Monessa yhteydessä sanoja optimismi ja toivo käytetään miltei synonyymeina.
Teen nyt sellaisen sinänsä täysin oma/mielivaltaisen tempauksen että määrittelen ne osakesijoittajan psyykeessä täysin eri ilmiöiksi.
Optimismi
Sitkeä maltillinen perusoptimismi on osakesijoittajalle peruskallio. Se on syvää vakaumusta siitä, että juuri minulle sopii maailman tappiin omistaa kokoelma pieniä palasia julkisesti noteeratuista bisneksistä.
Jos on onnistunut aikoinaan löytämään erinomaisen puolison, ei synny kiinnostusta vaihtaa kun pintapuolisesti koreampi vaihtoehto osuu näkökenttään.
Osakesijoittajan henkiset resurssit ovat ainakin periaatteessa käytettävissä hyödyllisiin asioihin kun perusvakaumus on luja.
Toivo
Yllättävän monella sijoittajalla sijoitusuran aikana yllättävän paljon henkisiä resursseja kuluu kuitenkin toivon pönkittämiseen ja epäilyksen torjumiseen.
On tehty jokin valinta…
- ostin (comission)
- jätin ostamatta (omission)
- myin (comission)
- jätin myymättä (omission)
… ja sen jälkeen aletaan kytätä miten markkina tottelee kyseistä sijoittajaa.
Toivo saa vahvistusta päivänä, viikkona tai kuukautena jona markkina tuntuu tottelevan. Epäilys uhkaa saada jalansijaa kun markkina kieltäytyy tottelemasta.
Sijoittajalla on koko ajan käynnissä psykologisia operaatioita toivon pönkittämiseksi ja epäilyksen torjumiseksi. Etsitään mielipiteitä, tietoja ja “tietoja” oman teesin pönkittämiseksi. Tämä onnistuu yleensä helposti.
Jos sitten kuitenkin lopulta epäilys ottaa voiton, vetäydytään sekasortoisesti sieltä sijoitusretkeltä takaisin itselle normaalimpiin asemiin. Mahdollisesti juostaan jopa niistä yli niin että kova aggressiivisuus muuttuukin tosi varovaiseksi pääoman suojeluksi tai toisin päin.
Miten sijoittaja voi välttää tuon että oma mieli on suuren osan sijoitusurasta toivon ja epäilyksen taistelukenttä?
Kannattaa nähdä vaivaa ja yrittää etsiä itselle neutraali, sopivan tylsä asemoituminen. Tämä vaatii oman historian kriittistä tarkastelua. Muiden kokemuksista voi myös oppia.
Normaalista tylsästä itselle pitkällä tähtäimellä sopivasta asemoitumisesta ei kannata koskaan poiketa kovin paljoa. Jos tulee vastustamaton kiusaus poiketa siitä, poikkeaa sitten maltillisesti ja ajattelee sen viihteenä eikä kuvittele että jotain sijoittamisen sankaritekoja pystyisi operaatiollaan tekemään.