Greedflation-keskustelu näyttää rantauneen Eurooppaan ja Suomeen kutamain vuoden viiveellä verrattuna Yhdysvaltoihin. Ensinäkin saan tuosta sanasta päänsäryn. Twitteriä selaamalla varsinkin poliittisesti värjätyt ”hoviekonomistit” näyttävät erityisesti innostuneen tuosta ahneusflaatio / ahneusinflaatio käsitteestä. Yleisölle argumentti on tietysti helppo myydä, kun kyse on yritysten ahneudesta ja pahuudesta.
Mistä jutussa edes on kyse? Inflaation juurisyyn oletetaan olevan yritysten ahneus hinnoittelussa ja voittojen maksimoimisessa. Toisin sanoen yritykset nostavat hintojaan nopeammin kuin niiden kustannukset nousevat. EKP:n Lagarde on myös nostanut aihetta esille mm. The path ahead
Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että taloudessa myytävien tuotteiden ja palveluiden hinta voidaan jakaa kolmeen eri kustannuskomponenttiin: työntekijäkustannukset, ei-työntekijäkustannukset ja ns. marginaaliin. Tuo marginaali=(voitot) määritetään hinta jaettuna rajakustannuksella. Rajakustannus tarkoittaa yhden lisäyksikön tuotannosta aiheutuvaa kokonaiskustannusten muutosta. Nyt siis väitetään, että tuo marginaali on noussut suhteessa eniten.
Maalaisjärjellä ja kaikki taloustieteellinen jargonia unohtaen tuo kaikki muotoutuu muotoon: voitto = liikevaihto – kulut.
Nyt tiedetään, että työvoimakustannukset eivät ole nousseet, kun reaaliansiot ovat tipahtaneet. Muut kustannukset ovat nousseet jossakin määrin, mutta ei tarpeeksi selittämään inflaatiota. Joten syynä on tietysti oltava yritysten ahneus tai ainakin näin jotkut taloustoimittajat ja hoviekonomistit väittävät.
En tiedä, mutta itseäni huvittaa tuollainen päätteleminen. Jo maalaisjärki sanoo, että päättely menee pieleen. Inflaatio on rahan ostovoiman heikkenemistä, joka ilmenee hintojen nousuna. Hintoja nostavat yritykset, totta kai inflaatiosta voi syyttää yrityksiä, jos omaa linnun aivot.
En nyt pitäisi tilannetta kovinkaan huolestuttavana.
Sektorikohtaisesti erot ovat tietysti valtavia kuten esimerkiksi sähköyhtiöiden kohdalla. Suomessakin taidettiin myydä 40c/kwh 2 vuoden määräaikaisia sopimuksia. Tänäänkin sähkön hinta oli negatiivinen.
Tuohan riippuu täysin siitä mihin laitetaan aloituskohta, jos laitat alkamaan 1992 niin kehitys on palkansaajille ollut katastrofaalinen, joka vastaakin pitkälti todellisuutta.
No jaa. 1992 oli pahimpia lamavuosia, jolloin voitot olivat surkeita. Senpä seurauksena palkansaajia siirtyi aikamoista kyytiä pois palkansaajan hommista työttömyyskorvauksen nostajiksi.
Käsittääkseni Greedinflaatio on enemmänkin vastalause palkkainflaatio teorialle, mitä USAn työnantajat käyttävät tekosyynä ettei tarvitsisi palkkoja nostaa. Heidän mielestä palkkojen nostaminen on ihan turhaa, koska palkkojen nostaminen vain ruokkisi uutta inflaatiota, mikä johtaisi yksittäiselle työntekijälle 0 summa peliksi ja muille vahingoksi.
Jos uskoo palkkainflaatioon on pakko myös uskoa Greedinflaatioon, koska kummatkin perustuvat samaan teoriaan.
Likvidi markkina euroalueen bondeille taitaisi vaatia yhteisvelkaa. Nyt markkina on niin fragmentoitunut, ettei synny kriittistä massaa. Yhteisvelassa on taas ilmiselvät ongelmansa kun euroalueiden maiden taloudet ovat niin eri tasoisia. Tuskin siis tapahtuu ainakaan lähitulevaisuudessa.
Toistaiseksi ihmettelen miten näillä ohjauskorkojen tasoilla ja velkamäärillä saadaan globaalisti kannattavaa nettokasvua aikaiseksi, kun yhteenlaskettu velkataso pyörii nyt 305 000 miljardin paikkeilla. Pysyykö tilanne stabiilina vai pysyykö inflaatio sitkeästi korkeana ja sitä kautta myös korot korkeina, vai painutaanko lamaan ja deflaatiokierteeseen???
Maakohtaiset BKT -erot tulevat olemaan merkittäviä. Suomi todennäköisesti ottaa EU-maista kovimman iskun, koska asuntolainat ovat pääasiassa muuttuvakorkoisia ja kuluttajien ostovoima hiipuu nyt vauhdilla.
Vaikea yhtälö hahmoteltavaksi kokonaisuudessaan. Klassinen talostiede ei ole koskaan onnistunut huomioimaan kuluttajapsykologian ja ympäristön vaikutusta ennusteissaan. Erinäisten muuttujien yhteisvaikutuksesta johtuen veikkaan USA:n ja EU keskupankkien lipsuvan 2%:n inflaatiotavoitteesta ja ko. maiden talouksien painuvat pitkähköön noin 2-3 vuotta kestävään taantumaan loppuvuodesta. Pörsseissä todennäköisesti Q4/2023- Q1/2024 aikana niiataan vielä kerran syyskuun 2022 tasoille ja ehkä jopa hieman alle.
Elvytyksen tie on kuljettu loppuun ja edessä on paluu tuskalliselle orgaanisen kasvun polulle. Yksi pelastus saattaa olla AI ja seuraava tuottavuusloikka. En kuitenkaan vielä “kuuluttaisi asiaa kirkossa” mutta katsotaan tilanteen kehittymistä.
PS. Viime viikkojen terävän jenkki-indeksien nousun jälkeen nähtäneen taas reipas shorttibuumi.
Maersk 2023Q1 -raportin mukaan tilauskanta on vähentynyt radikaalisti. Eli uskon tilausvolyymien tulevan tippumaan kauttaaltaan.
Maksukorttidatan mukaan ostovoima on heikentynyt merkittävästi.
Tulokset
Tulokset tulevat todennäköisesti pysymään neutraaleina, koska hintoja on nostettu, mutta tässä seuraisin itse volyymien kehitystä, jotka näyttävät olevan laskemaan päin. Tämä näyttää todellisen suunnan.
Pienillä tulokset jo junnaavat paikoillaan, mutta FAANG-yhtiöt ja muut suuret toimijat porskuttavat kovia tuloksia, kannatellen indeksejä.
Keskuspankit ja koronnostot
Inflaatio on pääriesa, joka halutaan sammuttaa niin hyvin, ettei se jää kytemään ja roihahtaa uudestaan. Uskon, että nyt on hieman erilainen ympäristö, että korkoja ei olla heti ottamassa alas. Jos korot otetaan alas ja heitetään siihen tukipaketti vielä perään, niin inflaatio karkaa ihan lapasesta, mitä keskuspankit eivät todellakaan halua.
Inflaatio ja palkkojen korotukset
Työntekijöiden palkkojen kehitys voi tukea inflaatiota, mikä taas lisää kulutusta.
Työntekijöistä on huutava pula, mikä mahdollistaa työntekijöiden palkkojen korotukset. Heillä on hyvin hinnoitteluvoimaa.
Työllisyyskehitys on korkealla, mikä yleensä ennen taantumaa on ennätyskorkealla ennen kuin yritysten tulokset kärsivät ja he sanovat porukkaa ulos, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten he tällä kertaa sen tekevät. Työntekijöistä on huutava pula, joten kuka haluaa sanoa työntekijän irti hetkellisen tappion takia ja kohta pyytää hänet takaisin töihin.
Taantuma
Todennäköisyys taantumalle on nyt ennätyskorkealla kaikilla mittareilla.
Keskuspankeilla kiinnostaa inflaatio enemmän kuin yritysten hyvinvointi. Inflaatio on päävihollinen.
Mielestäni pohjia ei ole vielä nähty markkinalla, yleensä pohjat tulevat vasta sen jälkeen, kun korot on vedetty jo alas ja kaikilla on kurjaa
Missä nyt ollaan?
Mielestäni korot tulevat pysymään kiusallisen pitkään näillä tasoilla.
Heikot yritykset kärsivät, joilla ei ole hinnoitteluvoimaa.
Pivotia on minusta hinnoiteltu jo sisään osakkeisiin, mikä mielestäni johtaa pettymykseen, kun huomataan, ettei korkoja laskettukaan.
Pankit eivät myönnä lainaa mielellään, joten rahasta on niukkuutta.
Yield spreads huutavat taantumaa.
Uskon, että ollaan myynnin volyymien laskun ja yrityksien tuottojen laskun välimaastossa, jonka jälkeen tulee työttömyyden kasvu. Toistaiseksi hintojen nostot ovat tukeneet tuottoja.
Defensiiviset kasvuyritykset tulevat pärjäämään tässä ympäristössä hyvin. Jos olen väärässä ja korot laskevat + elvytyspakettia, niiden yrityksien kertoimet venyvät korkeammalle. Huonossa skenaariossa en menetä paljoa.
Ottakaa nämä jutut ison suolan kanssa, en ole mikään ammattilainen yms. Ihan tupakkiaskiin raapusteltuja juttuja, joita olen tässä viimeiset kuukaudet miettinyt.
Ennustaminen on vaikeaa, yritän selvittää missä ollaan nyt, jotta voisin nähdä mitä voisi olla tulossa.
Bidenin eiliset kommentit on otettu toistaiseksi varovaisesti vastaan. Aasian pörssit ovat Australiaa lukuun ottamatta nousussa, mutta Euroopassa kynnetään. Euroopan osalta se ei ole kenellekään yllätys, sillä ainakin omasta mielestäni Euroopalla ei oikein edes ole omaa tahtoa.
USA:n ja Kiinan suhteissa käännökset taitavat lopulta olla melko hitaita. Pörssienkin kannalta tärkeintä olisi varmasti sotilaallisten jännitteiden heikentyminen Kiinan lähialueilla, sillä paluuta entiseen tuskin nähdään. Suunta on tällaisten kommenttien valossa kuitenkin oikea. Josko jenkeissä vähän tartuttaisiin tähän oljenkorteen myöhemmin tänään?
Vastauksena kahteen edelliseen viestiin, Demokraatista summarya:
”Viimeksi Yhdysvaltain hallinnon sulku koettiin Donald Trumpin presidentinkaudella kahteen otteeseen vuosina 2018 ja 2019. Näistä jälkimmäinen kesti yli kuukauden joulukuusta 2018 seuraavan vuoden tammikuuhun ja oli pisin hallinnon hyytyminen Yhdysvaltain historiassa.”
Olihan siellä kaikkea kauppasodan eskaloitumista jne., mutta kyllä tämä varmasti oli yksi syy miksi pörssit dyykkasi joulu-tammikuussa tuon reilu -10%. Palautuminen oli kuitenkin nopeaa eli oli hyvä ostopaikka.
Hallinnon sulku ja velkakaton nostamatta jättämisestä aiheutuva default ovat kaksi eri asiaa.
Hallinnon sulkeminen aiheutuu siitä, että kongressi ja presidentti eivät hyväksy uutta budjettia ajoissa. Budjetin viivästymisellä ei kuitenkaan ole vaikutusta velkojen korkojen tai pääoman maksuun. Hallinto on historiassa suljettu useita kertoja. Esimerkiksi 2018-2019 vuodenvaihteen hallinnon sulku johtui siitä, että Trump kieltäytyi hyväksymästä budjettia, koska siinä ei ollut allokoitu rahaa Meksikon rajan muurille.
Default aiheutuu siitä, että velkakattoa ei nosteta riittävästi kattamaan kaikkea kongressin hyväksymää rahankäyttöä. Tässä tilanteessa liittovaltio jättää maksuja maksamatta enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Maksuhäiriöt voivat koskea kaikkia liittovaltion menoja, mukaan lukien velan pääoman takaisinmaksu ja velan korot. Näin ei ole koskaan käynyt.
Hallinnon sulku on siten pörsseille ikävää. Default sen sijaan voi olla katastrofaalista jos talousjärjestelmän pohjana oleva riskitön korko alkaakin aiheuttaa luottotappioita, mutta kukaan ei tiedä seurauksia ja reaktioita tarkkaan, koska defaultista ei ole ennakkotapauksia.
Vuoden 2011 velkakattokriisissä sopu syntyi vasta pari päivää ennen rahojen loppumista. Nyt tuo pari päivää ei riitä, koska edustajainhuoneen puhemies McCarthy on luvannut edustajille 72 tuntia aikaa tutustua uuteen lakiin ennen äänestystä. Lisäksi lakitekstin kirjoittaminen vienee päivän tai pari. Edustajainhuoneen hyväksynnän jälkeen tarvitaan vielä senaatin hyväksyntä, joka sekin ottaa oman aikansa. Äänestyksissä täytyy myös saada riittävä enemmistö lain taakse, mikä ei ole itsestäänselvyys, varsinkin jos lakiesitys on nopeasti kyhätty ja puutteellinen. Molemmissa puolueissa on äärilaidoilla paljon porukkaa, joille minkäänlainen kompromissi ei kelpaa, joten sovun täytyy nauttia laajaa kannatusta molempien puolueiden sentristien keskuudessa voidakseen mennä läpi. Ajankäytöllisesti asiaa mutkistaa vielä tuleva Memorial Day -viikonloppu, jolloin edustajat tykkäävät olla kotikulmillaan erilaisissa juhlatapahtumissa.
Ja kaikki tämä siis edellyttää, että Biden ja McCarthy pääsevät ensin paketista molempia tyydyttävään yhteisymmärrykseen. Neuvotteluja käydään ilmeisesti ihan hyvässä hengessä, mutta helppoa se ei ole.
Kun SP500 on noussut ensimmäiset 100 pörssipäivää >8 %, on se enteillyt ainakin yleensä (1987 koputtaa puuta) hyvää loppuvuotta osakkeille. SP500 on keskimäärin noussut sellaisena vuotena 25 %.
