Tämän aamun uutisvirtaa hallitsee öljy ja CNN:n fear&greed on hivuttautunut jo hyvin neutraaliksi:
Muuten näyttää futuurien osalta ja velkakirjamarkkinoilla aika rauhalliselta startilta viikkoon
Tämän aamun uutisvirtaa hallitsee öljy ja CNN:n fear&greed on hivuttautunut jo hyvin neutraaliksi:
Pidemmälle katsottaessa öljy on ollut hyvä esimerkki siitä, miten yleisenä pidetyt totuudet ovat tomuttuneet. 2000-luvun alussa yleisesti ajateltiin, että öljystä tulee pula maailmantalouden ja erityisesti kehitysmaiden kulutuksen kasvaessa. Lopputulema onkin ollut se, että öljyä on löydetty lisää ja sitä teknologisen kehityksen myötä voidaan pumpata mitä hassuimmista rei’istä maan kamarasta. Samalla ylikapasiteetti onkin murhe tuottajille, ei niukkuus kuluttajille. Isoin huoli taitaa olla siinä, voiko kaikkea öljyä edes pumpata maan kamaralle ilman että maapallon elinkelpoisuus ihmiskunnalle menee samalla.
Kävin Melkein minuutissa läpi (venyi kahdeksaan minuuttiin) inflaatiota: tekeekö paluuta vai ei.
Aihetta penkoessani vakuuttavimmat argumentit inflaation puolesta pitkässä juoksussa (lyhyellä välillä talous on niin sekaisin että voi tulla mitä vain lukemia) ovat valtioiden roolin kasvu pysyvämmän laatuisesti. Tuskin tämän kriisin jälkeen ainakaan sosiaali- ja terveysmenot ovat menossa leikkuriin. Ero on iso verrattunna finanssikriisin jälkeiseen aikaan, jolloin aika nopeasti useat valtiot ympäri maailman alkoivat leikkaaman ja tasapainottamaan budjettiaan. Japanin tie on “rohkaissut” siinä mielessä, että keskuspankki voi omistaa puolet valtionvelasta ilman inflaatiota.
Kuitenkin, se perusvoima eli ihmiskunna massiivinen kapasiteetti ja kyky tuottaa tavaroita ja palveluita yllin kyllin, ei ole hävinnyt mihinkään. Aika näyttää.
Aiheeseen liittyvää kuvitusta.
Inflaatio-odotukset edelleen vaimeina:
Japanin keskuspankki BRRR:
Vajeet paisuvat globaalisti:
Yhdistyneen Kuningaskunnan pitkä velkahistoria antaa osviittaa, miten todella isoista (+250 % BKT:Sta) velkalasteista on ennenkin selvitty:
Risto taitaa olla vähän syvemmällä näissä piireissä ja hänen mukaan konsensus alkaa näyttämään tältä:
Inflaatio Tämä kriisi on pyyhkäissyt pois lähes koko kaukomatkailu-, ravintola- ja viihdealan ja ihmisten halu käyttää rahaa palveluihin on vähentynyt. Voisiko tavaroiden kulutus lähteä tästä uuteen nousuun? Tavaroiden kulutusta on helppo verottaa ja valtiot saavat kipeästi kaipaamiaan verotuloja. Inflaatio olisi tervetullut, koska he joilla rahaa on, ostaisivat vaikkapa auton, sohvan, puhelimen, tms. mieluummin ennen hintojen nousua. Sijoituksissa makaava raha saataisiin kulutukseen ja talous kasvuun.
Tavaroiden valmistamiseen tarvitaan öljyä.
Nämä alat ovat isoja työllistäjiä (monissa maissa todella isoja): työttömyys laskee kulutusta mikä taas painaisi vaakakupissa deflaation puolella.
Mielenkiintoista nähdä kyllä mihin niiden, joiden henkilökohtaiseen talouteen tämä kriisi ei iske, kulutuskäyttäytyminen: allokoidaanko säästyneet rahat muihin juttuihin vai meneekö ne sukan varteen säästöön.
Pakko todeta, että tämä Tanskan päätös on yhteiskuntamoraalin kannalta rohkaiseva:
” The government also said that companies which pay out dividends, buy back own shares or are registered in tax havens won’t be eligible for any of the aid programs, which now amount to a total of 400 billion kroner, when including loans and guarantees.”
Toistaiseksi tukitoimet ovat vaihteeksi eniten auttaneet isoja, vähiten pieniä. Toki firmoja menee myös isosta päästä nurin (esim. meillä Stockmann) joten mustavalkoinen tilanne ei ole.
Tästähän me saadaan ennakkotietoa, kun kysytään foorumin jäseniltä, joilla oletettavasti on säästöjä.
Kun Suomessa rajoitukset poistetaan toivottavasti kesäkuuhun mennessä, lisäätkö vai vähennätkö tavaroiden ostamista verrattuna vuoden 2019 tasoon?
Miksi tasoa ei voi pitää samalla tasolla?
Täällä oleva porukka uskoakseni varmaan haluaa normaalia enemmän sijottaa rahavirroistaan kuin normaalisti kun ostopaikkoja löytyy, eli voisiko olla vähän vinoutunut?
Itse pidän samalla tasolla. On nyt tullu ostettua about samalla rahamäärällä, kohde vain on muuttunut painottuen kestohyödykkeisiin. En siksi äänestänyt etten vääristä tilastointia.
Edit: Perheen osalta voin sanoa että tilanne on kestohyödykkeiden oston osalta parantunut. Vaimo ei istu niin paljon ravintoloissa, mutta tulevaisuuden tekemisestä on vaikea sanoa. Olen toki koittanut välillä vihjailla että eikö olekkin kiva käyttää uutta läppäriä, tuostahan on jo puolet maksettu ravintolalaskuilla Mutta voi toki olla että homma menee niin että se kohta kommentoi takaisin että meillähän on jo uusi läppäri, nyt voi istua ravintoloissa ja teattereissa ja elokuvissa ja ja ja
Uskoisin, että tuo ylimääräinen raha menee nimenomaan palveluihin. Sitten kun niitä voi palveluita voi taas käyttää, niin moni haluaa tukea ja tykkää ylipäänsä käyttää taas palveluita. Todennäköisesti Suomessakin muututaan tämän myötä enemmän palveluyhteiskunnaksi. Ei ole enää “häpeä” ostaa valmista palvelua vaikka osaisikin jotain tehdä itse.
Tavaran ostaminen tapahtunee tarpeeseen. Vaikea kuvitella, että nykyään ostetaan tavaraa enemmän vain sen vuoksi että olisi siihen enemmän rahaa. Ehkä sitten ostetaan hieman laadukkaampaa merkkiä? Omalta osalta tulee varmaankin kyllä vaatetta ostettua enemmän, koska nyt ei ole mielenkiintoa ostella, kun ei mitään varten voi pukeutuakaan.
Itse jo pitkään puhunut palveluiden puolesta. En tajua miksi ikkunat pitää pestä itse, remontoida taikka muuttaa. Ehkä oma kulutukseni siirtyy vielä enemmän kohti lähialueentuottajia kohtaan. Esim, vaihdan Pauligin kahvit Kaffa roasteryn kahveihin.
Ruotsin Kokoomus on tehnyt Sosiaalidemokraattien tukeman ehdotuksen väliaikaisesta lainsäädännöstä, millä rajoitetaan ulkomaisia investointeja, joissa voi piillä turvallisuusriski.
Ilmeisesti Nokian tilannetta on seurattu Ruotsissakin. Suomessa myytävä on käynyt jo muutenkin vähiin mm. Ruotsin ja Norjan ostoksien myötä…
Harvoin pääsee länsimaisissa vapaissa talouksissa lukemaan ulkomaalaisten investointien rajoittamisesta. Turvallisuus -leimalla näitäkin aletaan nähdä.
Vielä viisi vuotta sitten globalisaatiota huudettiin sijoitusoppaissa isona trendinä, mutta tuo huutelu on hieman hiljentynyt viime vuosina. Kauppasota ja Trump toi kaikkien eteen sen, mitä oli hissukseen alkanut tapahtua jo finanssikriisistä alkaen.
Osakesäästäjän pitkän aikavälin tuottojen kannalta tällaiset ”deglobalisaatio” -jaksot ovat potentiaalisesti turhauttavia kokemuksia. Maailmankauppa ei ole kasvanut entiseen tapaansa kymmeneen vuoteen, mikä näkyy joidenkin meidän konepajojen kurssissa.
Toisaalta deglobalisaation johtaessa tuotannon hajauttamiseen eri alueille on selkeitä hyötyjiäkin. Tehtaita pitää rakentaa, niihin tarvitaan koneet ja laitteet sekä muu infrastruktuuri. Tuo tuo kasvua osalle yrityksistä ja osaltaan vaikuttaa tuotannon hajauttajille osittain nopeammat toimitusajat ja parantaa toimitusvarmuutta,
Seuraan itse suurella mielenkiinnolla miten etelä-eurooppa tämän rytäkän selvittää. Muun muassa Kreikka, Italia ja Espanja ovat kuitenkin todella palveluvetoisia talouksia ja juuret syvällä turismissa monella eri alueella. Kreikan BKT n. 80% palveluista, Italialla n. 70% ja Espanjalla n. 74%. Lisäksi edellä mainittuja maita vaivaa jokseenkin korkea rasite Economia Sommersa (harmaa talous) ja muut talousmurheet.
Muistelen lukeneeni uutisjuttuja siitä kuinka em. maiden paikalliset asukit ovat protestoineet ja osoittaneet mieltä turismia vastaan. Ymmärrän kyllä yskän, kun pienelle alueelle pakkautuu suuri määrä länkkäreitä rellestämään. Ääni kellossa saatta kuitenkin muuttua kun tajuavat kuinka merkittäviä summia rahaa turismi ja matkailu kaikkine sivutuloineen yhteisöilleen tuottavat.
Itse jo pitkään puhunut palveluiden puolesta. En tajua miksi ikkunat pitää pestä itse, remontoida taikka muuttaa. Ehkä oma kulutukseni siirtyy vielä enemmän kohti lähialueentuottajia kohtaan. Esim, vaihdan Pauligin kahvit Kaffa roasteryn kahveihin.
Suomessa verotus on niin ankaraa, että on taloudellisesti kannattamatonta pestä ikkunat itse.
Kahden tunnin ikkunanpesu hintaan 100€. Kuvitellaan vaikka keskituloista, joka tienaa 42000€ vuodessa bruttona eli 22€ tunnissa. Veroprosentti 30. Jotta olisi rahaa ostaa kahden tunnin ikkunanpesu täytyisi itse tehdä töitä yli kuusi tuntia.
Ikkunanpesu ole erityisen haastavaa eikä välineet kalliita, joten pesisin ne varsin hyvillä mielin itse. Kotitalousvähennys toki hieman parantaa asiaa, mutta tuskin riittää monella muuttamaan mieltä.
Tämä lienee suurin rakenteellinen este palveluiden kysynnän nousun tiellä.
ja tämän kriisin seurauksena kun verotusta kiristetään niin palveluiden ostamisesta tulee entistä vähemmän kannattavaa, joka taas vähentää työllisyyttä, joka taas pakottaa kiristämään veroja jne. Koskakohan (jos koskaan) tämä Soviet Finland oravanpyörä katkaistaan ja aletaan siirtyä aikaan kun työnteko on kannattavaa, lisätyön teko on kannattavaa ja työn teettäminen on kannattavaa.
ps. Itse otan kaikki ylityöt vapaina, yleensä vaihdan lomarahojakin vapaiksi. Laskee koko vuoden veroprosenttia, joka tekee “töiden välttelystä” edullista. Toki tähän vaikuttaa tulotaso. Eikös se Saksa sotien jälkeen rakennettu ylitöillä, vai mitenkä se oli…
pps. Muistakaa äänestää jälleen kun mahdollisuudet aukeavat
Totta tuokin, itse ajattelen asian hieman erilailla. Ammattilaisella ikkunanpesijällä jos menee 2h, niin minulla varmasti menisi 3h ja pitäisi hankkia ne välineetkin jostain ja säilyttää ne jossain. Ajatellaan, että koko operaatioon menisi 3h30min sisältäen työvälineiden hakureissun Citymarkettiin. Jäljelle jäisi enää 2h30min töitä, jotta voisin ostaa kyseisen palvelun. Olen sen vähätöisen puoleinen, että tällä suhteellisen edun periaatteella annan ammattilaisten edelleenkin pestä ikkunat, nehän ovat puhtaat jo kun tulen illaksi kotiin!
Meni kyllä rankasti Offtopiciksi, pahoittelut.