Tämä oli kyllä varsin erinomainen lukupätkä! Vahva lukusuositus. Sisälsi monia sellaisia ajatuksia, joita itsekin olen miettinyt ja myös pari uutta mielenkiintoista näkemystä. Voi olla, että näistä on ollut ketjussa jo aiemmin keskustelua, mutta en voinut vastustaa nostamasta tuolta paria mielenkiintoisinta ajatusta (niitä tulikin vähän useampi kuin aluksi oli tarkoitus 
).
In other words, contrary to policymaker belief, there is no scarcity of supply of borrowable funds - there is actually a lack of demand.
In other words, access to finance ceases to be the constraining factor; it is not that companies lack access to capital, but rather they do not have a sufficient number of worthwhile capital projects to invest in.
Tätä ajatusta olen itsekin jo useamman vuoden toistellut: Maailmassa on niin paljon rahaa, ettei kukaan enää tiedä mihin sen kaiken tunkisi. Tämä on näkynyt monella tapaa: yritysten valuaatiot on nousseet samalla kun korot on laskeneet samalla kun yritysten buy-backit on nousseet kun ei ole investointikohteita samalla kun IPOihin kaadetaan ennätysmääriä rahaa jnejne.
the prime mover of the debt/housing bubble was not consumers’ desire to borrow, but instead the push factor of excessive global savings, which created huge demand for yield assets that had the effect of pushing down rates and promoting the relaxation of credit standards that induced people to borrow.
Low but still positive long rates of say 0.2% also make a tonne of sense when you realise banks have a zero risk-weight on government bond holdings, and can fund those purchases at -0.5%, or at worst, 0.0%. They are doing that, however, because there is no consumer or business demand for credit capable of absorbing their excess cash reserves. They have no where else to put the money .
Varsinkin tämä jälkimmäinen ajatus oli tietynlainen “eye-opener”. Lepikkökin on puhunut tästä, että miksi joku sijoittaisi (reaalisesti) tappiollisiin valtionlainoihin, mutta saattaa hyvin sijoittaa jos rahaa on saatu (vielä isommalla) negatiivisella korolla, jolloin tuosta jää jopa (nimellinen) tuotto. Nämä vain lisää esimerkkejä siitä miten pääomaa on niin paljon, että kukaan ei tiedä enää mihin sitä oikein tunkisi.
Tästä seuraa myös itseään ruokkiva kierre:
- Markkinoilla on paljon pääomaa ja sitä pumpataan sinne koko ajan lisää
- Pääomaa tungetaan joka paikkaan, joka nostaa kohteiden arvoa.
- Sellainenkin raha, joka ei vielä ollut pääomamarkkinoilla huomaa, että tuollahan se raha tuottaa, jolloin sellaisetkin pääomat, jotka olisi voitu investoida (huonolla tuotolla koska ei kasvua) ohjautuvat pääomamarkkinoille.
And the truth is, as high as asset prices have gone so far, it is not inconceivable that we could end up with the biggest asset bubble of all time the way things are going - eclipsing even the dot.com bubble (as I argued here). It seems to be a logical outcome should the current trajectory continue, as rates go to zero or below, and the huge excess of liquid savings desperately seeks out any and all sources of cash flow return, driving asset prices to the stratosphere.
Tätä sykliä voidaan jatkaa kauankin niin, että tulevat tuottovaatimukset voivat painua koko ajan vain alemmas ja alemmas ja lähestyä jopa nollaa.
Aside from the factors discussed above, the need for new capital investment is generally driven by three factors: (1) population growth; (2) the emergence of new technologies that are capital intensive to roll-out; and (3) the actual roll-out of #2.
Tuo (1) on asia, jota mielestäni aivan liian vähän korostetaan kun puhutaan talouskasvusta, taloushan kasvaa lähes “automaattisesti” kun tuotteille on joka vuosi enemmän ostajia kuin edellisenä vuotena. Tämän kehityksen kääntyminen tuottaa erityisiä haasteita tulevaisuudessa kun väestö alkaa vähentyä, jolloin joka vuosi tuotteille on vähemmän ostajia. Käännöshän on monissa maissa jo tapahtunut. Tuottavuuden pitäisi parantua merkittävästi, jotta negatiivinen väestönkasvu saataisiin selätettyä positiiviseksi talouskasvuksi. Tästä ei ole ollut näkyvissä merkkejä.
Toinen pointti on tuo 2/3 ja siinä erityisesti tuo “capital-intensive”. Nykyiset innovaatiot (digitalisaatio) skaalautuvat helposti ilman suuria pääomia ja investointeja. Ei tarvita raaka-aineita, ei tehtaita ja tuotantolaitteita jne. Sijoittajalle tämä on hieno juttu, mutta reaalitaloudelle ei niinkään.
all you really have to do is consider how much capital Warren Buffet or Charlie Munger could have accumulated had they passed away aged 65, and compare how much they have actually accumulated at ages 85-95.
Yksi mielenkiintoinen tähän liittyvä näkökulma on myös omaisuuden kasautuminen. Kun edelliset ikäpolvet ovat vuosikymmeniä kartuttaneet omaisuutta, joka jatkossa periytyy eteenpäin usein vain yhdelle tai kahdelle lapselle, on seuraava sukupolvi jo valmiiksi vauras. Eikä tässä tarvitse isän olla Buffet, vaan ihan tavallinen keskiluokkainen suomalainenkin suurten ikäluokkien edustaja voi helposti antaa perintönä useita satoja tuhansia euroja ja jos sattuu asuneen PK-seudulla niin asunto mukaan lukien voidaan puhua helposti 7-numeroisesta omaisuudesta.
Samalla kun varallisuus kasvaa niin monien kulutushyödykkeiden hinnat laskevat jatkuvasti, mikä entisestään pienentää euromääräistä kulutusta. Kulutuselektroniikka on tästä hyvä esimerkki: yksi talous ostaa yhden television, tänään se käyttää siihen 300€ (50" UHD) kun 10 vuotta sitten olisi pitänyt käyttää tuplat, jotta olisi saanut sellaisen boksin joka edes näkyy sohvalle saakka. Viimevuosina esim. televisioiden hinnat on laskeneet n. -15%/vuosi ja vastaavaa kehitystä on monella muullakin saralla, mikä on omiaan aiheuttamaan deflatorista painetta ja vähentämään kulutusta.
Tähän voi vielä lisätä sellaisia megatrendejä kuten vihreys, joka johtaa vähentyneeseen kulutukseen, pienempään uusien raaka-aineiden tarpeeseen kierrätyksen kautta jne.jne.
markets have gone up not because people are wildly bullish, but because investors have increasingly been dragged - kicking and screaming - into stocks as there has been no where else to obtain a reasonable return, as bond yields have plumbed new lows.
Ei niin, että minua olisi pitänyt raahata osakkeisiin, mutta ennemminkin niin, että nyt pitää sijoittaa kaikki mahdollinen, koska tuottoprosentit tulevat keskipitkällä aikavälillä laskemaan isosti, joten nyt on viimeisiä hetkiä tehdä vielä kunnon tuottoja. Talouskasvu tulee todennäköisesti olemaan laihanlaista keskipitkällä aikavälillä ja kurssien nousu perustuu isoilta osin rahan määrän ja likviditeetin kasvuun. Koronasta ei vielä tullut sitä stoppia tälle nykyiselle menolle kun keskuspankit päätti, että tanssi vielä jatkukoon. Tarkoitus on istua mukana niin pitkään kun kurssien trendi on kohti koillista ja kun musiikki joskus (vuosien, vuosikymmenen?) päästä lakkaa niin pitää vain olla hereillä istumaan nopeasti niille jäljille jääville tuoleille.
