Samaa mieltä, mutta kotiläksyt pitää tehdä hyvin: tässä markkinassa jos jokin ei ole noussut, siinä on todennäköisesti jotain mätää. 
Itselleni tämä kertoo terveestä markkinasta. että mikä tahansa styroksiosake ei lähde nousuun mukaan (ainakaan vielä). Sijoittajat ovat selektiivisiä ja menevät selkeästi riskejä karttaen eteenpäin.
Silloin pitää tähyillä itse exitiä päin, kun muille maistuu kaikki hinnasta viis.
Tottakai, ja olen varma että jokainen isovaihtoinen päälistan lappu joka on L-moodissa on siinä Hyvästä Syystä.
Mutta pikkufirmojen joukosta voi vielä löytyä Incappeja (joka oli juuri tämmöinen tapaus joka sitten yhtäkkiä pompsahti, tosin ehkä vähän ylilyönnin makua tuossa reaktiossa - Intia on vielä potentiaalisesti sakea koronasoppa pitkään ja riskejä on)
Arvelisin että pankit, sijoituspalveluyhtiöt ja isot konepajat ovat näitä enemmän L-tiimiläisiä. Ja kun kurkkasin muutamaa lappua niin siltä näyttää. Oma lukunsa ovat sitten Koronan Uhrit niinkuin vaikkapa Finnair ja Noho.
Niin ja sitten omassa luokassaan toisessa päässä on Elisa joka on tasainen juna jossa on pieni “glitch in the matrix” hetken aikaa… 
Ihmekkös tuo on, että populismi on nostanut päätään. Kunhan nyt isommin yhteiskuntarauha säilyisi siellä missä siitä on saatu nauttia viime aikoina tällä pallolla.
Miten näette öljyn hinnan kehityksen nyt kun aletaan rajoituksia purkamaan? Moni osake ollut aika L muodossa🤔 nousua kesällä tapahtumassa?
Eilen saapui postissa Michael Pettisin ja Matthew Kleinin Trade Wars are Class Wars, jossa viedään argumenttia globaaleista epätasapainoista pidemmälle jyrkästi eriarvoisesta tulonjaosta johtuviksi. Jahka pääsen kirjassa pidemmälle (ensimmäiset kaksi kappaletta käytiin läpi kaupan ja finanssimarkkinan kehityksen historiaa läpi) en malta olla jakamatta tänne lisää Pettisin helmiä.
Osakkeille tällä on käsittääkseni todella paljon väliä, koska ”liika” raha hakeutuu finanssiomaisuuteen, kun sillä ei ole tarpeeksi investointikohteita ns. ”reaalitaloudessa” kun kuluttajille ei ole varaa lisätä kulutustaan.
Tällainen ajattelumalli antaa hyvän viitekehyksen miettiä pörssin ajureita sekä arvostustasoa, miksi se on mitä on.
Lisäys: liiittyen eriarvoisuuteen ja siitä kumpuavaan populismiin, tästä aiheesta myös esimerkiksi Ray Dalio on puhunut paljon.
Eriarvoisuus on monissa paikoissa samaa tasoa, kuin juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Silloin itseasiassa käsittääkseni maailmantaloutta vaivasi hieman sama tauti: karmea määrä säästöjä etsimässä epätoivoisesti sijoituskohteita. Niitä dumpattiin sitten siirtomaihin velkana jne.
Silloin myös varallisuus suhteessa BKT:hen oli huipputasoilla monessa maassa, mihin on päästy vasta viime vuosina. Tämä kuva vuorostaan Pikettyn teoksesta:
Ei kai sitä muutakaan voi odottaa, kun yrityksistä on rakennettu omistajiensa varallisuutta kartuttavia koneita? Se on ongelma, koska näitä koneita eniten omistavat käyttävät tuotoksensa lähinnä ostamaan lisää koneita. Samalla kun ollaan tyytyväisiä USA:n omistaja-arvoa luovista koneista on hyvä muistaa, etteivät ne yritysveronkevennykset ilmaiseksi tule.
Vaikka elvytyksellä ei ole tarkoitus puffia omaisuusluokkia vaan lähinnä auttaa ihmisiä säilyttämään työnsä, tukea valtioita ym. niin kiertoon joutuva lisälikviditeetti kumuloituu joka tapauksessa. Syy ei ole varsinaisesti elvytysmuodossa, vaan näkisin minkä hyvänsä lisälikviditeetin, vaikka miten hyvin kohdennetun, kumuloituvan ennen pitkää.
Vaikka valtiot saisivat ilmaista 
-rahaa, ne käyttäisivät sen, raha kiertäisi aikansa, ja sitten 
.
Ongelma on enemmän kumuloitumisen estäminen tai purkaminen. Tässä vallankumoukset ovat perinteisesti olleet hyviä, samoin verotus. Tai ylipäätään kaikki perusteet, joilla omaisuus voidaan ottaa haltuun niitlä, jotka eivät sitä vapaaehtoisesti käytä.
Toinen vaihtoehto on vain tehdä omaisuuden kumuloimisesta vähemmän houkuttelevaa. Investointikohteethan ovat hyviä lyhyellä aikavälillä, mutta ne loppuvat joskus ja mahdollisesti lisäävät kumuloitumista pitkällä aikavälillä. Muita perinteisiä keinoja ovat mm. sosiaalisten privilegioiden kauppaaminen. Kuulostaa ehkä pahalta, mutta on Suomessakin arkipäivää.
Perinteisiä money sink -kohteita varakkaimille ovat mm. aatelisarvot ja tittelit, joita sai (tai saa) rahalla. Tämä lienee yleisin syy, miksi Suomessakin joku on vuorineuvos. Jotain tämän tapaista ovat kai myös yksityisesti rahoitetut hyväntekeväisyysjärjestöt. Yliopistot ottavat lahjoituksia vastaan, ja tarpeeksi isoa lahjoitusta vastaan saa seinälle nimikyltin. 
Astetta modernimpi tapa on myydä turvallisuutta. Euroopassa on useampi maa, johon voi esim. miljoonan nettovarallisuuden ja asunnon omistamalla tai sitoutumalla palkkaamaan ihmisiä töihin saada nk. kultaisen viisumin. Sopii vähän hämärämmissä oloissa varallisuutensa keränneelle.
Videopeleissä on monesti jokin premium currency, eli tuhat euroa voi vaihtaa yhteen gemiin?
Onhan Capman tuottanut maaliskuun pohjaostoille 36% eli hyvin pitkälti saman kuin indeksit. Viimeisen 6kk tuotto -2.5%, mikä sekin aika linjassa indeksin kanssa.
Hmm… Helmikuussa 2.87 euroa, pohjilla 1,54 ja nyt 1,89 - kyllä tuossa on melkoinen gäppi vielä aikaan ennen virusta. 3kk -22,5%
Pohjat oli 1.49 ja toisin kuin moni muu yritys jakanut osinkoa tänä keväänä. Kevään huippuihin toki matkaa, mutta kannattaa muistaa, että ennen huippuja oltiin noustu joku 60% viiteen kuukauteen.
Inderesin kaikentietävä seurattujen yhtiöiden potentiaali-indeksi on -555.
Se on alhaisin, mitä olen havainnut. Tammikuun lopulla taisi olla hieman päälle -500.
Taitaa olla BRRrrrr… -maailman sivuvaikutus. Funda merkkaa vähemmän kun markknoilla lainehtii liikaa likviditeettiä.
No nyt kyllä styroksikin nousee pörssissä:
Kaikilla näillä on oma funktionsa maailmassa enkä halua vähätellä miljoonia työtunteja mitä niiden työntekijät, sidosryhmät, johtajat ja omistajat ovat käyttäneet niiden pyörittämiseen. On vain niin, että sijoittajan silmin yhtiöt eivät ole tasa-arvoisia.
En yritä tismalleen arvata, missä pörssi liikkuu ja romahtaako huomenna, mutta yritän tunnistaa tilanteet missä on vaarallisempaa nostaa osakepainoa. Sen lisäksi yritän tunnistaa paikkoja, missä sijoittajat hyljeksivät osakkeita ja riskejä on hinnoiteltu sisään enemmän kuin tarpeeksi. Mielestäni tällainen oloila vallitsi maaliskuussa ja huhtikuussa vielä joillain sektoreilla, mutta nyt tuntuu kaikki kelpaavan. Juuri kun kommentoin yllä, miten sijoittajat ovat toistaiseksi olleet terveellisen selektiiviisiä. Minun pitänee tarkentaa kommenttiani.
Tätä voi myös jatkua tovi: kuten sanoin, en itse osaa ajoittaa mutta nöyrästi voi yrittää välttää vaarallisemmissa paikoissa osakkeiden lisäostoja. Voi olla, että kaikki huolet hälvenee ja pörssit tykittää suoraan ATH:n vuoden loppuun mennessä.
Tähän asti on menty ns. 69-72 markkinan käsikirjoitusta nopeutettuna versiona.
Alkaa olla hyvä aika poistaa omat stryroksit salkusta. Vaikka yrittää olla kuinka selektiivinen tahansa, niin vielä niitä silloin tällöin ajautuu salkkuun. Optimistin ongelma.
Kyllä sitä silti miettii, kuinka Valoe ajautuu kenenkään salkkuun, jos ei lahjana saa. Ja kuinka se silloinkaan siellä pysyy.
Joo ei niitä L-käppyrän firmoja pidä ihan sokkona kauhoa vaan jokainen on enemmänkin semmoinen ristikuullustelun paikka että miksiköhän et ole noussut vaikka kaikki muut on, niih? Mitä luurankoja on kaapissa? Kuinka kuralla ootte Koronan jälkeen kun ei ketään lappu kiinnosta?
Joskus voi sitten löytyä jotain helmiä jotka eivät muille ole vielä oikein kelvanneet, mutta suurin osa näistä on alekorissa ihan perustellusti.
Kiina ei selkeästi pelkää isompaa konfrontaatiota Yhdysvaltojen kanssa:
Tässä alkaa kuulostamaan itsekin ihan Kuittiselta kun ihmettelee, miten markkina on onnistunut karistamaan kaikki negatiiviset asiat harteiltaan. Druckenmilleriä mukaillen, likviditeettihän tätä ajaa ja sitä piisaa toistaiseksi. Jos/kun taas tulee korjausliike, on ainakin negatiivista uutista millä median herkutella.
Tämä on oikea emärikos ottaa vuosien 1929–1933 Dow Jonesin kehitys, silloinkin tuon lähes tikkusuoran romahduksen jälkeen seurasi vajaan puolen vuoden nousujakso, kun globaali lainamarkkina hieman elpyi ja likviditeettitilanne hieman parani. Sitten talouden todellinen romahtaminen vasta alkoi todenteolla ja pörssi alkoi reflektoimaan sitä.
Maailma on nyt täysin erilainen paikka ja keskuspankkien toimet ovat peilikuva 30-luvusta (siitä syystä, että ne tuntevat hyvin 30-luvun historian ja omat virheensä silloin ja siksi niiden pelikirja on kuin antiteesi niistä virheistä), mutta psykologisesti ja pörssin käyttäytymisen suhteen tuo on mielenkiintoinen havainto.
Lähinnä halusin nostaa tuon esimerkkinä, miten ennenkin on onnistuttu romahduksesta palautumaan laput silmillä hetken ja sitten menty taas. Ei halua malinistisoida täällä enkä ketään säikäyttää myymään salkkuaan tyhjäksi.
Tuskin on silti väärin nostaa riskejä enemmän esille nyt, kuin pari kuukautta sitten.
Merkillepantavaa muuten on, että Druckenmiller ei itse noudattanut omaa ohjettaan tällä kertaa.
Hän on oikeasti niin tuuliviiri, että argumentteja kuuntelen mutta liikkeistä on mahdoton pysyä perillä.
Mutta hänen huomio “seuraa likviditeettiä” on mielestäni todella hyvä ja sen selitysvoima tuntuu paremmalta isossa kuvassa, kuin tuloksilla jne. Toki pitkässä juoksussa tuloksset ja osakkeiden tuotto korreloi melkein yksi yhteen.
Öljystä lisää täällä 
