Onnistuukohan tällä kohtaa tulevaisuuden ennustaminen aikaisemmin tapahtuneeseen verraten siitä näkökulmasta kuinka suuri osuma työllisyyteen on tullut isoissa kriiseissä ja miten nopeasti siitä on toivuttu reaalitaloudessa ja osakekursseissa. ( Vai sotkeeko nämä elvytys- ja tukipaketit tämänkin “lainalaisuudet”?)
Eli milloin luottamus kuluttaa (eikä olla varuillaan ja pitää rahaa sukan varressa) on palannut suhteessa työllisyyden saamaan iskuun ja edelleen tämän korrelaatio kurssitasoihin.
Itsellä on mutu, että keski- ja hyvätuloisten keskuudessa on ajan mittaan lisääntynyt tapa elää tulojen ylärajoilla luottaen tulovirtaan. Olen hieman skeptinen tuon patoutuneen kysynnän määrälle ja purkautumiselle nopeasti taloutta pelastavana tekijänä koronan jälkeenkin.
Markkina odottaa, että vuonna 2021 tehdään vuoden 2019 tulokset. Turhan optimistista?
Jää nähtäväksi.
Yritysveron suunta (jenkeissä) tuskin on enää alaspäin, kun taas (viimeksi kymmenen vuotta sitten ja edelleen tuoreessa muistissa) pelastettiin firmojen nahat. Veronmaksajat haluaa enemmän vastuunkantoa firmoilta.
Yritysten marginaalit ovat ennätystasolla, ja viimeiset vuosikymmenet niitä ovat auttaneet globalisaatio (nopeammat kasvu mahdollisuudet uusilla markkinoilla joka tuo isomman kokoluokan myötä skaalaetuja, tuotantoa voi siirtää halpoihin maihin, ammattiliikkeiden voima on heikentynyt ja työntekijöiden palkkavaatimukset laantuneet) sekä verotuksen lasku.
Nämä myötätuulet eivät puhalla enää kuten aiemmin.
Trump eilen huuteli, että harkitsee verotuksen keventämistä osana elvytystoimia… vaan mahtaako jäädä huuteluksi? Oman käsitykseni mukaan se Trumpin vaalivoiton jälkeinen 25% alennus oli ainakin keskeinen tekijä, miksi USA:n taloudella lähti menemään entistä lujemmin.
Käykääpä katsomassa! Lepikön analyysi todella mielenkiintoista. Puhutaan mm. pörssin käyttäytymisestä maailmansotien aikaan, jolloin riehui myös tappava espanjan tauti ja keskuspankkien toiminnasta. Yleistä keskustelua myös luonnollisesti osakemarkkinoista.
Otsikosta myös osviittaa
Eikö tulokset ennen veroja ole pysyneet aika paikoillaan viime vuosina? Ja EPSit parantuneet tuon alennuksen verran palttiarallaa. Tämä oma hatara muistikuva
Niin taisi olla Kiinan ravintoladatankin kanssa, että ensimmäinen 75-80 prosenttia palautui aika nopeasti parin kuukauden aikana, mutta viimeinen neljännes selvästi hitaampaa tahtia eikä ole vieläkään palannut.
Mariannen makrossa osui silmään palvelualojen ostopäällikköindeksit.
Sinänsähän nämä ovat nyt vähemmällä huomiolla, koska niiden romahdus tonttiin on ollut selvää. Mielenkiintoisesti Kiinankaan palvelualat eivät vielä huhtikuussa päässeet kasvumoodiin (lukema edelleen alle 50).
Vielä kolmas postaus, toivottavasti näistä on iloa muillekin kuin itselleen.
Lähikuukausina on mielenkiintoista nähdä, valuuko inflaatio deflaation puolelle niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin. Lyhyellä välillä esim. disruptiot toimitusketjuissa voivat aiheuttaa hintapiikkejä, mutta luulisi kymmenet miljoonat uudet työttömät ja sitä myötä romahtava kulutus painavan hintamuutosta negatiiviseksi.
Tässä mielessä positiiviset korot Yhdysvalloissa kuulostavat vallan anteliailta, koska reaalikorko (valtionvelan korko - inflaatio) olisi todella muhkeaa.
Buy back yield ollut parin prosentin luokkaa vuositasolla, eli nyt ennen koronakriisiä sellainen reilu biljoona dollaria vuodessa mennyt omien ostoihin.
@Billions hyvä kysymys buy-backien vaikutuksesta @Verneri_Pulkkinen olet kyllä velho kaivamaan infoa ja kuvaajia. Toivottavasti foorumin käyttäjät jatkaa hyvien kysymysten kysymistä, jotta saadaan haastettua sun taidot.
Käytännössä kaiken pölyttyneen ostaminen, eli pankit, energia, konepajat, halvat osakkeet, EM (emerging markets) näyttää idiotismilta Nasdaq 100 -indeksiin ja sen kuninkaisiin Microsoft ja Amazon, verrattuna.
Kauan näin voi jatkua?
Olen itsekin suht pro-tech. Isossa kuvassa sijoittaja joka ei ymmärrä teknologiaa ja sen vaikutusta on suht heikoilla jäillä oman portfolionsa kanssa, väittäisin.
(Jos saisin asiaan vaikuttaa, mieluummin suomalaisetkin ampuisivat rahansa sp500-indeksiin tai Nasdaq sataseen kuin OMXH:n )
Se ei silti tarkoita, että kuumimmat tekno-osakkeet olisi paras sijoitus millä tahansa hinnalla.
Ja vaikka esim Microsoftin bisnes on todella vahva ja väkevä eikä kovin herkkä talouden osumille, luulisi kollektiivisesti tuon FAANGMAN joukon kärsivän edes jollain lailla talouden lamasta.
Tottakai kasvun arvo räjähtää pilviin kun korot on nollassa, mutta silti.
Foorumi menee vastavirtaan, kun qt/revenio/yms. hype on kääntynyt fortum/sampo hypeksi, eikä enään tutkailla niitä kasvuprosentteja vaan mitä osingoille kuuluu
Totta kai, mutta sellainen P/FCF -ajattelu on ehdottomasti menneen talven lumia
FAANGMAN ei pääsääntöisesti edes ole niin paha kasti tässä mielessä, niillä on jotain substanssiakin arvostuksen pohjaksi eikä pelkkää kasvua.
Kovimmat arvostuksen ajurit ovat jossain muualla kuin kasvussa. Ihan vastikään oli tämä kova kannabishype, jossa käytännössä raaka-aineen perustuotannon osakkeita myytiin pilviä hipovilla arvostuksilla. Vastaavasti pankki- tai konepajaosakkeelle on vaikea saada kovaa arvostusta vaikka sillä olisi hyvää kasvuakin. Pankki- ja muu rahoitustoiminta vieläpä skaalautuu ihan OK yleensä.
Halvoista osakkeista on paikka paikoin tullut ärsyttäviä value trappeja. Halpa hinta ei paljon auta, jos arvostus ei koskaan “korjaudu”. Halpakin osake on yleensä silti loppuviimein hyvä, jos se myös kasvaa. Kun arvostus supistuu tarpeeksi, se pakottaa markkinan mukaan lopulta.
Tämä ei ole mielestäni globaalisti edes totta, vaan pelkästään kehittyneillä markkinoilla pelkästään seksikkäillä sektoreilla. Vrt. kasvava käytettyjen autojen kauppias ei kiinnosta ketään. “Vanhan maailman” sijoitusmeininkiä voi löytää vakaasti kasvavasta Aasiasta, mutta se kiinnostaa lähinnä erikoissijoitusrahastoja.
Kim ja Tom Lindström kirjoittivat kirjassaan ihan osuvasti, jos esim tätä foorumia seuraa:
Sijoittajat ovat tyypillisiä laumaolioita. He kaihtavat yksinoloa. He hakevat vahvistusta omalle markkinanäkemykselleen muilta sijoittajilta. Sijoittajat ovat mieluummin mahdollisimman monen muun kanssa väärässä kuin yksin oikeassa.
Lukumääräisesti suuren yksityssijoittajien ryhmän ominaispaino pörssissä on melko pieni. Kurssikehityksen kannalta paljon tärkeämpi on ammattimaisten sijoittajien eli lähinnä erilaisten instituutioiden kuten eläkelaitosten, vakuutusyhtiöiden ja sijoitusrahastojen palkattujen salkunhoitajien toiminta.
…
Toisin kuin yksityissijoittajat he ovat kuitenkin varsin riippuvaisia ympäristön paineesta - jopa siinä määrin, että heidän on usein melkein pakko toimia lyhytjänteisesti eli sopulimaisesti.
Eli siis yksityissijoittajat toimivat laumassa “omasta tahdostaan” ja instikat “pakottavasta tarpeesta”. Lopputulos toki sama.
Kieltämättä Ostin/myin-ketjusta pystyi arvaamaan tilastot, jotka varmistivat havainnon Sampo/Fortum suosiosta! Foorumin Qt/Remedy-ketjujen pöhinä on rajoittunut pitkälti muutamiin tuhansiin sijoittajiin.
Aiemmat yksityissijoittajien “no brainerit” Nordea&Nokia eivät menneet ihan putkeen, toivotaan Sammolle ja Fortumille parempaa menestystä. Niiden fundamentit onneksi ovat eri luokkaa kuin tuon suosituimman kaksikon…
Jos haluaa ylituottoa, sijoittaminen on todella vaikea laji. Silti periaatteessa resepti on yksinkertainen: pitää jaksaa lukea paljon, käyttää maalaisjärkeä ja harrastaa itsenäistä ajattelua*. Helposti sanottu, vaikeampaa käytännössä.
Monelle on vain helpompaa mennä muiden mukana.
*Lisäys: pitää silti tunnistaa hetket, kun oma ajattelu on hakoteillä.
)