sähköstään, se on vaan jyvitetty pidemmälle ajalle.

4 tykkäystä

Niin, Suomikin on halunnut ostaa halpaa energiaa itädiktatuurilta. Kunnes se sitten yhtenä päivänä ei enää ollutkaan mahdollista. Sehän se perusongelma on ollut. Ei esim. se, että hyviä energiahankkeita olisi kamalasti torpattu poliittisin päätöksin. En tiedä onko tuossa taustalla se suurempaa ideologiaa kuin ahneus, jossa eettisyydelle je pitkäjänteisyydelle ei ole annettu mitään painoarvoa.

Hintaeroihin vaikuttaa aina se, miten kulutus painottuu ja millaisilla hetkillä sopimuken tekee. Mutta varmasti on kiistatonta, että pörssisähkö on pitkässä juoksussa se kannattavin vaihtoehto. Ongelma vaan on siinä, että suuri osa kuluttajista ei osaa jyvittää menojaan. Kesällä nautitaan lähes ilmaisesta sähköstä, vietetään säästämisen sijasta kulutusjuhlia, ja talvella sitten itketään valtiota apuun kun sähkölasku hetkellisesti kallistuu ja budjetit pettää.

9 tykkäystä

No se täytyy sano että kyllähän energiayhtiöillä olisi ollut halua rakentaa uutta ydinvoimaa Suomeen, mutta poliitikkojen ydinvoimavastaisuus torppasi hankkeet; - paitsi Fennovoiman joka on kyllä todella surullinen tapaus ja OL3 josta tuli ylisuuri prototyyppi kun saatiin lupa vain yhdelle voimalalle.

2 tykkäystä

No ei torpannut. Poliitikot antoivat luvat kolmelle OL3:n kokoiselle voimalalle. OL4 sai luvan mutta sen torppasi TVO koska OL3 meni niin päin persettä. Hanhikivi 1:n torppasi Vladimir Putin. Menetettiin siis noin 3000 MW ydinvoimaa, jolle oli luvat kunnossa. Se on valtava määrä. Ja uusia hakemuksia ei tästä huolimatta ole näkynyt. Ei ole jonoksi asti firmoja rakentamaan ydinvoimaa . Ja syy on selvä: se on ihan älyttömän kallista, kestää loputtoman kauan ja projektit voivat epäonnistua todella pahasti. Sähkön hinnan pitäisi olla pysyvästi korkeampi, että siihen ryhdytään. Luvista tämä homma ei ollut kiinni.

10 tykkäystä

Sähkön pörssihinta vaihtelee toki aiempaa enemmän, mutta kuten sähkönhinta-ketjussa totesin: Tuulivoima on tuotantokustannuksiltaan halvin tuotantomuoto, joten sen lisääminen kasvattaa hintojen vaihtelua, mutta absoluuttisesti laskee hintaa. Miksi hetkellisesti ylikorkeat sähkönhinnat ovat ongelma, jos vuositasolla hinta on alempi? Minusta ei ole järkevää polttaa hiiltä perusvoimana hinnanvaihteluiden rauhoittamiseksi, jos se tarkoittaa keskihinnan nousua. Mielestäni ei ole myöskään järkeä rakentaa akustoja tai vetyinfraa, koska ne lisäävät kustannuksia lisäämättä sähköntuotantoa. Päinvastoin kulujen ja häviöiden takia ne vain nostavat nostavat sähköstä maksettavaa hintaa.

Viimeisen viikon aikana pörssisähkön ainoa ongelma on ollut pörssisähkösopimuksen tehneet kuluttajat, jotka eivät ymmärrä sen ominaisuuksia. Kuten totesin 2022 syksyllä: Ihmiset saavat aivan vapaasti asua 200 neliöisessä (joka nurkasta vuotavassa) omakotitalossa ja tehdä pörssisähkösopimuksen, mutta sillloin siitä valinnanvapaudesta pitää myös minun arvomaailmassani kantaa itse vastuu. Jos näitä sähkölaskuja aletaan taas subventoimaan, niin sitten kesällä pitää kerätä myös windfall-veroa niiltä, jotka ovat hyötyneet pörssisähkön matalammasta hinnasta.

7 tykkäystä

Päättäjät luvittivat yhteensä jopa 3000MW enemmän ydinvoimaa, kuin mitä Suomessa nyt on. Hankkeet kaatuivat ihan muihin syihin kuin päättäjiin. OL4 kaatui 2015 kun TVO ei pitänyt hanketta järkevänä OL3:n kokemusten perusteella ja Hanhikivi 1 kaatui kun Putin hyökkäsi Ukrainaan. Kummatkin olivat täysin päättäjien vaikutusvallan ulottumattomissa. Uusia hakemuksia ei ole näkynyt, koska ydinvoiman rakentaminen on todella kallista ja riskaabelia touhua.

Toki yhteiskunta voisi alkaa kaataa rahaa ydinvoiman subventoimiseen ja se varmasti auttaisi. Mutta lopputuloksena sähkön hinta kasvaisi veromenojen kautta.

Ydinvoima ei onneksi ole ainoa tapa tasata hintojen vaihtelua ja reagoida siihen, ettei Venäjältä enää tulekaan halpaa ja likaista sähköä tuhlattavaksi.

5 tykkäystä

DarkRoast, ei kai sitä hiiltä polttamista tai sähkön varastointia vetyyn suunnitella sen takia, että tasattaisiin sähkön hintaa. Sähköllä on sellainen ominaisuus, että verkkoon syöttö (tuotanto) ja verkosta käyttö ( kulutus) tulee olla yhtä suuri. Muuten riskinä on koko verkon kaatuminen. Vaikka tuulisähkö on puhdasta ja halpaa, ongelma on sen vaihtelu ja huono säädettävyys. Tämän takia tarvitaan ainakin säätövoimaa ja käytännössä myös perusvoimaa tasaamaan tuotantoa kulutuksen suhteen. Säätövoimana käytetään esim. Vesivoimaa sen verran kun sitä on ( ja mahdollisesti tulevaisuudessa pumppuasemia lisävesivoimanaa). Lisäsin on mahdollista säätövoimana vetyyn varastoitu sähkö jota otetaan takaisin säätövoimaksi esim polttokennoilla. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse lisää hiilivoimaa rakentaa säätövoimaksi. Vetyä tosin pääosin ainakin aluksi käytettäneen prosessitarpeisiin ja vähemmän energiatuotannon säätövoimana.

2 tykkäystä

Itseasiassa sitä ovat jotkut ehdottaneet myös hinnan takia, mutta olet oikeassa @Puomi . Toisaalta tuotanto, kulutus ja hinta linkittyvät vahvasti, joten ne vaikuttavat aina toisiinsa. Yhtä näistä ei voi muuttaa vaikuttamatta muihin.

Mutta toisaalta, jos ei-välttämätön kulutus joustaa jo sähkön hinnan mukana, niin eikö se tasapainota yhtälöä samalla tavalla kuin tuotannon lisääminen? Ts. kuinka paljon säätövoimaa tarvitaan, jos voidaan ohjata kulutusta hinnalla? Perusvoima riittää kattamaan yhteiskunnan kriittiset toiminnot kuten sairaalat, vedenjakelun ym. Jos elintasoon liitännäinen kulutus (kuten turha autoilu tai viihde-elektroniikka) joustaa ilmaiseksi, niin eikö se ole kuitenkin parempi tilanne kuin lisätä hiilen polttoa tai säilytysratkaisuja? Esimerkiksi jotkin teollisuuden prosessit voidaan jo nyt pysäyttää sähkön korkean hinnan aikana, jolloin yritykset voivat vapauttaa etukäteen ostamansa sähkön markkinoille, tasapainottaa yhtälöä ja saavat siitä korvauksen? Bonuksena osa kuluttajista pystyy joustamaan esimerkiksi lämmityksestä painottamalla sitä yöaikaan.

Vaasan Ammattikorkean mukaan: “Vedyn kokonaishyötysuhde prosessissa, jossa vety-yhdisteet muutetaan ensin sähköllä puhtaaksi vedyksi ja sitten takaisin sähköksi on vain 24–38 prosenttia.” Aika huono hyötysuhde, kun kulutusta säätelemällä päästään 100%:iin ja hyvin pienillä investoinneilla. Itseasiassa kuluttajan kannattaa jopa itse toteuttaa noita investointeja, koska hyötyy ensisijaisesti itse automatiikasta, joka säätelee lämmitystä tai sähköauton latausta. Bonuksena siitä hyötyy myös järjestelmä.

Vaihtoehtona olisi rakentaa raskasta infrastruktuuria verovaroin tuettuna, joka käytännössä laskee markkinoille syötetyn sähkön määrää, nostaen samalla sen hintaa. Eli maksaisin lisää veroja siitä ilosta, että sähkön hinta heiluu vähemmän, mutta vuosittainen sähkölaskuni kasvaa. Ei kiitos vety- tai akkuratkaisuille ainakaan nykytilanteessa. Tilannehan voi toki muuttua tulevaisuudessa siten ettei tarjonta vain riitä vaikka hinta olisi mikä, joten silloin yllämainittuja ratkaisuja voidaan tarvita.

Kulutusjoustojen, vaikka ne hyviä ovatkin, ongelma on vapaaehtoisuus. Kun syksyllä katsoin tuulisähkön tuotantoa, nii n minimi oli 56 MW ja maksimi oli 1530 MW ( siis muistini mukaan). Kun tuotantovaihtelu on tuulivoiman osalta näin suurta, ei verkon pystyssä pysymistä voi laskea pelkän vapaaehtoisen kulutusjouston varaan. Iso perustuotanto luonnollisesti auttaa. Tuulivoimaa on kuitenkin ainakin suunnitelmissa tulossa lisää, oliko kokonaismäärä 8000 MW lisää ( talven kulutushuippu oli nyt jotain 14500 MW). Kun tiedetään, että rakennetun tuulimyllyn sähkön tuotantokustannukset (poislukien investointi- ja pakolliset huoltokustannukset) ovat todella pienet ( eli ero valmiin myllyn seisottamiskustannukset versio käyttö). Tästä seuraa, että myllyjen sähkö tulee markkinoille “joka tapauksessa”. Joku muu tuotantomuoto syrjäytyy, jolloin vähätuulisina aikoinatarvitaan sitä säätövoimaa ja paljon. Onko se pumppuvoimala tai vety tai molemmat ja jotai muuta esim joustoja, en tiedä.
Sähköstä vetyyn ja takaisin sähköön hyötysuhde on huono, kuten mainitsit ( lisäksi vedyn varastointi on suhteellisen kallista), mutta jos sähkön hinta on riittävän pitkiä aikoja todella halpaa, vedyn käytölle voi olla perusteita. Joka tapauksessa kuluttaja maksaa tuon tuotannosta johtuvan vaihtelun ja siihen tarvittavan sähkön.
Mielestäni ratkaisuja on haettava teknologianeutraalisti. Onko se sitten niin, että ostetun sähkön hintaan vaikuttaa megawattien lisäksi tuotetun sähkön ajallinen takuuvarmuus tai jotain.

7 tykkäystä

Kyllähän hallitus ja eduskunta voisivat halutessaan perustaa vaikkapa säätö/varavoimayrityksen/liikelaitoksen ja tilata Wärtsilältä muutaman 500mw nopeasti käynnistyvän laitoksen ja vaikkapa sähkövarastoja päälle.

Yksityisillä ei ole intressiä moiseen, helpompi tienata kalliilla sähköllä. Hiilivoima ei ole läheskään yhtä joustavaa, saastuttaakin enemmän. Ydinvoimalalla ei ole mitään virkaa tässä tilanteessa, jos sen tilaa nyt niin valmista tulee joskus 2040-luvulla.

Poliittinen tahto on se mikä asian ratkoo tai on ratkomatta. Eikä ole kyse vasemmistolaisesta tai oikeistolaisesta politiikasta, vaan ongelman ratkaisemisesta.

Halpa sähkö houkuttelisi myös teollisuutta suomeen, kallis sähkö ei taida toimia samoin. Tuuli- ja aurinkosähkö tarvitsevat säätövoimaa muutenkin. Luulisi että hallitusta kiinnostaisi tehdä asialle jotain.

5 tykkäystä

Minusta taas ei ole minkään valtakunnan järkeä purkaa ehjiä hiilivoimaloita, joilla olisi ollut ainakin 20 vuotta toiminta-aikaa, kun oltaisiin edes vähän viitsitty huoltaa.

11 tykkäystä

Melko fanaattinen fossiilisten kannattaja täytyy olla jos tahtoo vielä 2030-luvun euroopassa kivihiilellä energiaa tuottaa. Seteleiden polttaminen voisi olla jo halvempaa.

5 tykkäystä

No valtio on ainoa jolla on intressiä ruveta ylläpitämään tuottamattomia voimaloita varmuuden vuoksi. Poliitikoilla taas on nykyään aika kovat paineet leikata jokainen liikenevä euro. Tuskin on sellaista skenaariota, jossa voimaloita ylläpidetään käyttökunnossa vaikka ne eivät olisi välttämättömiä.

1 tykkäys

Varavoimasta on yhteiskassasta maksettu, ja mielestäni olisi ollut syytä jatkaa maksamista ainakin Inkoon voimalaitoksen kunnossapitämiseksi ja luultavasti muutamasta muustakin. Luotamme vähän turhan paljon siihen, että kyllä jostain sähköä saa, jos vaikka sattuisi olemaan kylmää ja joku iso voimala vikaantuisi.

Toinen, markkinaehtoisempi ratkaisu, olisi vaatia tuulivoimaloilta, että järjestävät omat varavoimansa omilla rahoillaan. No sen jälkeen tähän maahan ei yhtä ainutta tuulivoimalaa rakennettaisi.

Kyllähän meillä ylläpidetään armeijaa ja erilaisia varmuusvarastojakin, en näe voimalaitoksissa mitään periaatteellista eroa tämän suhteen.

10 tykkäystä

Pitäisi ottaa oppia Saksasta miten he hoitavat energiwende 2:sen; Suomella olisi aikaa vuoteen 2038 luopua hiilivoimasta. Inkoolla olisi ollut hyvin aikaa toimia varavoimana. Kiinaa peesaten pääsisi 2050-luvulle.

2 tykkäystä