Olemme ehdottomasti kuplassa. Nimittäin historian suurmassa korkokuplassa. Trendiä kun katsoo, niin ei tiedä vaikka menisi vielä noin 700 vuotta ennen kuin trendi kääntyy.
Dont hold your breath 
41 tykkäystä
Näinhän se on 
Mutta kun kirjoitit otsikon “Pörssien suunta” alle, pitää vielä erikseen varmistaa:
Ethän sentään ajattele että matalat riskittömät korot jotenkin luotettavasti korreloivat korkeiden riskiassettien hintojen kanssa?
2 tykkäystä
Katselin taas vuosien 1929-1932 ja 2000-2002 tapahtumia, ja yritin hieman vertailla alkuvaiheita tähän vuoteen. Pitkän härkämarkkinan lopulla Nasdaq saavutti huippunsa maaliskuussa 2000, ja sitä voi myös pitää hetkenä, jona sijoittajien riskinottohalu ja suorastaan holtiton käytös saavutti huippunsa. Seuraavan puolen vuoden aikana nettiosakkeet putosivat kymmeniä prosentteja, mutta indeksillä meni oikein hyvin, kun arvofirmat nousivat. Moni piti tätä tervetulleena, terveenä rotaationa. Jälkikäteen voi todeta, että ennemmin kyse olikin siitä, että sijoittajien riskinottohalu oli alkanut hiljalleen vähentyä. Sitten syksyllä 2000 riskinottohalu vähentyi edelleen, ja ilmassa alkoi olla jo pieniä huolestumisen merkkejä, jotka näkyivät indeksitasollakin. Käynnistyi parin vuoden sahaava lasku, joka päättyi syksyllä 2002 siihen että S&P 500 oli pudonnut 50%, eivätkä sijoittajat halunneet koskea enää pitkällä kepilläkään sellaisiin osakkeisiin, joihin oli hinnoiteltu jotain kasvua. Instituutiot siirtyivät enemmän asuntopuolelle, jossa oli tarjolla vaatimatonta mutta pomminvarmaa tuottoa ilman riskiä.
Iloisen 1920-luvun härkämarkkina jyrkkeni vuosikymmenen loppua kohden, ja keväällä 1929 Wall Streetillä riehui kova spekulointimania. Maaliskuussa -29 Fed jyrähti, että tällainen pelaaminen velalla ei pääty hyvin, ja yritti alkaa väkivalloin suitsia pankkien lainanantoa. Markkina pelästyi hetkeksi ja kovin mania ehkä jo päättyi, mutta indeksillä meni hyvin syksyyn asti, vaikka taloudesta alkoi kantautua jo pieniä varoitusmerkkejä. Lokakuun alkupuolella legendaarinen ekonomisti Irving Fisher totesi isolla auktoriteetilla, että ”stock prices have reached what looks like a permanently high plateau”. Pari viikkoa tämän jälkeen indeksi putosi muutamassa päivässä yli 20%. Alkoi sahaava lasku, johon mahtui isoja, kymmenien prosenttien rekyylejä (”Buy the dip!” ensin kovalla äänellä, myöhemmin yhä käheämmällä), kunnes kolme vuotta myöhemmin täydellinen kapitulaatio ja indeksi lähes -90%.
Jos tämä osakekupla noudattaisi lajityyppiä, nyt syksyllä alkaisi ilmaantua huolestumista ihan indeksitasollakin, alkaisi sahaava lasku joka päättyisi joskus kolmen vuoden päästä siihen että S&P 500 luokkaa -60%. Mutta koska Mr. Market ei noudata mitään ennakoitavaa pelikirjaa ja mielellään näpäyttää niitä jotka ylimielisesti kuvittelevat voivansa ennustaa sen liikkeitä, voi käydä ihan toisin. Ehkä riskiassetit virkoavat syksyllä ja särkevät Granthamin narratiivin tunnelmien hitaasti alkaneesta heikkenemisestä. Ehkä tällä kertaa olikin vain rotaatiota, tai satunnaisuutta.
Vaikka noista menneistä tapahtumista ei voi päätellä mitään tulevaa, niistä voi ehkä saada irti sen, että tunnelmat markkinoilla voivat muuttua ällistyttävällä tavalla. Siinä missä keväällä 2000 kaikki rakastivat riskiassetteja ja keksivät mitä tahansa syitä niiden rationalisoimiseen, syksyllä 2002 kaikki vihasivat riskiassetteja ja monet kasvuosakkeet olivat todella halpoja. Tällä hetkellä tuntuu hirveän vaikealta kuvitella, että riskiassetteja voitaisiin taas joskus karsastaa tai suhtautua edes niin, että ne hinnoiteltaisiin suunnilleen historiallisesti keskimääräisillä arvostuskertoimilla.
48 tykkäystä
Eikös noista ole kuitenkin joka kerta “perintönä” jonkinlainen lisäkontrolli, jonka tavoitteena on juuri estää valtavat pudotukset? Vuosien saatossa, myös .com-ajalta, niitä on varmaan sen verran paljon, että ei ehkä -60 % nähdä kovin herkästi. Tiedä sitten 
Nykyiset teknotkin ovat pitkälti kahdessa luokassa: hirmuiset maailmanvaltiaat ja sitten aika hiljaista ennen ääririskisiä 2020-luvun “dotcomeja”, mutta cap on sitten ihan eri luokkaa kuin hirmufirmoilla. Eli jotain yksittäisiä isoja pudotuksia voi varmast tulla, mutta ne varmaan pysyvät tietyn sektorin sisällä?
4 tykkäystä
Jälkiviisastelua / muistiinpanoja ed. “dipistä”:
- Sentimentti oli jo valmiiksi matalalla (CNN ja AAII) ja rysähti nopesati pohjiin
- VIX (SP500 volatiliteettifutut) puski dipissä Nasdaq-vixin (VXN) yli vaikka Nasse on volatilimpi.
- VIX ylireagoi eli jengi osti paniikissa suojausta. Tai sitten teknot nähdään oikeasti matalan volatiliteetin turvasatamana.
- Koko VIX term struktuuri nousi aika rajusti eli esim ensi talven VIX-futut kallistui. Tätä edellisessä nousi lähinnä vaan <30D. Jengi siis tosiaan uskoi isompaan dippiin.
- Call / put -ratio nousi korkeammalle kuin edellisissä dipeissä.
- Breadth -indikaattorit huutaa “punaisena”. Indeksi on siis harvinaisen eriytynyt.
- Keskuspankeilla edelleen höveliä rahapolitiikkaa.
Kaikki ovesta ulkona muutaman prosentin dipin jälkeen. Jatkodippi epätodennäköinen jos kaikilla jo suojaukset päällä. Luulen että markkina saattais edetä vastaavaan tilaan ku 2018/2019 jolloin prosentinkin dippi oli herkullinen ostopaikka niin kauan kuin KP tukee menoa. Loppuun euorisempi jakso, KP-tuen loppuminen tai muu "funda"katalyytti aiheuttaa suuremman laskun.
Breadth-indikaattoreita seurailen aika tarkkaan. Ei saisi heikompaan ainakaan kääntyä. Jos ei parane niin pitää miettiä tarkemmin mitä indeksiä kantavalle porukalle (big tech) kuuluu ja pelata sen mukaan.
E: en oikein tiedä minne tää olis sopinu niin laitoin tänne
6 tykkäystä
Bondit ovat laskeneet voimakkaasti. Yritin miettiä mitäs muuta tuossa voisi olla takana kuin huonot talousodotukset koska huonot odotukset eivät näy osakemarkkinoilla oikein missään. Huom aika noviisi olen korkomarkkinassa:
- Valtioiden likviditeetti (käteistä kassassa) on ollut aika korkealla tasolla. Jenkit ovat nyt tiputtaneet tätä likviditeettiä pois vähentämällä lainanottoa eli kysyntää, jolloin korko laskee. Oletan että vastaavaa tehty kevään/kesän mittaan muuallakin.
- Esim Suomen valtio makuutti käteistä 2020 keskimäärin kahdeksan miljardia normaalia enemmän. Jenkeiltä käteissaldon saa melkein reaaliajassa ja se on kovassa laskussa:
- Esim Suomen valtio makuutti käteistä 2020 keskimäärin kahdeksan miljardia normaalia enemmän. Jenkeiltä käteissaldon saa melkein reaaliajassa ja se on kovassa laskussa:
- KP:t ostavat markkinoilta edelleen paljon lainapapereita
- KP:t ovat puskeneet paljon rahaa markkinalle. Bondi on kuitenkin korkonsa verran parempi sijoitus kuin käteinen vaikka molemmat olisivat reaalisesti negatiivisisa. Euroalueen korkomarkkinat ovat osoittaneet, että isokin osa lainakannasta voi olla jopa nominaalisesti negatiivista. Miksei siis myös reaalisesti?
Kyllä tuossa kymppivuotisen korossa jotain korrelaatiota on koko osakemarkkinan arvostukseen (E/P-lukuun). Onko koko osakemarkkina sitten miten riskinen?
5 tykkäystä
Kesän 2002 lopulla ei ollut minkäänlaista akuuttia kriisiä meneillään. U.S. talous ei ollut edes taantumassa.
Rahapolitiikka oli ennätyksellisen elvyttävää ainakin kun ottaa huomioon että ei ollut sotaa eikä taantumaa. Korkotaso oli matalin vuosikymmeniin. Asuntomarkkinat olivat päässet kovaan vetoon mikä kertoo siitä että kansantaloudessa ei vallinnut mikään läpitunkeva pessimismi.
Mutta S&P 500 p/s oli 1,1x joka vastaisi tänään pistelukua 1500. Osakemarkkinoilla oli kahden ja puolen vuoden aikana liian moni ottanut liikaa turpaan jotta jälkikäteen katsoen halpa kurssitaso olisi siinä kohtaa innostanut porukkaa.
Onko S&P 500 vuoden tai parin päästä @ 3300 vai 1500 pisteessä liittyy markkinapsykologiaan jota ei voi tämän hetken korkotason tai yleisemmin rahoitusolojen perusteella ennustaa.
EDIT:
Tarkennuksena että tuo pisteluku 1500 vaatisi toki sitä että tulosodotukset putoaisivat reilusti nykyiseltä äärimmäisen kovalta tasolta.
Mutta sen sijaan indeksin puolittaminen tuonne 2100–2200 pisteen tasolle ei vaatisi muuta kuin sellaisen tunnelmien happanemisen joka voi tapahtua koska tahansa ilman mitään kovin ihmeellisiä syitä – monien pienempien asioiden summa riittää hyvin.
8 tykkäystä
Olisiko tämä jenkkikorkojen lasku kuitenkin vain rekyyliä, ja olivat vaan reilusti oversold puolella keväällä? Ehkä tämä 1,25% kymppivuotisessa on yksi uusi pohja, mistä jatketaan taas ylöspäin. Tätä tukee mielestäni sekin, että 10 vuotisen inflaatiosuojattu tuotto on painunut takaisin -1%:n, minkä alle sen on jotenkin hankala nähdä menevän. Kaikki odotukset ylöspäin inflaatiossa tullee siis näkymään koronnousuna.
Toisin kuin useimmat näkee, niin näkisin korkojen nousun tästä ylöspäin hyvänä asiana osakkeille, koska se kielisi kasvavasta taloudellisesta aktiviteetista. Ongelmia alkanee equityille ilmaantua varmaan vasta, jos tuo TIPS alkaisi lähennellä nollaa. Kaiken järjen mukaan kulta/kultaosakkeet voisi olla nyt hyvässä ostopaikassa? Jos taas korot ja inflaatio-odotukset jatkaisi laskuaan, olisi syytä siirtyä defensiivisimpiin osakkeisiin.
4 tykkäystä
Mielestäni järkeviä ajatuksia ja olen pitkälti samaa mieltä.
Luulen kuitenkin matalan koron olevan hyvä asia, koska tällöin FED voi pumpata lisää rahaa markkinalle. Markkina seuraa aika tarkkaan likviditeettiä vaikka funda miten menis väärään suuntaan.
Vasta kova inflaatio ja kiristykset KP-politiikassa olisivat markkinoille negatiivisia draivereita.
4 tykkäystä
Ja sitten tietty se että riskiassettien kannalta kiinnostavaa ei ole nykyinen korkotaso ja nykyiset rahoitusolot laajemmin vaan tuleva korkotaso ja tulevat rahoitusolot.
Maaliskuusta 2000 syyskuuhun 2002 S&P 500 puolittui ja Nasdaq laski 80 % vaikka Fed käytti isoa lekaa joka silloin vielä oli käytettävissä – siis painoi lyhyet reaalikorot alas.
Esim. 3 kk reaalikorko laski yli 2 prosenttiyksikköä 3.2000–9.2002.
Nyt tuo iso leka on kokonaan poissa pelistä länsimaissa. Tilalle keskuspankeille ovat tulleet kaikenkarvaiset viritelmät jotka voivat tukea markkinapsykologiaa siihen asti kunnes laajemmin huomataan että keisarilla ei ole vaatteita.
6 tykkäystä
Eikö rahan painaminen, tukien myöntäminen ja velkapaperien osto-ohjelmat ole uusia aseita taantumaa vastaan? Ainakin viime korona dipissä näytti toimineen mitä loistavammin.
6 tykkäystä
Uutta Traders’ club -jaksoa pitkästä aikaa! 
11 tykkäystä
Hyvin haastat Täytyy vastata vähän huolellisemmin paremmalla ajalla.
3 tykkäystä
Tässähän on kohta"värisuora" kasassa jos huomenna vielä työttömyysluvut ja olemassa olevien asuntojen/talojen myyntiluvut sakkaa.
Tosin onko tällä mitään väliä futuurien kannalta, niin paha sanoa. Keskuspankkien höveli rahapolitiikka taitaa painaa vaakakupissa enemmän kuin talouden luvut.
Tuskin huominen Euroopan keskuspankin kokouskaan yllätyksiä tarjoaa korkojen suhteen 
1 tykkäys
Eikö se ole juurikin positiivinen indikaattori, että öljyä kuluu eikä varastot ole täynnä? Öljyn hinta ainakin ampaisi hienosti ylös.
5 tykkäystä
Tuohan juuri tarkoittaa, että varastot on täynnä eli huonompaan suuntaan meni. Ilmeisesti hintaa nostaa inflaatio ? Joku viisaampi voi siihen vastata miksi öljyn hinta reagoi noin.
Edit.
“While the data showed that crude supplies rose, a majority of the increase came from the West Coast, an area often ignored by traders because its distribution system is isolated from the rest of the country.”
Ilmeisesti länsi-rannikolla kasvoi inventaario joka ei haittaa tradereita, koska on eristyksissä muusta maasta.
2 tykkäystä
Eiköhän tässä ole sama efekti kuin huonoissa talousluvuissa, varastot kasvaa → OPEC ei löysää enempää → hinta nousee.
Pörssikursseissa vähän sama tilanne, surkeat työllisyysluvut tarkoittavat lisää rahan painamista ja sitä kautta kurssit nousee.
3 tykkäystä
Joo. Ei tullut huomattua etumerkkejä. Toisaalta myös tuo varastojen nousua indikoiva punainen väri hämäsi.
Seison korjattuna
3 tykkäystä
Öljy otti järjettömän äkillisen pullbackin tuolta 76$ -tasolta alle 70$ -tasolle kun deltapaniikki iski pörssiin eli kaikki paha oli jo oikeastaan ehditty hinnoitella. Siten tämä varsin negatiivinenkaan yllätys ei riittänyt estämään nousua kohti järjellisempää hintatasoa. Mikäli ensi viikkolla jatketaan Yhdysvaltain varastojen osalta selvästi plussan puolella, voi vaikutus hintaan olla suurempi, koska silloin deltavariantti todella näyttäisi alkavan rajoittamaan raakaöljyn kysyntää parhaana ajokautena. Tällä hetkellä öljyllä on ollut myös korrelaatio pörssin suuntaan, eli nousupäivänä noustaan ja laskupäivänä lasketaan
9 tykkäystä
Blumman seniori editori John Authersilla oli mailikirjeessään tällainen yleisluontoinen käppyrä, missä on verrattu Sp500:sen raakaa osinkotuottoa Yhdysvaltain kymmpivuotisen velkakirjan korkoon.
Arvostuksesta verrattuna tuloksiin, liikevaihtoon, vapaaseen kassavirtaan jne. voi aina kiistellä. Tuloksista ja niiden oikeasta tasosta itsestäänkin voi riidellä, mutta osinkovirta on juuri sitä mitä se on. Siinä mielessä se on suhteellisen yksiselitteinen arvostusmittari.
“Normaalisti” (mitä se ikinä oikeasti finanssimarkkinalla onkaan) korot tuottavat osinkoja enemmän. Tähän on looginen selitys: firmojen tulokset ja siten osingot kasvavat yli ajan, siinä missä 5 % velkakirjan kuponkikorko on 5 % velkakirjan eräpäivään asti.
Ensimmäistä kertaa SP500:sen osinkotuotto ylitti korot finanssikriisissä, kun pörssi romahti rajusti. Toisen kerran näin kävi koronaromahduksessa 2020 keväällä. Oikeastaan vasta ihan äsköttäin nuo kaksi kohtasivat jälleen.
Kuten yllä tässä ketjussa monen suusta on todettu, näyttää pörssi tolkuttoman kalliilta ja meno haipakkaalta niin perinteisin arvostusmittarein (P/B:n lisäksi kohta P/E-lukukin alkaa tuntua joltain museotavaralta. Kuin katsoisi kotiseutumuseossa 1800-luvun maataloustyökaluja) kuin suhteessa aiempaan historiaan. Ainoa lohtu on, ettei tuottoa oikein saa muualtakaan ja pääomia on johonkin tungettava. Tämäkin käppyrä teroittaa hyvin, miten onnettoman vaihtoehdon korot tarjoavat kun jopa niukasta osingonjaostaan tunnettu SP500-yhtiöiden rypäs tarjoaa parempaa tuottoa huolimatta korkeasta arvostustasosta. Siihen päälle tuo osinkosumma kasvaa.
Myös Helsingin pörssi tarjoaa parin vuoden päähän katsoen 3,5 % tuottoa, vs. Saksan 10-vuotisen tarjoama negatiivinen korko. Nyt montussakin oleva osinkotuotto on silti 2,5 %, mutta tuo oletettavasti elpyy kun Nordeat sun muut pääsevät taas jakamaan sitä hyvää ulos.
Arvostuskeskustelu tuntuu aina ärsytttävästi kiteytyvän siihen, nouseeko korot tai ei. Toinen tie voisi olla se, että talouden annettaisiin valua megalamaan missä rahaa tuhoutuu siinä määrin että pääomista tulisi niukkoja ja tuottovaatimukset nousisi jälleen. Tai saman tekisi inflaatio. Tämä tie tuntuu kuitenkin nyt epätodennäköiseltä. Tosin niin piti aiemmin olla negatiivisten korkojen olla mahdottomuus, ja niin piti stagflaationkin olla. Ei pidä koskaan sanoa “mahdotonta”.
39 tykkäystä