Jatkaen vielä tästä aiheesta…
En valitettavasti muista, kenen sanonta tämä oli, mutta joku menestyneistä sijoittajista joskus tokaisi, että trendin toteaminen sijoittamisessa on helppoa: ne on ne käännekohdat, missä erotellaan jyvät akanoista.
Nyt kaikki tietää, että kannattaa sijoittaa kasvuyhtiöihin välittämästä niiden arvostuskertoimista liikaa. Kauan tämä paradigma jatkuu, on ollut tässäkin ketjussa polttava puheenaihe.
Ekstrapolointi lähimenneisyyden perusteella menee harvoin vihkoon, koska trendit voivat jatkua pitkään. Mutta sitten kun se menee vihkoon, tulee lunta tupaan ja kunnolla.
Ymmärrän täysin täälläkin yhä useamman hyväksymän mantran, että hyvistä kasvuyhtiöistä voi maksaa paljon korkeampia kertoimia (bisneksen laatu, asema markkina yms. on muuten myös osa fundamentteja, ei pelkät helpot tunnusluvut, tämä tuntuu usein sumentuvan keskusteluissa) eikä tälle näy nyt loppua.
Historian saatossa kuitenkin parhaatkin yhtiöt ovat ennemmin tai myöhemmin kokeneet “paluun ruotuun” tai “reverse to the mean” kuten anglismeja käyttävät henkilöt sanovat.
Tulevaisuus on arvaamaton, ja on eri asia ottaa vastaan negatiivisia yllätyksiä salkussa kun siellä ostetut firmat on ostettu huokeaan hintaan verrattuna salkkuun, jossa osakkeita on lapattu sisään EV/Sales 20x kertoimin tai P/E 50x -kertoimin. Ihmismieli kestää kummasti eri tavalla laskuja, riippuen siitä meneekö salkussa rivit heti punaisiksi vai pysyykö ne vihreinä puolittumisenkin jälkeen.
Vaikka kertoimien jatkuvalle paisumiselle löytyy hyviä perusteluita, toimii ne tismalleen tässä ympäristössä mikä meillä on nyt. Nyt kasvuyhtiöt uivat kuin kala vedessä ja arvoyhtiöt ovat uppotukkeja. Jos esimerkiksi inflaatio pääsisi yllättymään, voi korkeiden arvostuskertoimien salkku olla kuin kala kuivalla maalla. Tuskin kukaan osasi ennustaa 2000-luvulla nollakorkoja, ja tuntuu se monilla ammattilaisillakin edelleen olevan vaikea pala mennä jakeluun.
2009–> nousumarkkinan yksi pääpilareita on oman tulkintani mukaan ollut jatkuva epävarmuus, riskit ja sijoittajien varovaisuus. Se ruokkii härkää juuri sopivasti. Yleensä ennemmin tai myöhemmin nousun jatkuessa kuitenkin nuo yllämainitut korvautuvat ylenpalttisella riskinotolla, ja se kaunis härkää ruokkinut balanssi menee rikki. Näitä ylilyönnin tunnusmerkkejä yritän itse kiikaroida horisontissa (kenties pitäisi katsoa myös lähemmäs ).