Helsingin pörssissä on yhtä äärimmäisiä kurssiliikkeitä ylöspäin kuin 18.3.2020–5.7.2021 nähty kaksi kertaa aikaisemmin:
ja
Tämä pitää paikkansa, jos tuotoilla tarkoitetaan kurssivoittoja. Vaikka olisimme minkälaisessa kuplassa, on mahdollista että aina kurssit voivat olla korkeammalla tasolla. Ehkä tämä houkuttelee paikalle nimenomaan lyhyttä kauppaa käyviä spekulantteja. Monen osakkeen kohdalla kun pitäisi olla aika typerä että ostaisi niitä pitkään holdiin, kuvitellen tuloskasvun korjaavan arvostuskertoimien venymisen. Joskus minulla on sellainen ajatus, että ne viime vuoden maaliskuun lukemat ovat ne joilla osakkeiden kuuluisi olla “oikeasti” jos keskuspankit eivät olisi ajaneet näitä rahoitusmarkkinoita kuplaan.
Buffett-indikaattori kertoo mikä on osakemarkkinoiden arvostus suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tällä hetkellä se näyttää tältä:
https://www.currentmarketvaluation.com/images/2021-07-01-BI-5-Mkt-to-GDP-Detrended-Recent-890@1x.png
Tästäkin kuvaajasta on hyvä huomata, että jos orjallisesti olisi noudattanut tuota indikaattoria, viime vuoden maaliskuun osakkeet olisi myyty jo aika nopeasti oston jälkeen ja kurssivoitot olisivat olleet pieniä.
P/E:n idea on siinä, että pitkällä aikavälillä osakekurssien pitäisi seurata yhtiön tuloskehitystä ja se P on hinta jonka viimeisimmästä tuloksesta maksaa. Korkean P/E:n yhtiöiden tuloksen pitäisi kasvaa, tai sitten tämän rahapolitiikan pitäisi jatkua samanlaisena tästä hamaan tulevaisuuteen. Alhaisessa P/E:ssä on taas omat ongelmansa. Onko yhtiö velkainen, onko markkina-asema heikko tai onko vain tehty poikkeuksellisen hyvä tulos? Jos negatiivinen syy on luonteeltaan väliaikainen, voi tehdä kohtuullisen arvosijoituksen. Markkinaromahduksissa tarjolle tulee enemmän valinnanvaraa, jos haluaa tuottovaatimuksistaan pitää kiinni.
Kyllä tuo maaliskuun paniikki oli se hetki kun taivaalta satoi kultaa. Jotain 6 dollarin osakekohtaisia tuloksia tekeviä vähittäiskauppojakin sai 10 dollarilla. Vakuutusyhtiöt treidasi P/E 3:na. Jälkikäteen ajateltuna olisi vaan pitänyt laittaa sellaisia 5 % osuuksia salkusta vähän joka paikkaan. Hajauttaminen vähentäisi riskiä vaikka joku menisi pieleen.
Niin, tuossa nyt on monta eri asiaa, ja kuppikuntia löytyy monia.
Ensinnäkin, en todellakaan väitä ettei pörssissa olisi kuplia siellä täällä, mutta itse en kallistu sille kannalle että koko pörssi olisi kuplassa. Ei ainakaan missään länsimaassa, kehittyviä en juurikaan seuraa.
Historiaa on tottakai mielenkintoista katsoa, mutta valitettavasti vielä ei ole keksitty mitään varmaa indikaattoria minkä mukaan voisi käydä kauppaa ja tehdä ylituottoa varmuudella. Tottakai todennäköisyyksillä voi pelata, mutta ne ovat vain todennäköisyyksiä. Se että katsotaan vanhoja kurssikäyriä tai arvostuskertoimia ja mietitään että “tuolloin pitäisi myydä ja tuolloin ostaa” niin on valitettavasti mahdotonta koska keltään ei löydy sitä kuuluisaa kristallipalloa.
Itse kuulun siihen kuppikuntaan että pidän P/E:tä enemmänkin sijoittajamentaliteettiä kuvaavana kuin, että se kertoisi yhtiöstä itsestään juuri mitään. Parempia mittareita on saatavilla mitkä kertovat yhtiöstä ja sen kunnosta. Tiedän että moni on eri mieltä tästä ja pitävät P/E:tä yhtenä tärkeimpänä mittarina kun miettivät yritykseen sijoittamista.
Ja ihan oikein kirjotat että jos “reversion to the mean” -teoria olisi luonnon laki, niin joko yhtiöiden arvostus tulisi alas tai tulokset ylös. Menee spekulaatioksi, mutta mitä jos nykyajan sijoittajat hyväksyvät että tulevaisuudessa P/E voisi olla korkeampi verrattuna historian keskiarvoon.
En tiedä oliko tässä tekstissä mitään kunnon asiaa 
Elämme mielenkiintoisia aikoja ja paljon epävarmuutta ilmassa.
Mutta vaikka ilmassa on epävarmuutta niin minua ei ainakaan markkinoilta kokonaan pois saa.
Pörssi on historiallisilla mittareilla ajatellen kuplassa. Mutta toisaalta nuo arvostustasot ovat nousseet pitkällä tähtäimellä muutenkin (esim Shillerin mittareilla aika vähän ostopaikkoja viimeaikoina), samalla kun korkotulojen keskiarvo on laskenut. Ja koska kyse on siitä, mitä vaihtoehtoisia sijoituskohteita on tarjolla ja mikä niitten tarjoama tuotto on, ei ole selvää onko pörssi nytkään hirveästi yliarvostettu (ja kansantaloudet ja muut tahot joilla on velkapommi käsillä tuskin päästävät korkoja kovin korkealle lähiakoina).
Minä itse olin jo 2016 sitä mieltä että pörssi on liian kallis ja aloin vähentää velkavivun käyttöä, mutta silti allokaatio 90+% nettosijoitusvarallisuudesta arvopapereissa koska en oikeasti osaa ajoittaa sitä - ja sinällään tämä oli ihan oikea havainto, koska kurssit ovat sittemmin nousseet aika reilusti. Ainoa ehkä harmittava tekijä on vain muutaman prosentin velkavivun käyttö (nyt 3%) pl. asuntolaina.
Kuluneella viikolla on puseroon hiipinyt vahva tunne että pitäisikö kokeilla lähes mahdotonta ja yrittää ajoittaa osakkeiden ulkoilutusta salkusta hetkeksi.
Olen varma että jossain kohtaa tapahtuu hetkellinen, noin 20-25% lasku ja valitettavasti tältä rahastuskierrokselta ei ole suojassa hyvätkään yhtiöt kun iso raha päättää suunnan mihin mennään. Mikäli nyt myisin lähes kaiken ja ostaisin tuosta odottamastani alennusmyynnistä osakkeita takaisin niin hyöty olisi huomattavan suuruinen.
Vaikeata toteutuksesta tekee korkeat myyntivoittoverot ja usko omiin yhtiöihin. Vaikka salkussa on noin 20eri osaketta Helsinginpörssistä on vaikea nähdä kauheaa kuplaa esimerkiksi Kemiran, Sampon ja Fortumin ympärillä sekä toisaalta esimerkiksi Harvian, Bittiumin, dovren ja Spinnovan kortit haluaisi katsoa kun homma tuntuu vasta pikkuhiljaa käynnistyvän. Lisäksi osingot virtaa vaikka kurssit eläisivät mihin suuntaan hyvänsä ja mikä tulee alas menee myös takaisin ylös ennen pitkää.
Ei ole helppoa olla vahva härkä ja samaan aikaan tiedostaa pörssin realiteetit.
Menestyksekästä loppuvuotta kaikille sijoittajille.
“Fed Watch: Debate Focuses On Mortgage Bond Purchases Amid Housing Price Surge”
"The US debate on inflation has zeroed in on housing prices, and the focus on monetary policy has shifted from criticism of easy money in general to at least getting the Federal Reserve to stop inflating a real estate bubble.’
“Even some Fed policymakers are expressing their concern. Boston Fed President Eric Rosengren warned last Monday that the U.S. cannot afford a boom-and-bust cycle in real estate.”
“Meanwhile, the European Central Bank will hold a special strategy meeting of the governing council this week to discuss its asset purchases, with conservative members calling for emergency bond purchases under the $1.85 trillion pandemic program to end on schedule in March, while others want the central bank to remain flexible.”
“Andy Haldane, who left his post as chief economist at the Bank of England last week, reiterated his warning about possible consequences of surging inflation in the UK. Haldane once again dismissed the central bank’s official line that the inflation increase is temporary, and called attention instead to the lessons of history.”
Kyllä tässä alkaa jo keskuspankkien sisältäkin kuulumaan soraääniä löyhän rahapolitiikan suhteen ja pelkona on asuntojen hintojen karkaaminen entistä pahemmin Yhdysvalloissa sekä inflaatio peikon pelko nakertaa kannikkaa Euroopassa.
Annetaanko asuntomarkkinoiden kuplan poksahtaa vai rallatellaanko rahuskia markkinoille entiseen tahtiin 
Loppujen lopuksi tässä on kyse jälleen siitä, että miten päästään eroon rajun elvytyksen aiheuttamasta yleisestä rallattelusta ilman nesteeseen joutumista.
Perinteistä markkinoiden aiheuttamaa psykologiaa. Ei kyllä itselläni riittäisi millään riskinsietokyky tuollaiseen peliliikkeeseen myydä osakkeita pois. Ajoittaminen ei oo helppoa
Olen myös foorumilla ihmetellyt, että aika usein ajatellaan binaarisesti joko salkun tyhjentämistä tai all-in menemistä. Miksi tehdä näin radikaaleja temppuja?Olen itsekin ajatellut nostaa käteispositiota 15-20% niin tämä toisi mukavasti turvaa tuleviin dippeihin ja pääkin kestäisi nämä sitten paremmin. Vaikka ajauduttaisiin ilmeiseen kuplaan niin en näe että uskaltaisin ainakaan nykytilanteessa laskea osakepainoa alle 50%.
Mielestäni relevanteimmat asiat osakkeiden arvostustasojen suhteen ovat korkotaso sekä rahan määrä kierrossa joka etsii sijoituskohdetta, supply vs demand. Tällä hetkellä nuo molemmat ovat erittäin suotuisassa asennossa osakkeille, sijoittaminen on erittäin suosittua retailin osalta sekä keskuspankit ainakin vielä toistaiseksi varmistavat että likviditeettiä riittää. Näistä syistä en nykytiedon valossa pidä pörssiä kuplaantuneena kunnes toisin todistetaan. 70-80 luvuilta on hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvasti tuo korkotaso ajaa osakkeiden arvostustasoja. Yhdysvaltojen GDP lähes viisinkertaistui tuolloin 17 vuodessa, mutta Dow jones oli silti edelleen samoilla arvostustasoilla 17 vuoden ajan. Koska korot nousivat jatkuvasti ylemmäs ja inflaatio nakersi tuotoista hyvän siivun.
Jos nyt korot ovat nollassa eikä näköpiirissä ole niiden nousua, eikö voisi olettaa että osakkeille hyväksytään entisestään korkeampia arvostustasoja, vielä jos rahan määrä joka etsii sijoituskohdetta kasvaa? Huomautan että tämä on nykyinen näkemykseni. Saatan myös kääntää takkia nopeasti jos tilanne muuttuu sillä tavalla. Esimerkiksi mielestäni nyt syksyä kohden mentäessä keskuspankkien kiristyvä rahapolitiikka tulee lyömään jollain tavalla vastapalloon osakkeiden nykyhintoihin vaikka tuloskasvu jatkuisikin edelleen vauhdikkaana.
Eihän markkinat ole aiheuttanut kun korkeintaan nousukiimafiiliksen. Järki ja kokemus se on mikä kertoo että jossain kohtaa korjataan väkisinkin. Mutta milloin ja kuinka kovaa se on kysymys.
Sanoinhan itsekin jo avauksessani että ajoittaminen on aika mahdotonta ja tässä vain leikittelen ajatuksella.
Itse arvioin, että osakemarkkina olisi tehnyt korjausliikkeen, kun Biden valittiin presidentiksi ja siihen päälle kasvavat koronatartunnat Yhdysvalloissa sekä BLM sekoilut. Myin yhdysvaltalaiset osakkeet pois ja lopulta siinä kävi se, että jäi välistä maukkaat nousut tukipakettien tukemana. 
Tosin olen samaa mieltä, että korjausliike tulee. Oma arvio on, että tuo komponenttipula tulee sen jotenkin laukaisemaan.
En usko itse tähän. Ennusteisiin lyöty paljon kasvua analyytikoiden osalta. Toki ekonomistien johdolla. Arvostuskertoimet venyy lisää jos ennusteita ei lunasteta.
Likviditeetistä:
Kuten kaikki tiedämme, likviditeettiä syntyy niin että keskuspankki ostaa sijoittajalta korkopaperin. Sen korkopaperin osalta on täsmälleen tiedossa se koska ja kuinka paljon maksetaan takaisin (kupongit ja pääoma).
Riskitön assetti on äärimmäisen perustavanlaatuisesti eri asia kuin riskiassetti. Jos markkinapsykologia jollain hetkellä on sellainen että riskiassetti on hyvä vaihtoehto riskittömälle assettille, tällainen psykologia voi ruokkia itseään. On hyvin ilmeistä että maaliskuusta 2020 alkaen näin on tapahtunut.
Koska riskiassetti on perustavanlaatuisesti eri kuin riskitön assetti, markkinapsykologia voi koska tahansa kääntyä sellaiseen asentoon että riskiassetti ei ole hyväksyttävä vaihtoehto riskittömälle assettille.
Se millainen psykologia vallitsee nyt, ei tältä osin kerro yhtään mitään siitä millainen psykologia vallitsee jonain tulevaisuuden hetkenä. Milloin omena on kenellekin hyväksyttävä vaihtoehto appelsiinille?
Tämän takia on mielettömän vaarallista laskea mitään sen varaan että ennätysmäinen likviditeetti jotenkin luotettavasti leikkaa riskiassettien downside-riskejä.
Jos psykologia jossain vaiheessa kääntyy tuolla edellä mainitulla tavalla, sen jälkeen (ei todellakaan ennen sitä) alkaa isommin näkyä sellaista kommentointia että keisarilla ei ollut missään vaiheessa vaatteita.
Menisikö se kommentointi suurin piirtein näin?
Liittovaltion budjetti oli 2000 jopa lievästi ylijäämäinen. Ylipäätään moni asia sekä julkisessa että privaatissa taloudessa näytti ainakin pintapuolisesti olevan tosi hyvin. Ei ollut olemassa mitään vajetta jonka osalta olisi tarvinnut edes miettiä missä määrin Fed ehkä sitä rahoittaisi.
Kuvitellaan seuraavaksi karikatyyrinen painajaistilanne tuon edellisen vertailukohdaksi. Oletetaan että liittovaltion budjettivaje olisi 50 % bkt:sta, mitä Fed yrittäisi epätoivoisesti rahoittaa. Rahanpainokoneet kävisivät vielä paljon kuumempina. Olisi hyperinflaatio ja armageddon.
Nykytilanne on lähempänä ykköstä kuin kakkosta. Joka tapauksessa arkijärjellä on selvää että nyt kun tilanteesta 1 on menty ihan reilu askel kohti tilannetta 2, tämä nykyinen suora seuraus siitä, eli likviditeetin lisääntyminen, ei ole minkäänlainen juhlan aihe.
Sitten vielä tämä absurdi retoriikka että kun likviditeettiä on ennätysmäärä, niin pakkohan sen on mennä johonkin ja se taas tarjoaa kivoja mahdollisuuksia sekä reaalitalouden bisnesten että riskiassettien kohdalla.
Jos Fed painaisi äkkiä rahaa 100 % bkt:sta, tarjoaisiko se vielä paljon enemmän kaikkea hyvää potentiaalia koska likviditeettiä olisi vielä enemmän?
Likviditeettiä on sen verran enemmän kuin mitä Fed on päättänyt vaihtaa korkopapereita rahaksi. Tuo uusi raha ei voi mennä mihinkään vaan sitä on privaatissa taloudessa siinä määrin ja niin kauan kuin Fed parhaaksi katsoo.
Jos James ostaa pörssiosakkeen Jilliltä, likviditeettiä on sen jälkeen tietysti täsmälleen sama kuin ennenkin. Ainoa mitä tapahtui on että Jillillä on se likviditeetti ja Jamesilla on pörssiosake.
Jos Jill sitten menee parturiin ja ostaa hiustenleikkuun, sen jälkeen likviditeetti on sillä parturilla eli privaattitalouden likviditeetti on edelleen sama.
Likviditeetti on ja pysyy. Ei ole niin että sitä on ensin ennätysmäärä tileillä ja sitten se jotenkin maagisesti menee pörssiin. Toki jos psykologia on sellainen että riskiassetti on kiinnostava vaihtoehto riskittömälle assettille, ostolaidoille tulee vipinää ja riskiassettien arvot nousevat ja käteispainot laskevat. Mutta kuten sanottu, se että näin on maaliskuusta 2020 alkaen tapahtunut ei kerro mitään siitä tapahtuuko niin jatkossa.
Likviditeetti vähenee vasta sitten kun Fed myy markkinoille korkopaperin ja saa vastineeksi siitä rahaa.
…ja jotta näin voisi tapahtua on ohjauskoron noustava. Jos kaikki menee niin kuin uskon FEDin ja EKP:n suunnittelevan niin assettien arvo ajetaan hallitusti alas samalla kun bondien tuotto ajetaan sopivalle tasolle. Oletan ensimmäisen FED:n toimenpiteen tapahtuvan elokuussa.
Riskinä on luonnollisesti inflaation pysyminen kurissa.
Uusiutuvat korjasi noin 30% tossa muutama kuukausi sitten ja vielä möyrii monet samoissa hinnoissa
Näin voi otaksua yhdestä asiasta kahta lopputulosta. Arvioin, että meuhkaväki USAssa saa vaaleissa turpiinsa ja sivistyneesti ajattelevat uskovat taas tulevaisuuteen ja kurssit nousevat. Erityisesti kahmin vihreitä osakkeita, joista osa tosiaan nopeasti teki 15x. Lasku yllätti niin, että kotiutus tapahtui tasolla 10x. Hyvä kuitenkin noin 4 kk:n tuloksena. Vihreään siirtymään jäi edelleen tukeva panos ja hypepapereita onnistuin välttämään. Odotukset ovat edelleen akkuinnovaatiossa, vedyssä ja biopolttoaineissa sekä sähkökulkimessa. Maailma muuttuu ihan muutamassa vuodessa ihan toisenlaiseksi: Tämä ei ole enää sitä, että korko heiluttelee vakaassa maailmassa tuttuja ja turvallisia indeksejä vaan indeksit luodaan uusiksi.
Jännää muuten että samat tyypit jotka ovat useita kertoja paniikissa myyneet Japanin (90-luvulta alkaen) ja Euroopan markkinoilla (2010 alkaen) osakkeita ennätyksellisestä likviditeetistä huolimatta pitävät nyt ennätyksellistä likviditeettiä idiottivarmana downside-riskien poistajana.
En voi olla samaa mieltä tästä “koska tahansa” kääntymisestä. Kyllä se korkotaso ja odotukset korkotasosta määrittävät sen kumpi nähdään houkuttelevampana. Miksi ostaa velkakirjaa joka on jo täydessä hinnassaan ja jos se alkaisikin joku kumma päivä laskea, estäisi keskuspankki sen laskun nykyisen linjansa valossa?
Ei se koskaan leikkaakaan ja seuraankin hyvin tarkasti rahapolitiikan käänteitä pystyäkseni reagoimaan muutoksiin. Varmasti osa lisääntyneestä likviditeetistä siirtyy pörssiin, mutta voi olla että tuo psykologinen vaikutus markkinoille osallistuville on se suurempi tekijä. Jos valtaosa sijoittajista uskoo keskuspankkien likviditeetin kasvattavan hintoja, ostavat he lisää ja sitä kautta itseään ruokkiva kierre toteutuu.
Kesän jälkeen lähestyvä rahapolitiikan kiristyminen korkojen nousun ja arvopaperiostojen vähenemisen muodossa tulee varmasti aiheuttamaan jonkinlaista vuoristorataa markkinoilla. Jos tulokset edelleen paranevat hyvin, on nykyarvostustasoilla joku vastavoima tälle negativiiselle keskuspankkilinjan muutokselle osakkeiden kannalta. Kuitenkin jos samaan aikaan talous alkaisi viilentyä selkeästi tai inflaatio alkaisi nakertaa tosissaan tuloksia, olisi paine laskulle aika selkeä näiltä tasoilta.
Hauskaa on myös se, että samat ihmiset joiden mukaan kuplassa, kun pörssin hintalappu suhteessa pörssin seuraavien 60 vuoden kuluessa maksamiin osinkoihin on tosi korkea, on oltava 110-prosenttisesti osakkeissa, alkavat pörssin pudottua 50% puhua, kuinka nyt on aika olla hyvin varovainen ja siirtää varoja osakkeista riskittömiin kohteisiin. Näin siitä huolimatta, että tuo nimittäjä – seuraavien 60 vuoden osingot – ei muuttunut juuri lainkaan, eli pörssin tarjoama tuotto-odotus nousi merkittävästi. Tai no, ehkä ne uutiset jotka nakersivat sijoittajat ahneudesta pelkoon ja sen myötä pörssiromahdukseen, saattoivat pudottaa tuota aitoa tuottoa luokkaa 1-5%. Aito tuotto kun on kytköksissä hyvin pitkän aikavälin BKT:n ynnä muiden kehitykseen.
Piensijoittajalla on kuitenkin sentään mahdollisuus vähentää riskipainoa nyt jos siltä tuntuu. Isojen rahastofirmojen salkunhoitajat ovat täydellä painolla pörssissä halusivat tai eivät, koska jos he eivät olisi täydellä painolla ja häviäisivät sen vuoksi indeksille seuraavien kolmen kuukauden ajan, he olisivat heti potku-uhan alla. Nyt kun pörssi on tulikuuma ja kaikki isot instituutioasiakkaat kilpailevat, kuka rikastuu nopeimmin ja kenellä on taitavimmat salkunhoitajat, kenelläkään ei ole hetkeksikään varaa jäädä indeksistä. Rahat siirtyvät siinä tapauksessa vilauksessa paremmin tuottaneeseen rahastoon. Sitten kun tunnelmat kääntyvät pessimistisiksi, kukaan ei syytä kaikkia muiden mukana sataprosenttisesti mukana olleita, ketään asiakasta ei enää kiinnosta oikeastaan mikään vaan he jättävät salkunhoitajat rauhaan. Jollakin jähmeän varovaisella pikkufirman salkunhoitajalla rahasto laski vain 20%, who cares.
Kyllä pörssiromahdusten taustalla olevilla ilmiöillä on ihan konkreettisia vaikutuksia yhtiöiden tuloksentekokykyyn. Esimerkiksi Finnair tuhosi käytännössä yli puolet sijoittajien pääomasta, eli yhtiön koko historiansa aikana taseeseen keräämästä pääomasta, viime vuonna. Monet muutkin yhtiöt joutuivat laskemaan liikkeelle uusia osakkeita tappioiden kattamiseksi, mikä laskee pysyvästi osakesijoittajien sijoituksilleen saamia tuottoja. Markkinatoimijat eivät siis ole typeriä myydessään osakkeita laskussa. Jos keskuspankit eivät olisi aloittaneet “unlimited QE” (quantitative easing) ohjelmiaan, oltaisiin nähty vielä enemmän konkursseja.
Nämä ovat juuri sellaisia riskejä, joiden vuoksi sijoittajien pitää vaatia osakkeistaan tuottoa. Mietitään vaikka jotain pankkia. Hyvänä vuonna tehdään 10 % tuottoa, huonona vuotena on finanssikriisi ja tämä tapahtuu kerran 10 vuodessa, näin raflaavasti sanottuna. Tienaako siis pankkiosakkeista oikeastaan mitään? Toisenlaisten firmojen tulostuotot voivat nykymarkkinoilla olla noin 3 %. Kestää 33 vuotta kun saat rahasi takaisin. Voi jokainen miettiä paljonko ryppyjä on ihossa 33 vuoden päästä. Toivottavasti mitään disruptiivista kilpailua tai sellaista teknologista kehitystä, joka tekisi firmasta vanhanaikaisen ei tapahdu.
Tietysti kaikki muuttuu, jos markkinoilta otetaan riski pois. Mitä väliä paljonko joku velkapaperi maksaa kun keskuspankki ostaa sen sinulta kuitenkin pois? Kuitenkin tämän velkapaperin hintaa pidetään jonain perälautana myös osakkeiden hinnanmäärityksessä.
Pörssihuipulla nähdään aina kun joku haluaa eläkkeelle 12 vuoden päästä osakesijoituksilla. Joidenkin arvioiden mukaan minimitoimeentulo pääkaupunkiseudulla yksin asuvalle on noin 1500 euroa. Tämä tekee 1500 * 12 = 18 000 euroa vuodessa. Osinkovero on 25,5 % prosenttia, joten osinkoja tarvitaan 18 000 / 0,745 = 24161 euroa vuodessa. Hyvää osinkoa maksavan Nordean* osakkeen osinkotuotto on 0,72 euroa per osake. Tarvitaan 24161 / 0,72 = 33 557 Nordean osaketta. Yksi Nordean osake maksaa 9,38 €. Nämä osakkeet maksavat 33 557 * 9,38€ = 314 764 €. Kuukaudessa pitää säästää siis 314 764 / 12 / 12 = 2186 euroa ilman korkoa korolle efektiä. Efektin kanssa summa on noin 1600 euroa. Eikun säästämään.
*Onhan tässä tietysti sellainen riski että Finanssivalvonta kertoo ettei Nordean ole tässä eskaloituvan koronakriisin keskellä soveliasta turvata sijoittajiensa toimeentuloa osinkoja maksamalla. Myös monet muut yhtiöt jättivät osingot maksamatta. Sossun luukulla kerrotaan ettei toimeentulotukea tipu, koska omistat osakkeita. FIREttäjä joutuu siis realisoimaan osakkeita korona-halpuutushintaan.