Tuo on vähän muna/kana-ongelma: säästöjä ja investointeja ei tarvita (eikä säästöjä muuten synny ) jos ei ole kulutusta. Viime vuosina säästöjä on ollut yli äyräiden, mutta silti investoinnit ovat olleet vaimeita koska kulutus pragaa.
Voin olla väärässä, mutta omassa yksinkertaisessa päässäni maailmantalouden hahmottaminen on vain tuhat kertaa helpompaa kun ajattelee kaiken lähtevän kulutuksesta. Etenkin maailmassa, missä säästöt eivät ole enää niukkuus kuten ennen. 50-100 vuotta sitten tuo ajattelumalli toimi paremmin: säästöjen puute oli isoimpia kasvun jarruja.
Tekisi mieli kommentoida kaikkea muutakin mutta ikävästi muut työt vaatii huomiota Foorumi on toki aina prioriteettilistan kärjessä.
Tuntuupas itsestä jotenkin tyhmältä, kun oon miettinyt säästöjä niukkuuden kautta tai tarkoin valituilla ostoksilla. Säästö on se puskuri tilillä. Jotenkin en ole ajatellut pieniä sijoituksiani säästöinä tai minään. Ehkä ne ovat olleet minulle pitkäaikainen säästö, joten en ole ajatellut niitä mitenkään säästöinä, kun eivät ole käytettävissä.
Nyt jos tilin puskurista ylimääräinen menee sijoituksiin, niin ei mulle säästöjä omasta mielestä pääse syntymään ei saisi kyllä liikaa miettiä rahoja ja säästöä, kun rupeaa joka tapauksessa ahdistamaan joko sijoitat ja säästät etkä pysty kuluttamaan mihinkään mihin haluaisit, koska syöt sijoituksiin menevät rahat. Vaikea löytää tasapainoa.
Koko talouden tasolla monet arkijärkeen käyvät asiat muuttuvat päinvastaisiksi.
Esimerkiksi yksilön tai kotitalouden tasolla säästäminen on hyve, mutta koko kansantalouden tasolla korkea säästämisaste tarkoittaa, että jonkun muun pitää imeä säästöt tai vastaavasti hyväksyä korkeampi työttömyys, koska toinen kansantalous tekee tuotteesi ikään kuin puolestasi.
Säästöistä on niukkuutta, kun taloudessa olisi valtavasti investointikohteita mutta ei juuri rahaa tehdä niitä. Näin on tilanne esimerkiksi kehitysmaissa. Ei tarvitse montaa askelta ottaa esimerkiksi kasvavan Addis Abeban kaduilla, etteikö keksisi sata asiaa mitä voisi fiksata, mutta pääomaköyhässä maassa ei välttämättä rahat riitä kaikkiin hankkeisiin infran, teollisuuden, koulutuksen jne. parantamiseen. Siksi monet kehittyvät taloudet ovat alijäämäisiä, koska ne joutuvat lainaamaan pääomat sitten muualta.
Tai miettikää, millä vimmalla Suomeen luotiin pankkisysteemiä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa kun köyhän maan vähäiset säästöt metsätuloista piti mobilisoida talouden kehitykseen.
Tänä päivänä kehittyneellä maalla kuten Suomella nykyään tai Saksalla ja Yhdysvalloilla jne. tilanne on päinvastainen. Talous on suht “valmis” ja tuottavia investointeja on vaikea keksiä. Ainahan teitä voisi rempata, mutta näissä seikoissa on yleensä poliittisia/regulatorisia seikkoja mitkä estävät pääomia ohjautumasta näille sektoreille.
Siten säästöistä syntyykin runsaushyödyke, tuottovaatimukset laskee jne.
Tuo on hyvä pointti ja samasta seikasta löytyy näkemyksiä molemmille puolille.
On totta, että inflaation nousu nostaisi tuottovaatimuksia koska sijoittajat sijoittaa ostovoimaa kasvattaakseen. Nyt inflaation on voinut käytännössä unohtaa laskuista, jos sijoittaja jahtaa vaikkapa 10 % tuottoa.
0 % inflaatiossa 10 % tuotto on myös reaalisesti 10 % :ia.
Jos inflaatio nousisi 5 %:iin, sijoittajan ostovoima kasvaisi enää reaalisesti 5 %:ia.
Tätä tuoton menetystä voi kompensoida… Nostamalla oma nimellinen tuottovaatimus 15 %:iin mikä laskisi osakkeiden arvostuksertoimia.
"The history of financial markets makes it abundantly clear that empirically, P/E multiples have sharply compressed during periods of high inflation. This has confounded many observers, who argue that stocks are real assets, and therefore that P/E multiples ought not change during periods of high inflation. Indeed, seemingly confirming the theory, nominal EPS growth has been significantly higher during periods of high inflation. US Market EPS growth, for instance, was much higher in the inflationary 1970s than the relatively low-inflation 1980-90s, despite much poorer economic and financial market performance. The latter occurred because multiples sharply compressed. Is this a major inefficiency?
It’s not. The observers who argue P/E multiples should not justifiably significantly decline during periods of high inflation have missed two important points: (1) P/E multiples are multiples of nominal not real earnings; and (2) the impact of taxes. Allow me to explain."
Toisaalta, yleensä inflaation jyllätessä osakkeille on ollut jonkinlainen vaihtoehto myös koroista jotka ovat nousseet myös esim. 70-luvulla (40-luvulla ne oli lukittu alas…). Nykytilanteessa tuntuu toistuvan 40-luvun kuvio, eli korot lukitaan alas ja puhalletaan samaan aikaa inflaatiota päälle. Sijoittajat saattavat, en ole täysin varma, vain hyväksyä alemman tuoton kunhan ostovoima säilyy edes ennallaan. Ääritilanteissa, kuten sodissa, jolloin inflaatio laukkaa kymmeniä prosentteja osakkeet voi kellua järjettömillä kertoimilla tovin kun raha pakenee pois käteisestä minne vain.
Nykytilannetta värittää sijoituskohteiden niukkuus suhteessa sijoitettavaan pääomaan, joten kertoimien lasku ei ole välttämättä kiveen hakattu?
Osa yhtiöistä pystyy myös suoraan siirtämään inflaation hintoihinsa (by definition: onhan inflaatio juuri tätä tavaroiden ja palveluiden hintojen nousua!) eikä kassavirtaa investoida takaisin bisnekseen mädäntymään. Pääomakevyet ja hinnoitteluvoimaiset teknoyhtiöt voivat tässä mielessä toimiakin tässä ympäristössä? Hinnoitteluvoimattomia ja pääomaraskaita bisneksiä isojen investointitarpeiden kanssa en haluaisi omistaa… Samoin rahoituala ei houkuta lukittojen korkojen ja korkean inflaation skenaariossa.
Pahoittelut hieman sekavaa ajatuksenjuoksua, mutta debattina aihe on mielenkiintoinen ja inflaatio todella pistäisi sijoitusympäristön uusiksi ja sellaiseksi, mistä vain vanhemmalla (70-luvulla sijoittaneella) kaartilla on kokemusta.
Lisäys: Buffettin sijoittajakirjeet 70- ja 80-luvulta kommentoivat paljon inflaation riesaa, kannattaa lukea!
Näin on kyllä. P/E voi taipua niinkin, että hinnoitteluvoimainen yhtiö kasvattaa E-komponenttia inflaation tahdissa ja P:n ei tarvitse joustaa. Täydellisen hinnoitteluvoimaisella yhtiöllä ei olisi mitään ongelmaa tässä. Sellaisia tosin ei ole, vain harmaan sävyjä. Luulisi, että GoogleSoft silti vahvemmasta päästä.
Kallis kasvu viittaa tässä lähinnä sellaiseen, jolla kassavirrat ovat jossain kaukana ja kertoimet satasen tuolla puolen. Tässäkin monet etaboloituneet teknot ovat oikeastaan aika vahvoilla.
Inflaatiokaan tuskin pamahtaa yllättäen, ja se oikeastaan tekeekin siitä pelottavan. Eli kun trendiajatteluun taipuvainen sijoittaja huomaa inflaation kasvaneen prosenttiyksikön vuositahtia vuosinä 2023-2025, nykyhetki voi alkaa näyttää yllättävän makealta.
En siis näe, että korkoja tarvitaan vaihtoehtoiseksi tuotoksi, että kertoimiin tulisi painetta. Korkean tulostuoton osakkeitakin on.
Toki myös tuottovaatimukseen tulee pakostakin painetta, ja jonkin verran siitäkin on joustettava. Se on oikeastaan koko pointti, että saadaan kumuloitunut raha tuottamaan vähemmän, jopa negatiivisesti.
Näyttää olevan niin että nyt on teollisuuden/syklisten ja small-capin aika nousta välillä ja Nasdaq jää taka-alalle. Menee jo kolmatta pörssipäivää alas. Tuskin noita alempia tukitasoja kuitenkaan rikkoo, markkinoilta löytyy käteistä dippien ostamiseen. Mun salkku näyttäis taas eilen ohittaneen Nasdaqin 1v-tuloksen. Pari kertaa käyty siellä yläpuolella aikasemminkin ja aina se puskee takas.
Saimaalla on tuulista ja kylmää eli aikaa kaivella kaikenlaista ennen rannikolle paluuta. Tässä iltasatu, olkaa hyvät. “Satu” siis jos nyt kaikki on toisin
Jostain 10:45 kohdilta tää höpöttää DOW-indeksistä ja miten se ei ole muka palautunut marraskuun huippuihin… No nyt Dow-indeksi on 400 pisteen päässä ATH:sta ja näyttäis siltä että suunta ei ole kuin ylöspäin. Ottaa kiinni Nasdaqia ja S&P500:sta hurjaa vauhtia. Kuukaudessa melkein 1900 pistettä ylös. Jos toinen kuukausi jatkuu samaan tahtiin niin ollaan 1500 pistettä yli ATH:n syyskuun lopussa. Verrattuna Nasdaqiin, Dow on pärjännyt elokuun aikana paremmin.
Niinpä taitaa olla joo kun katsoin tarkemmin. Tänään ollaan 450 pistettä helmikuun huipuista DJIA:ssa. Sitä suuremmalla syyllä en näe näissä höpinöissä mitään järkeä. 2018 syyskuusta ollaan koronasta huolimatta 1600 pistettä tultu ylös. Ja maailma on muuttunut siinä välissä hyvin paljon, savupiipputeollisuus ei enää kannattele maailmantaloutta niinkuin ennen.
Inflaatio myös nostaa veroja, koska tuloja synnyttävät investoinnit tehdään ennen niitä tuloja. Usein kauankin ennen. Karrikoitu esimerkki: firma ostaa tavaraa varastoon ja myy ne vuoden päästä 10% voitolla. Samaan aikaan inflaatio on 5%. Veroa maksetaan 10%:n voitosta vaikka reaalisesti voittoa on vain 5%.
Inflaatiosta vielä vähän. Törmäsin tällaiseen haastikseen missä haastateltava argumentoi reippaan inflaation puolesta.
Hänen mukaansa poliitikot voivat painostaa pankkeja lainaamaan ja siten kiertämään keskuspankkien valtaa. Hän ei kyllä mainitse, että keskuspankki voi määrätä pankkien reservivaatimuksista ja sitä kautta vaikuttaa niiden rahan luontiin…
Yhtä kaikki, mielenkiintoisia näkökulmia kannattaa lukea.
Miten nämä inflaation mittarit nykypäivänä toimivat, voiko esim. 70-luvun inflaatioita verrata nykyhetkeen? Pitäisi varmaan kertailla aihetta, omista taloustaidon kursseista on aikaa
Tilastokeskus selittää asian kansantajuisesti, oletan että muissa maissa ostoskoria päivitetään myös:
" Tietyn kuukauden inflaatio ilmaistaan yleisimmin vuosimuutoksena eli hintojen muutoksena edellisen vuoden vastaavasta kuukaudesta. Käytetyin inflaatiomittari on kuluttajahintaindeksi. Se kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintojen kehitystä.
Kuluttajahintaindeksissä eri tavararyhmien ja palveluiden hinnat saavat kulutusosuuksiensa mukaisen painotuksen. Kulutusosuus kertoo kuinka suuri osa kotitalouksien kulutusmenoista kohdistuu tiettyyn hyödykeryhmään. Menot on selvitetty erillisen kulutustutkimuksen avulla. Tietoja kerätään asumisen kustannuksista, liikennemenoista, elintarvikkeiden, vaatteiden hinnoista, kodinhoitomenoista, virkistysmenoista sekä hotelli- ja ravintolamenoista sekä muiden tavaroiden ja palveluiden hinnoista.
Indeksissä ei seurata kaikkien edellä mainittuihin ryhmiin kuuluvien tuotteiden ja palvelujen hintoja, vaan on valittu eräänlainen ostoskori, johon kuuluvien hyödykkeiden hintoja seurataan. Tavoitteena on mahdollisimman edustava joukko hyödykkeitä, joita on yhtäläisesti saatavilla koko maassa.
Kaikissa hyödykeryhmissä määritellään vielä tarkasti tosiasialliset tuotteet, joista hinnat kerätään. Kustakin tuotteesta kerätään useita hintoja eri puolelta maata. Kuukausittaisia hintahavaintoja on yli 50 000.
Myös indeksikorin ajantasaisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota: indeksiuudistuksissa otetaan mukaan uusia hyödykkeitä, vanhoja poistetaan ja laatumääritelmiä tarkistetaan.
Kuluttajahintaindeksin hintatietoja kerätään suoraan noin 2 700 liikkeestä. Lisäksi osa hinnoista kerätään muista lähteistä. Tietojen keruu tapahtuu kaupoissa, jotka edustavat mahdollisimman hyvin vähittäiskaupan rakennetta. Huomion otetaan eri keskusliikkeet, kaupan tyyppi ja kaupan koko. Myös alueittaiset erot pyritään ottamaan huomioon.
Kunkin tuotteen hinnan muutos lasketaan ja edelleen tuotehinnoista kootaan tavara- tai palveluryhmän keskimääräinen hintamuutos. Ryhmittäiset muutokset lasketaan yhteen kulutusosuuksilla painottaen ja tulokseksi saadaan keskimääräinen hinnanmuutos eli inflaatioprosentti."
LEVERAGE TRAP ! Vanhaa tuttua huolta, mutta koronaelvytyksen myötä velka-ansan vaara on hypännyt seuraavaan kokoluokkaan.
Mitä enemmän keskuspankit yrittää saada firmat ottamaan lainaa selvitäkseen koronasta, sitä isommaksi jo aiempi ongelma liikavelkaisuudesta pahenee ja sitä vaikeampi taas keskuspankkien on “normalisoida” tilannetta.
Joo, yritin ehkä miettiä noita inflaation syitä ja siihen johtavia tekijoitä. 70-luvulla taisi olla öljyn hinta korkealla. Nyt taas musta kulta on laskusuunnassa hiipuvasta kysynnästä johtuen? Myös tullit taisivat olla siihen aikaa muodissa, nyt taas ehkä tulossa takaisin protektionismin myötä, mutta globalismi on laskenut tuontitavaroiden ja elintarvikkeiden hintoja Suomessakin. Pelikenttä muuttuu koko ajan, rahan printtaus, tulevat verojen korotukset jne
UK on siinä mielessä vähän kelvottomassa asemassa, että Brexitin jälkeen vientituotteet todennäköisesti kallistuvat ihan itsestään. Kelvotonta tämä on erityisesti siksi, ettei UK tuota itse juurikaan elämälle välttämättömiä hyödykkeitä, kuten ruokaa. Kyllä rahan kierrossa olevan volyymin kasvattaminen myös lisää inflaatiota, mutta UK:hon sitä voi odottaa ihan muutenkin. Pankeilla toki on systemaattisesti suuremmat puskurit nykyään kuin 10 vuotta sitten, eli periaatteessa ne voisivat lainailla pääomarakenteen vaarantumatta. Keskuspankit ovat myös kiristäneet sääntelyä.
Ilmiönä näyttää kuitenkin olevan, että on pakko olla joko suuri hyppy tai ei mitään. Ei voi olla vain vähäistä inflaation kasvua esim.
Eurooppaan (euroalueelle) en ennustaisi inflaatiota lyhyellä välillä ollenkaan, koska meidän elvytys ei näyttäisi juuri lisäävän kiertävän rahan volyymiä (enkä vielä ole nähnyt vakuuttavia fiskaalielvytyksiä valtioilta, puhetta ei lasketa). Pikemminkin talouden suppeneminen ja lisääntynyt työttömyys ovat omiaan aiheuttamaan deflaatiota, ja itse asiassa ruokasotaahan Lidl ja S-ryhmä haastavat.
USA:ssa FEDin uholla on luullakseni enemmän katetta, koska setelirahoitus suoraan kansalaisille lisää kierrossa olevaa volyymia varmasti.
Leverointiansoja on main streetin lisäksi myös wall streetin puolella: esim. Sijoitusyhtiö joka on 30% leveroitu, omistaa sijoitussalkun, jonka sijoituskohteet on keskimäärin 40% leveroitu (ai niin, suomeksi vivutettu). Näin ollen kokonaisvivuksi tulee 1-0.7x0.6 =62%. Toinen esimerkki: kiinteistörahasto, jonka vipu on 30%, sijoittaa kiinteistöihin, joissa on yhtiölainaa 15%. Loppusijoittaja käyttää 50% pankin ja 50% omaa rahaa. Ei mitenkään kaukaa haettua? Yhteisvipu 1-0.7x0.85x0.5 eli 70% (toisin sanoen velkaa on tässä kuviossa 2.4-kertaisesti oman pääoman verran)!
) jos ei ole kulutusta. Viime vuosina säästöjä on ollut yli äyräiden, mutta silti investoinnit ovat olleet vaimeita koska kulutus pragaa.
ei saisi kyllä liikaa miettiä rahoja ja säästöä, kun rupeaa joka tapauksessa ahdistamaan 
