Laitetaanpa pitkästä aikaa viihdeaineistoa.
Tein pienehkön spekulatiivisen merkinnän Seligson & Co Euro-obligaatio -rahastoon.
En usko olevani taitava spekuloija. Merkintä on luonteeltaan spekulatiivinen koska pitkien korkojen taso euroalueella on mielestäni edelleen liian matala siihen että ne kelpaisivat minulle sijoituskohteeksi.
Idea tämän pienen viihdespekuloinnin taustalla on se että kaikki ennakoivat indikaattorit näyttävät huutavan rajua disinflaatiota euroalueella. Näitä voi käydä katsomassa esim. ECRI:ltä ja Andreas Steno Larsenilta.
Kuitenkin EKP on ottanut mallia Fedistä siinä että data dependency. Ennakoivia indikaattoreita ei siis katsota.
Hyvällä säkällä loppuvuosi ja ensi talvi voi auttaa tappamaan vanhan rakkaan ideani voittomarginaalien palautumisesta lähemmäs historiallisia keskiarvoja.
Aina kun medioissa on juttua Helsingin pörssin arvostustasoista, oletus on että nettomarginaaleissa nykyinen uusi normaali on korkeammalla kuin kukaan osasi 20 vuotta sitten nähdä. Kapitalismi ei toimi niin kuin ennen?
Jos nihkeänä jatkuvan suhdanteen (kotitalouksien pandemiasäästöt hupenevat jne.) ja disinflaation seurauksena parin tai muutaman kvartaalin päästä euroalueen nimellinen bkt kasvu on lähellä nollaa ja OMXH25 sales per share selvässä laskussa…
… silloin viimein testataan kunnolla näitä uusi normaali -marginaaleja. Ehkä minun on aika tunnustaa olleeni väärässä jos marginaalit pitävät pintansa?
Miten pörssi käyttäytyy jos marginaalit ovat isosti paineessa tilanteessa jossa rahapolitiikka on suhdannetilanteeseen nähden kireää – koska EKP on kaikessa aina myöhässä?
Ei aavistustakaan. Ajattelen että OMXH25 hinnoitteli kaksi vuotta sitten ikuisuuteen ulottuvaa täydellisyyttä. Mutta en tiedä minkä verran se nyt hinnoittelee hyvää ja huonoa kun kurssit ovat tulleet alas vajaat 40 % reaalisesti.