Likviditeetistä:
Kuten kaikki tiedämme, likviditeettiä syntyy niin että keskuspankki ostaa sijoittajalta korkopaperin. Sen korkopaperin osalta on täsmälleen tiedossa se koska ja kuinka paljon maksetaan takaisin (kupongit ja pääoma).
Riskitön assetti on äärimmäisen perustavanlaatuisesti eri asia kuin riskiassetti. Jos markkinapsykologia jollain hetkellä on sellainen että riskiassetti on hyvä vaihtoehto riskittömälle assettille, tällainen psykologia voi ruokkia itseään. On hyvin ilmeistä että maaliskuusta 2020 alkaen näin on tapahtunut.
Koska riskiassetti on perustavanlaatuisesti eri kuin riskitön assetti, markkinapsykologia voi koska tahansa kääntyä sellaiseen asentoon että riskiassetti ei ole hyväksyttävä vaihtoehto riskittömälle assettille.
Se millainen psykologia vallitsee nyt, ei tältä osin kerro yhtään mitään siitä millainen psykologia vallitsee jonain tulevaisuuden hetkenä. Milloin omena on kenellekin hyväksyttävä vaihtoehto appelsiinille?
Tämän takia on mielettömän vaarallista laskea mitään sen varaan että ennätysmäinen likviditeetti jotenkin luotettavasti leikkaa riskiassettien downside-riskejä.
Jos psykologia jossain vaiheessa kääntyy tuolla edellä mainitulla tavalla, sen jälkeen (ei todellakaan ennen sitä) alkaa isommin näkyä sellaista kommentointia että keisarilla ei ollut missään vaiheessa vaatteita.
Menisikö se kommentointi suurin piirtein näin?
- Jos miettii edellistä pörssikuplaa vuosina 1999–2000, silloin vallitsi tilanne jolloin USA:ssa julkisen talouden menot olivat hyvinkin järkevät suhteessa yksityisen taloudellisen aktiviteetin määrään, ja nimenomaan sellaiseen jossa sekä kysyntä että tarjonta syntyvät puhtaasti privaatisti.
Liittovaltion budjetti oli 2000 jopa lievästi ylijäämäinen. Ylipäätään moni asia sekä julkisessa että privaatissa taloudessa näytti ainakin pintapuolisesti olevan tosi hyvin. Ei ollut olemassa mitään vajetta jonka osalta olisi tarvinnut edes miettiä missä määrin Fed ehkä sitä rahoittaisi.
-
Kuvitellaan seuraavaksi karikatyyrinen painajaistilanne tuon edellisen vertailukohdaksi. Oletetaan että liittovaltion budjettivaje olisi 50 % bkt:sta, mitä Fed yrittäisi epätoivoisesti rahoittaa. Rahanpainokoneet kävisivät vielä paljon kuumempina. Olisi hyperinflaatio ja armageddon.
-
Nykytilanne on lähempänä ykköstä kuin kakkosta. Joka tapauksessa arkijärjellä on selvää että nyt kun tilanteesta 1 on menty ihan reilu askel kohti tilannetta 2, tämä nykyinen suora seuraus siitä, eli likviditeetin lisääntyminen, ei ole minkäänlainen juhlan aihe.
Sitten vielä tämä absurdi retoriikka että kun likviditeettiä on ennätysmäärä, niin pakkohan sen on mennä johonkin ja se taas tarjoaa kivoja mahdollisuuksia sekä reaalitalouden bisnesten että riskiassettien kohdalla.
Jos Fed painaisi äkkiä rahaa 100 % bkt:sta, tarjoaisiko se vielä paljon enemmän kaikkea hyvää potentiaalia koska likviditeettiä olisi vielä enemmän?
Likviditeettiä on sen verran enemmän kuin mitä Fed on päättänyt vaihtaa korkopapereita rahaksi. Tuo uusi raha ei voi mennä mihinkään vaan sitä on privaatissa taloudessa siinä määrin ja niin kauan kuin Fed parhaaksi katsoo.
Jos James ostaa pörssiosakkeen Jilliltä, likviditeettiä on sen jälkeen tietysti täsmälleen sama kuin ennenkin. Ainoa mitä tapahtui on että Jillillä on se likviditeetti ja Jamesilla on pörssiosake.
Jos Jill sitten menee parturiin ja ostaa hiustenleikkuun, sen jälkeen likviditeetti on sillä parturilla eli privaattitalouden likviditeetti on edelleen sama.
Likviditeetti on ja pysyy. Ei ole niin että sitä on ensin ennätysmäärä tileillä ja sitten se jotenkin maagisesti menee pörssiin. Toki jos psykologia on sellainen että riskiassetti on kiinnostava vaihtoehto riskittömälle assettille, ostolaidoille tulee vipinää ja riskiassettien arvot nousevat ja käteispainot laskevat. Mutta kuten sanottu, se että näin on maaliskuusta 2020 alkaen tapahtunut ei kerro mitään siitä tapahtuuko niin jatkossa.
Likviditeetti vähenee vasta sitten kun Fed myy markkinoille korkopaperin ja saa vastineeksi siitä rahaa.