Kuvaat hyvin poliittisen “moral hazardin” houkutuksen. Yhä suuremman osan äänestäjistä sijoittaessa (pelatessa, RIP Jope) varojaan osakemarkkinoilla on houkuttelevaa pitää lumipallo liikkeellä ja jättää putsaus seuraavan, mielellään toista puoluekantaa edustavan henkilön siivottavaksi. Kuluttava ja työtä tekevä ja erityisesti äänestävä keskiluokka on ehkä kovimmin kartalla osakemarkkinoiden tilasta kuin koskaan?
Kummeli lauleskeli 1990-luvulla “apinaa pumpataan, apinaa koijataan”. Itsekin olen naureskellut paitsi Kummelille myös sijoittajille, jotka tunkevat rahansa tesloihin ja jättiteknoihin, päälle päin katsoen hinnasta piittaamatta. Kun katson tuottokäyriä, on allekirjoittanut se apina, jota on koijattu ja pumpattu viime aikoina. (Jälkimmäistä tapahtuu onneksi vain kuvainnollisesti, huolestuneille tiedoksi.) En kuitenkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi jenkkikuluttaja, joka elää kädestä suuhun kulutusluottokierteen synnyttämässä nykyajan “maaorjuudessa”.
Olen eniten huolissani varallisuuden keskittymisestä, omaisuusarvojen noususta ja sen väistämättä aiheuttamasta jakolinjasta (have vs. have nots). Osakkeet ja asunnot voivat kuplaantua pahasti, mutta kuplista pahin olisi jyrkkä erkaantuminen osallisten ja osattomien piireihin. Pidemmällä juoksulla tämä jakolinja purkautuu tavalla tai toisella, eikä näissä tilanteissa uusien joukkuejakojen teko tapahdu historiaan katsahtaen aina sopuisasti.