Arvopaperit ovatkin infloituneet huomattavasti. Inflaatiota perinteisessä mielessä mitataan kuitenkin kuluttajahintaindekseillä, ja siellä ei inflaatiota ole tapahtunut. Elvytysrahat nimittäin ovat pysyneet tiukasti poissa reaalitalouden kierrosta ja lähinnä kasautuneet omaisuusluokkien arvostukseen. Laajalti näin käynee nytkin.
Elvytysraha on “uutta rahaa” talouden kierrossa, mutta sillä ei ole inflatoivaa vaikutusta, koska reaalitaloudessa se vain korvaa “vanhan rahan”, joka on lakannut kiertämästä. Kun rahavirta lakkaa kiertämästä, vanha raha alkaa tuhoutua velkojen maksamiseen. Jos uudella lainalla ei uskalleta synnyttää lisää rahaa, seuraa likviditeettiongelmia.
Ei pidä ajatella, että taloudessa olisi joku vakio määrä rahaa ja että jos nyt keskuspankki kaataa lisää rahaa, sitä on enemmän kuin ennen. Suurin osa rahasta on vain velkaa (lainaa), joka joko uskalletaan myöntää tai ei.
Tai no, reaalitaloudessa on vakiomäärä fyysistä käteistä ja sitä on vähemmän kuin rahaa. Siksi talletuspako voi tappaa pankin. Siihen asti, että käteisen käytöstä luovutaan.
Katselusuositus:
Erityisesti osat 3, 4, 5 ja 6. Edellyttää kriittistä suhtautumista kyllä, mutta monelta osin relevantteja pointteja.
Mutta voit olla oikeassa inflaation suhteen. En kuitenkaan näkisi sen olevan seurausta niinkään kasvaneesta rahamäärästä kierrossa. Sen sijaan on mahdollista, että koronavirus vaikuttaa globalisaatiokehitykseen ja tuotantoketjuihin niin, että kuluttajahinnat nousevat. Sehän on inflaatiota.
Yksityissijoittajat ovat pessimistisimiä osakkeiden suhteen sitten kevään 2009. Ns. ammattilaisten piireissä mielipiteet hieman jakaantuneempia, on Ackmaneita ja sitten paljon karhua.
”Retail investors are particularly bearish, with a survey showing them the most pessimistic about the stockmarket since spring 2009.
Action in haven assets such as gold also points to continued skepticism. George Gero, managing director at RBC Wealth Management, said he received calls from clients wanting to add to their gold holdings last week through exchange traded funds.
“Everywhere investors look, they see worry, problems and strife,” Gero said.”
“Menestyminen sijoittajana ei onneksi edellytä ennustajan lahjoja. Ostamalla osakkeita tasaiseen tahtiin silloin, kun ne ovat riittävän halpoja, pääsee pitkällä aikavälillä erinomaiseen lopputulokseen.”
Uskon tietäväni useitakin osakkeita, jotka ovat riittävän halpoja. Pulmana on ajoitus, koska uskon myös niitä saatavan vielä selvästi halvemmalla. Ei olisi muutaman vuoden tähtäimellä huono juttu ostaa nytkään. Se ahneus on tässä katalaa ostaako osaketta nyt 100 kpl vai kytätä ja kärvistellä sekä ostaa samalla rahalla vaikka 110 kpl.
Itsekin tullut veivailtua jälkeenpäin ajateltuna aivan naurettavalla tavalla kun ahneus iskee. Joskus toki voi osua alemmas, mutta toisinaan taas missaa koko ostopaikan. Tämän hölmöilyn välttämiseksi olen yrittänyt alkaa noudattaa ohjenuoraa jossa ostan kun yrityksen tuotto-odotus kasvaa mielestäni tarpeeksi isoksi ja uskon pohjien olevan lähellä. Absoluuttiset pohjat ovat vain tuuripeliä suurimmaksi osaksi. Tietysti jos pystyy näkemään jossain osakkeessa tietyn tukitason niin siitä pystyy ennakoimaan mahdollisia pohjia aika hyvin.
Hauska lukea, minkälaisia raivoreaktioita tämä chartti aiheuttaa:
Tässä ketjussa se sai sentään asiallista skeptisyyttä osakseen.
Viime viikon rallin jälkeen melkein ainoa asia, mikä saa itseni hieman positiivisemmaksi on sijoittajien raivokas into sulkea kaikki positiivinen pois omasta ajattelusta tällä hetkellä. Useat muut signaalit puhuvat laskun puolesta, paitsi sentimentti.
Oman havaintoni mukaan sijoittajien ajattelu on tällä hetkellä voimakkaasti kallellaan negatiivisen puolelle.
Mikä on ymmärrettävää: media truuttaa eteen jatkuvalla syötöllä huonoja uutisia; uusi ja stressaava tilanne saa aikahorisontin supistumaan lyhyelle välille; tähän astinen kurssilasku saa odottamaan lisälaskua; mahdollinen iso käteispositio muovaa ajattelua lisälaskun puolelle jne.
Oiskohan meillä ”joka kodin sijoittajilla” tässä vähän semmoista psykologisen takaportin kautta ajattelemista mukana… vai miten se pitäisi sanoa: monella on osto-ohjelma käynnissä (eli kaiketi ollaan tekojen tasolla / pitkässä juoksussa bull), mutta toisaalta sanotaan, että lasku ei varmaankaan ollut vielä tässä - tällä ”sentimentaalisella” kommentilla ikäänkuin huijataan omaa ajattelua: jos lasku jatkuu niin ne omat ostot eivät olleet ”tyhmyyttä” vaan riskinhallintaa, koska mähän kyllä ”tiesin”, että lasku voi vielä jatkua eli tämähän vain tukee minun viisasta sijoitussuunnitelmaani ja osto-ohjelmaani.
Jos oltaisiin absoluuttisen totuuden miehiä niin emmehän me ostaisi nyt jos kanta on se, että lasku jatkuu vielä. Korkeintaan shorttaisimme. Jotkut onkin näitä miehiä.
Tottakai yritän ostaa mahdollisimman halvalla. Toisaalta kun omasta mielestä firma on vähintään sen arvoinen kun ostohetkellä maksaa, niin ei se ole lainkaan hölmö päätös. Niistä osakkeista mitä tällä hetkellä erityisesti kyttään olisi kaikki jo tällä hetkellä omasta mielestäni erittäin hyviä ostoksia.
Näinhän se mieli toimii. Tätä ongelmaa voi selättää osto-ohjelmalla. Muistakaa että ei se buffetkaan yritä ajoittaa pohjia, koska se on mahdotonta. Vaurastumiseen riittää kun ostaa hyvää osaketta hyvään hintaan. Riskin “ostin liian kalliilla” vastapuolella on riski “odottaessa jäi ostamatta”. Se tuntuu vielä pahemmalta
Eihän auton tai asunnonkaan ostettua tarkkaile seuraavaa puolta vuotta netistä että myisikö joku vastaavaa vielä 15% halvemmalla. (Vai katsooko joku? )
Huom. tämä on omistamiseen perustavan näkökulma. Päiväkauppias katsoo eri vinkkelistä.
Absoluuttisen totuuden miehetkään ei tiedä lasketellaanko vielä vai ei, ja vaikka joku itse uskookin että laskettaisiin, ei välttämättä ole tyhmää huomioida sitä vaihtoehtoa että ei laskettaisiinkaan. Itse ainakin uskon että vielä lasketellaan, mutta minun uskomuksista kurssit vähät välittää, joten ostellaan joka tapauksessa.
Mielenkiintoista nähdä, alkaako yhtiötkin harrastamaan taas varastoja ja käteispuskureita vai jatketaanko tämän kriisin jälkeen sijoittajien ja analyytikoiden miellyttämistä superoptimoiduilla arvoketjuilla ja olemattomilla kassoilla.
Jostain syystä pitkäjänteisesti johdetut yhtiöt jotka pyrkivät selviämään yli ajan, kuten Berkshire Hathaway ääriesimerkkinä, ei olla käteistä ammuttu omien ostoihin tai ylisuuriin osinkoihin sekä vivutettu tasetta äärimmilleen ROE:n paisuttamiseksi. Nyt se palkitaan.
Blummalla oli juttua, että Kiinassa kotitalouksien myöhästyneet lainamaksut nousevat isosti monien jäädessä työttömiksi. Kiinassa kotitalouksien velka onkin noussut mukavasti viime vuosina. Suhdeluku on länsimaihin verrattuna samaa tasoa tai matalahko, mutta ottakaa huomioon että kotitaloudet Kiinassa saavat pienemmän siivun BKT:n kakusta itselleen joten lainapotti on siinä mielessä itseasiassa iso.
Mietiin itse asiassa juuri samaa. JIT/JOT yms. Pienet varastot purevat pahasti nilkkaan tässä tilanteessa. Yksi mikä tuli mieleen voisi olla varastojen kasvatus selkeämmillä ja yhteneväisemmillä kokoonpanoilla. Tätä toki harrastettu jo ennestään, mutta voisi kasvaa. Vaatii budjettia yritykseltä tosin.
Useat muut signaalit puhuvat laskun puolesta, paitsi sentimentti. 
