Täällä on ansiokasta keskustelua pörssien arvostuksesta ja tässä muutama kuvaaja aiheeseen lisää aamun Vartista.
Kuitenkin alkuun työllisyysuutisia viime perjantailta.
Työttömyysaste laskee kohisten, ja samalla firmoilla on auki olevia paikkoja vailla osaajia ennätyksellinen määrä. Tämä ennakoinee, että elpyminen ei jää ainakaan työpaikkojen puutteesta kiinni. On mielenkiintoista nähdä syksyllä, imuroidaanko loputkin työttömät töihin.
Työllisyysasteella, eli siis kuinka iso % työikäisistä käy töissä, on kuitenkin vielä petrattavaa:
Mm. Nordean makroilijat ovat huudelleet jo pitkään, että Fed alkaa kiristämisen aiemmin mitä markkina odottaa. Jos inflaatioluvut pauhaa kuumina ja tuo työmarkkina kiristyy syksyllä voi tämä olla täysin mahdollinen skenaario. V. 2013 negatiiviset reaalikorot tyssäsivät kuin seinään Fedin aloittaessa elyvytysohjelmien alasajon:
Muutama positiivinen argumentti.
Ensinnäkin, pankkien luotonannon kriteerit löystyvät vauhdilla. Ainakin lähihistoriassa pörssiromahduksia on edeltänyt pankkien luottohanojen sulkeutuminen, ei avautuminen kuten nyt.
Fear&Greed -indeksi puhuu sen puolesta, että skeptikkoja pörssinousun jatkumisen puolesta piisaa. Samoin dipit ovat jääneet melko vaisuiksi, implikoiden että käteistä riittää ottamaan koppia laskuissa.
Likviditeettiä katsoen Yhdysvaltain markkina on tälläkin mittarilla melko yliarvostetun hajuinen ja makuinen, siitä ei pääse yli eikä ali. Se ei tarkoita välitöntä laskua, mutta pitkässä juoksussa on ihme jos sama meno jatkuu ellei tietysti likviditeettimäärä jatka paisumistaan.
Sen sijaan hyvä uutinen on, että globaalisti osakkeet on samaa mittaria katsoen melko neutraalisti arvostettuja historiaan nähden:
Samaa kieltä puhuu vanhan koulukunnan P/E-mittarit, jotka kielivät halvoista osakkeista muualla maailmassa suhteessa Yhdysvaltoihin: